AMSTERDAM 4: Arnhem

Sunnuntaille meillä oli varattu junaliput klo 9:45 lähdölle Arnhemiin. Saatiin pieni hämmennys itselle aikaiseksi ja mukavan infoihmisen kettuilut, kun ei osattu käyttää meidän digitaalisia lippuja juna-asemalla. Päästiin kuitenkin lopulta laiturialueelle sisälle. Junamatka Arnhemiin kesti 1h 15min.

Arnhemissa suunnistettiin ensin hieman harhaan, mutta päästiin lopulta bussiasemalle missä hypättiin bussiin nro 7. Yritettiin kuskilta ostaa liput, mutta korttimaksu ei pelittänyt kahdella ensimmäisellä yrityksellä, jonka jälkeen kuski huitoi meidät vaan jatkamaan matkaa sisälle bussiin. Harhaan tosin oli tässäkin menty, koska meidän olisi pitänyt löytää stadionille menevä shuttle bussi 007 johon olisi voinut ostaa suoraan menopaluulipun. Stadionille kuitenkin päästiin myös näin (ilmaiseksi) ja bussista hypättyämme tajuttiin, ettei edes oltu bussissa vaan johdinautossa. Noh, mitäpä noista pienistä erheistä.

GelreDomen stadionille tultiin, koska Atte oli ostanut meille liput Vitesse vs. FC Emmen jalkapallopeliin. Matsi oli aika tylsä ja kotijoukkueen kannattajatkin pitivät varsin vähän ääntä, joten tunnelma ei noussut kattoon. Onneksi Attea viihdytti hänen vieressä istuva vanha ukkeli, joka nauroi makeasti ja tasapuolisesti kaikille kentällä tapahtuville epäonnistumisille. Peli päättyi lopulta 1-1, katsojia oli paikalle saapunut 13265.

Pelin jälkeen suuntasimme samalle johdinauton pysäkille. Päästiin taas ilmaiseksi sisään, koska kuskia ei olisi vähempää voinut kiinnostaa maksun vastaanottaminen, kun jengiä oli niin paljon. Köröteltiin siis takaisin keskusasemalle, mistä lähdettiin kävellen tutustumaan Arnhemin vanhaan kaupunkiin. Keskusta oli mukavan pieni ja kompakti. Ihmisiä oli suhteellisen paljon liikenteessä, vaikka olikin sunnuntai päivä. Tosin kaikissa kaupoissa näkyi olevan alennusmyynnit käynnissä, mikä osaltaan selittäneen ihmismäärän. Keskustassa oli myös paljon kahviloita ja mekin eksyimme yhteen hyvän kahvin toivossa. Ei tuo majoituksen kahvi nimittäin ole ollut erityisen maukasta. Pitihän siihen kahvin kylkeen ottaa myös vähän makeaakin; omenapiirakka ja red velvet cake.

Ongelma ilmeni, kun oli maksun aika. Nimittäin Mastercard ei kuulemma käy heille. Onneksi saatiin yhdistettyä molempien lompakoista sen verran käteistä, ettei tarvinnut tiskaamaan jäädä. Tämä tapaus selvensi myös sitä, että eihän se maksu siellä bussissakaan sen vuoksi onnistunut. Noh, sitten alkoi vähän jännittämään että mitäs jos kortti ei käy myöskään illaksi varatussa ravintolassa. Käppäiltiin Arnhemin katuja ja pähkäiltiin tätä Mastercard ongelmaa. Koskaan ei ole aiemmin käynyt niin, ettei sillä olisi voinut maksaa ja nyt kävi kaksi kertaa peräkkäin. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että käydään varmuudeksi nostamassa käteistä sen verran että voidaan maksaa ravintola sillä.

Pöytävaraus oli tehty ravintolaan nimeltä Restaurant 't Amusement. Ravintolan on perustanut vuoden 2011 Hollannin Masterchef kilpailun voittaja Estée Strooker, joka oli tuolloin 20-vuotias. Ravintolalla on myös Michelin tähti, mikä huomattiin sisään mennessämme.

Sunnuntaina ravintolalla on aina Sunday Funday, jonka tarkoituksena on vähentää ruokahävikkiä. Kokit suunnittelevat 3-7 ruokalajin menuun sen mukaan minkä verran sunnuntaille tulee pöytävarauksia. Ruokalajeissa käytetään aina viikolla ylijääneitä ruokia ja aineksia. Tämän vuoksi jokainen sunnuntai on ainutlaatuinen ja myös kokeille mahdollisuus olla innovatiivisia ja jopa hieman kokeellisia.

Tässä meille tarjotut ruokalajit. Sisältö kerrottiin yksityiskohtaisesti, kun annokset tuotiin pöytään, mutta eihän niitä enää vähän ajan päästä muistanut. Joten tässä vähän jotain suuntaa siitä mitä annoksissa mahdollisesti oli.

Alkupala: talon oliivileipää laakerinlehtivoilla, punajuurikeitto, perunasalaatti sinappikastikkeella, joku sipulihomma sekä villisialla täytettyjä nyyttijuttuja.

1. ruokalaji: kukkakaalia moussena, couscousina sekä friteerattuna

2. ruokalaji: piikkikampelaa, porkkanapyree ja pikkelöity porkkana, purjoa sekä ankeriaskastiketta

3. ruokalaji: verimakkaraa mustekalarenkaan sisällä, päällä sipulia sekä mustekalaa ja saksanpähkinää, alla omenasose ja mustekalan mustetta.

4. ruokalaji: selleripyree, pikkelöity punakaali, omenainen kaalipyree, villisikaa, yrttikastike ja joku tumma kastike

5. ruokalaji: kahvi ja joku alkoholi sorbetti pähkinämurulla sekä aniksen makuinen paahtovanukas ja lanttutoffee

Ruokien kanssa nautiskelimme aluksi ranskalaista valkoviiniä. Villisika annoksen kanssa maistelimme tarjoilijan suosituksesta lasilliset hollantilaista punaviiniä.

Oli todella upea ravintolakokemus, joka kesti mukavat 3,5 tuntia. Yhteensä illan hinnaksi tuli 142 €, mikä oli varsin kohtuullinen meidän mielestämme.

AMSTERDAM 3: lauantai

Lauantaiaamuna suunnattiin suoraan Amsterdamin keskusasemalle junalla. Olimme päättäneet, ettei osteta etukäteen lippuja millekään erityiselle kanaaliristeilylle. Niitä nimittäin lähti aseman läheisyydestä useita vierivierestä toisiaan ja hintaluokassa vaihdellen 10 € - 15 €. Päädyimme valitsemaan randomilla tunnin risteilyn hintaan 13,50 €, jonka lähtöön oli vajaa 10 minuuttia. Opastuksen sai valitsemallaan kielellä kuulokkeiden kautta, joskaan suomea ei ollut tarjolla. Suuret eivät odotukset näitä risteilyitä kohtaan olleet, joten ei tullut onneksi suurta pettymystäkään. Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä taloja ja siltoja kanaalista käsin. Samalla kuuli myös tärppejä kaupungin historiasta.

Risteilyn jälkeen lähdettiin ihastelemaan kanaaleja ja hienoja siltoja myös kävellen. Pyörittiin ensin 7 sillan mestan kautta Rembrandtin aukiolle, missä syötiin vähän suolaista De Belgessä ranujen muodossa. Käytiin myös St. James's Gate Irish Baarissa Guinnesilla.

Pienen paussin jälkeen matkattiin katsastamaan Anne Frankin talo ulkoa päin. Turistirysään sisään meneminen ei kiinnostanut. Sen sijaan käytiin lähellä sijaitsevassa Tulip Museumissa, missä kuultiin tulppaanien historiasta ja siitä, miten ne ovat alun perin päätyneet Alankomaihin. Kyllä oli koko 5 € sisäänpääsyn arvoinen paikka.

Sen jälkeen ilman viileys ja järkyttävä ihmispaljous joka paikassa alkoi riittämään. Joten päädyttiin käymään majoituksella pienellä välikuolemalla. Lepohetken jälkeen suunnattiin virkeämpänä kohti The Seafood Bar Spui 15:sta. Pöytävaraus oli tehty ennakkoon netissä, missä ravintola mainostaa, että varaa ainoastaan 20 % pöytäkapasiteetistaan ennakkoon ja loput pöydät on varattu suoraan ravintolaan tuleville. Kun pääsimme paikalle, ravintola oli ihan tupaten täynnä. Eteisen kaaoksessa kuulimme, että pöytää joutui siihen aikaan odottaa ainakin tunnin ajan. Onneksi siis olimme tehneet pöytävarauksen.

Alkuun otimme lasilliset Colletin champagnea. Alkupalaksi Atte valitsi friteerattua kalmaria, koska grillattu mustekala oli loppu. Eine valitsi valkosipulikatkaravut uunista.

Ruokajuomaksi päädyimme valitsemaan itävaltalaisen valkoviinin.

Pääruuaksi otimme yhteisen Mixed Grill annoksen, joka sisälsi molemmille: kaksi erilaista valkoista kalaa (ruodoton meriahvenfilee nahkan kera ja kokonainen pieni meriantura keskiruodolla ilman nahkaa), pieniä sydänsimpukoita sekä isoja sinisimpukoita tomaattikastikkeessa, mustekalaa, grillattuja kuorittuja katkarapuja, kokonainen scampi sekä puolikas hummeri.

Aivan mahtavat makuyhdistelmät ja vatsa tuli kerralla niin täyteen merenelävää, ettei käynyt mielessäkään että olisi jälkiruokaa vielä päälle jaksanut. Oli muuten ihanan sotkuista syömistä. Onneksi ravintola tarjosi meille tyylikkäät ruokalaput.

AMSTERDAM 2: perjantai

Aamupalaa syötiin omassa huoneistossa ja se koostui eilen markkinoilta ostetuista tuotteista. Jonkun sorttista kahviakin saatiin aikaiseksi ihmeellisellä ”yksi kuppi keittimellä”.

Päivän ensimmäiseksi aktiviteetiksi valittiin Micropia. Sinne oli liput jo aiemmin ostettu, joten marssittiin vaan suoraan sisään. Samaan aikaan sisään tuli koululaisluokka, joka piti tosi mukavaa meteliä. Ei meinannut onneksi mennä tunteisiin. Onneksi heitä ei kauaa kiinnostanut tutkia paikkoja ja tilanne rauhoittui. Micropia oli todella mielenkiintoinen paikka, missä pääsi laajasti tutustumaan mikrobien syntyyn sekä kuinka ne vaikuttavat elinympäristöömme ja koko maailmaan. Meni äkkiä yli tunti tutustuessa kaikkiin ihmeellisyyksiin, mitä Micropiasta löytyi.

Seuraavaksi suunnattiin Waterlooplein marketille, eli Amsterdamin yhdelle vanhimmista ja suosituimmista ulkoilmakirpputoreista. Ja koska alkoi olla jo orastava nälkäkin, niin siellä syötiin isot hodarit paikallisella snägärillä.

Sen jälkeen lähdimme kohti House of Bolsia, joka sijaitsee Van Goghin museota vastapäätä. Jostain syystä meitä kiinnosti enemmän liköörit kuin taulujen tuijotus ihmismassojen keskellä. Matkalla pyörähdettiin katsastamassa Rijksmuseumin vieressä sijaitseva luistinrata. Hieman huvitti katsella, kuinka useampikin harrasti ”tuoliluistelua”.

House of Bolsiin sisäänpääsy oli 13 € per peppu, kun ostettiin liput etukäteen netistä noin sata metriä ennen pääovea. Säästettiin taas selvää rahaa, kun paikan päältä liput olisivat kustantaneet 16 €.

Kierroksen aikana pääsimme tutustumaan, mistä gini on saanut alkunsa ja millä tavalla likööreitä on kehitetty. Pääsimme myös maistamaan mini-likööripullosta mysteerilikööriä pimeässä kopissa musiikin ja tunnelman siivittämänä. Kokemus oli erikoinen ja räjähtävä. Yllättäen viihdyimme kierroksella tunnin ajan katsellen ja tutustuen Bols liköörien historiaan ja syntyyn. Sanoisin että tämä oli ehdottomasti paljon mielenkiintoisempi kuin edellisen päivän Heineken Experience. Kierroksen lopuksi pääsimme valitsemaan pääsylipun hintaan kuuluvat drinkit, jotka mukava ja osaava baarihenkilö meille sitten valmisti.

Baari ja drinksut olivat sen verran miellyttävät, että ostettiin vielä extra poletit drinksuille 6 €/ kpl. Tällä kertaa annettiin baarihenkilölle vapaat kädet drinkkien valmistamiseen. Saimme raikkaan drinkin missä oli minttua ja kurkkua sekä tuhdin vaniljaisen ja viskin makuisen drinkin missä oli poltettua kanelia.

Vaikka House of Bolsin baarissa olisi voinut viettää vielä pidempäänkin aikaa, piti lähteä jatkamaan matkaa. Eine kävi vielä heittämässä läppää lipunmyyntikassalla ja sai yhdet mini-likööripullot matkaevääksi sekä tiedon mitä ne sisältävät; mustaherukkalikööriä ja Sichuanin pippuria.

Edellisenä päivänä oli ostettu valmiiksi liput juusto ja viini tastingiin kello viideksi. Suuntasimme siis Dam aukion läheisyydessä sijaitsevaa Old Amsterdam Cheese Housen myymälää kohti. Liikkeen yläkerrassa oli tasting room, jossa alkujaan italialainen neitokainen piti 5 juuston ja 3 viinin tastingin meille sekä kuudelle muulle innokkaalle ihmiselle. Kaikki juustot ja viinit olivat erinomaisia. Varsinkin niiden paritus oli todella onnistunut ja toi esille uusia makuja niin juustoista kuin viineistäkin. Tunnin maistelun päätteeksi ostimme myymälästä juustoja myös kotiin viemiseksi.

Seuraavaksi käppäilimme kohti Red Light Districtiä. Perjantaita oli kaupungilla viettämässä muutama muukin ihminen ja tungosta kapeilla kaduilla oli välillä oikein reilustikin. Pysähdyimme muutamalle oluelle pieneen kulmabaariin nimeltä Café Oost-West ja sen jälkeen jatkoimme kaduilla käppäilyä ja ihmettelyä. Lopulta tulimme siihen tulokseen, ettei pieni tihkusade enää innostanut eikä kunnon ruokailukaan kiinnostanut, joten suuntasimme majoitukselle mutustamaan lisää juustoja ja viiniä.