Aamu alkoi taas aikaseen, vaikka oli itselle uskoteltu 'tällä kertaa ei tartte niin aikaseen herätä'. Kuitenkin kello piti asettaa soittamaan 04:45. Virkeinä kolmen päivän pakkaamisen jälkeen (ei varmana voinu mitään unohtua) suhattiin lentokentälle. Päästiin lentämään meille uudella lentoyhtiöllä (Icelandair) molemmille uuteen maahan (Islanti).
Ensinäkymä Islannista oli lentokoneen pienestä ikkunasta ihmettely, että missä kaikki puut on? Pelkkää sammalen vihreää ja muita vihreä sävyjä sekä hiilen mustaa ja pieniä länttejä lunta vuorilla. Upean näköiset maisemat!
Lentokoneesta kiilattiin suoraan Reykjavíkiin menevään bussiin. Matka kesti noin 45 minuuttia, jonka aikana ihmeteltiin lisää puutonta maisemaa. Bussiasemalle päästyämme suuntasimme ensimmäisenä kohti keskustan korkeinta kohtaa ja Hallgrímskirkja kirkkoa.
Sisällä tuhlattiin viiden euron lippuihin, jotta päästiin torniin katselemaan maisemia. Kukaan ei vaan koskaan niitä kysellyt ennen eikä jälkeen hissimatkan, eli olisi voinut hyvin kävellä suoraan hissiin. Hienot näkymäthän tornista oli, että kannatti käydä.
Seuraavaa agenda listalla oli ruokailu. Lopulta hetken pyörittyämme päädyimme niinkin originelliin vaihtoehtoon kuin Cafe Paris, missä söimme hamppariateriat. Haha. Hinta tosin oli kaupungin hintatasoon nähden huokea 5100 paikallista kruunua (n. 35€). Vatsat täynnä norkoiltiin sen jälkeen takaisin kohti bussiasemaa.
Lyhyen pintaraapaisun perusteella voi sanoa, että ei Reykjavíkiin tarvitse mahdollisella seuraavalla reissulla päivää pidempää tuhlata aikaa. Kyllä kaikki mitä nähtävää Islannissa on, niin on muualla. Eli retkeilemään tai itsenäisesti autolla liikkumaan!
Nyt odotellaan lentokentällä seuraavaa lentoa kohti Denveriä. Tulipahan tässä pyöriessä mieleen miten kummallinen tämä islanninkielikin on. Sanoja ei erota toisistaan vaan puhe kuulostaa pelkältä yhtenäiseltä mongerrukseltakin. Ja vessahädän yllättäessä saattaisi housuun tulla ennen kuin tuo kyseinen sana taipuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti