Olutta ja vielä kerran olutta

Hyvin nukuttu yö, vaikka olikin yhteinen peitto. Ilmastointi on kyllä ehdottomasti rautaa. Tämän lisäksi myös hotellin aamupala oli maukas ja monipuolinen. Herra Pietikäinen muuten päätti, että on hyvä idea vetäistä yhden espresson päälle vaatimattoman tripla-espresson.

Aamupalan jälkeen suunnattiin etukäteen varatulle kierrokselle Staropramenin olutpanimolle. Ilmeisesti klo 10 ei ole kaikkein suosituin aika panimokierroksella, joten saatiin tutustua panimon historiaan rauhassa kaksin. Kierros oli modernisti suunniteltu ja huoneiden välillä kuljettiin valojen opastuksella. Kaikki tieto tuli nauhalta ja jokainen huone oli omanlaisensa ja panimon historiaan sekä oluen valmistukseen perehdyttiin mielenkiintoisella tavalla.

Kierroksen lopuksi pääsimme baarin puolelle maistelemaan panimon neljää eri olutta. Kaikki tämä muuten kustansi hurjat 11 € per peppu.

Koska ollaan lomalla ja kellokin läheni melkein puolta päivää, otettiin vielä yhdet. Ja tuopposten kylkeen home made chips. Joissa ei muuten oltu säästelty suolaa.

Lopulta raahauduimme takaisin majoitukselle. Pienen vesitankkauksen jälkeen suuntasimme ratikkapysäkille ja sillä joen toiselle puolelle. Ensimmäisenä pysähdyimme kuvaamaan kuuluisan tanssivan talon.

Siitä käppäiltiin vanhan kaupungin katuja U Flekůn panimoravintolalle. Ei oltu kunnolla päästy istumaan beergartenin pöytään, kun nenän edessä oli jo tuopillinen olutta. Seuraava tarjoilija yritti tyrkyttää panimon omaa hunajalikööriä sekä Suomessakin tunnettua kuuluisaa Becherovkaa. Jostain syystä me jätimme nämä väliin. Myös toisen sekä kolmannen kerran kun niitä tarjottiin.

Lopulta olut kiintiö alkoi olemaan täynnä, joten suunnattiin takaisin Vltava joen rantaan. Käppäiltiin rauhassa kohti vanhan kaupungin aukiota.

Mitä lähemmäksi vanhan kaupungin aukiota päästiin, sitä enemmän jengiä alkoi pyörimään ympärillä ja sitä mukaan myös ahdistus-vitutus-käyräkin nousi. Ihmisvihaajat taas liikenteessä.

Päästiin perille Prahan astronomisen kellon luo juuri, kun kello löi tasan. Paikalla oli jo kunnon ihmismassat odottamassa apostolien kävelyä. Vaikka tuli itsekin tuijotettua tiukasti kelloa, niin ohi meinas tuokin erikoisuus mennä. Vasta kun koko homma oli melkein ohi, niin Atte bongasi että apostolit "kävelivät" pienen avoimen ikkunan ohi. Lievästi sanottuna antikliimaksinen homma.

Aukion reunalta ostettiin hyvään hintaan ihmeelliset pullaputket täynnä jädeä. Olihan maukasta, tosin myös sottaistakin syötävää.

Sen jälkeen käppäiltiin ympäri pitkin vanhaa kaupunkia.

Lopulta päädyttiin takaisin lähelle lähtöpistettä, eli tanssivaa taloa. Löysimme Slovanský ostrovin saarelta mukavan ravintolalaivan nimeltä S.P.L.A.V. Tässä vaiheessa oli jo kuumuuden johdosta pehmeän pään lisäksi uima-allas kalsareissa. Ravintolalaiva olikin onneksi mukavan "viileä", koska pääsimme istumaan varjoon lähelle vettä ja pienen pieni tuulenvirekin helli toisinaan. Oluen sijasta raikas Aperol Spritzer virkisti mukavasti.

Ravintolalaivalla istuessa tultiin siihen tulokseen, että suunnataan takaisin toiselle puolelle jokea, missä majoituksemmekin sijaitsee. Päädyimme Beer Time ravintolan terassille oluselle. Ravintolassa oli tarjolla 13 eri tsekkiläisten pienpanimoiden oluita.

Illalliselle päädyttiin hienosti 'perinteiseen tsekkiläiseen' TGI Fridays ravintolaan.

Prague Ice Cream Festival

Lentokentältä etsimme ensimmäisenä info pisteen, mistä pääsi ostamaan 72 tunnin lipun julkiseen liikenteeseen. Naureskeltiin jonossa meitä edellä oleville virolaismiehille, jotka säätivät ja puhuivat lähinnä vaan omaa kieltään virkailijalle. Meidän vuoro kun tuli mentiin ammattilaisina tiskille, kunnes tuli maksun aika. Noh, ensin ei toiminut lähimaksu, eihän siinä mitään kun ei se kotisuomessakaan joka paikassa toimi. Sen jälkeen kortti ei kelvannut sirunkaan kautta. No prkl. Onneks mukaan tuli otettua kaikki mahdolliset luottokortit ja saatiin nolona maksu lopulta suoritettua. Seuraava kohde oli ATM. Korunoiden noston jälkeen puksutettiin ensin bussilla ja sitten ajeltiin metrolla lähelle majoitustamme.

Kello oli tässä vaiheessa päivää vasta puolen päivän paikkeilla ja hotellin respan hyyppäri ei ollut jostain kumman syystä innoissaan, kun saavuttiin paikalle. Ei me ny niin tyhmiä olla, että kuviteltiin saavamme huone, mutta hän ilmeisesti oletti niin. Toisaalta kun hän avasi heidän matkatavaroille tarkoitetun huoneen, se osoittautui olevan umpitäysi. Saatiin kuitenkin jättää laukut hotellille, josta suuntasimme etsimään pientä suolaista murkinaa. Löysimme mukavan terassin, jossa maistui kylmän oluen seurana maukkaat salaatit lounaaksi.

Vaikka lounas syötiinkin varjossa istuen, alkoi lämmin ilma jo pehmentämään aivoja ja deodoranttikin tuntui pettävän iloisesti. Viimeistään istuessa ratikassa puoli tuntia kolistellen kohti festivaalialuetta. Määränpäässä häämötti Prague Ice Cream Festival, kuumana porottava aurinko ja pitkät jonot. Ihmisiä siis riitti ja ensimmäiseksi päästiin jonottamaan lippuluukulle ja sitten itse festivaalialueelle. Pääsylipun hinta oli 150 korunaa per peppu, eli noin 5,80 €. Paikalla oli siis rutkasti väkeä ja paljon erilaisia myyntikojuja. Maisteluun päätyi:

Prosecco with icecream

Mojito & Fruit Mojito

Burgr Jako Prase Černý korzár slider

Bubble Waffle with chocolate

Kozí Farma Vizovice černa icecream

Tässä myös muutamia muita festivaalikuvia.

Lopulta massut täynnä herkkuja ja aivot kuumuudesta muussina kolisteltiin ratikalla takaisin majoitukselle. Tällä kertaa saatiin huone ja kaikkein parasta huoneessa oli ilmastointi! Hetken chillailun jälkeen käppäiltiin Vltava joen rantaan ja päädyttiin oluttuopposelle Kamina nimiselle ravintolalaivalle.

Illalliselle päädyimme etukäteen katsottuun hyvät arvostelut saaneeseen Smíchovský radniční sklípek pubiin. Oli muuten (molemmilla) ehkä parhaat kastikkeet ikinä!

Annokset oli reilut (kuten kuvasta näkyy) ja niiden syömisen jälkeen olikin hyvä pyöriä supermarketin kautta majoitukselle. Surkeudestaan huolimatta oli suihkussa käyminen taivaallista. Samoin kuin sen jälkeen supermarketista ostetun after sun rasvan levittäminen.

Mikan faijan BMW

Aamulla herätys klo 7:30 ja nokka kohti autovuokraamoa. Paikalla ei ollutkaan kaverimme Dave vaan melkein ummikko kreikankielinen nainen. Saatiin paperiasiat kuitenkin hoidettua ja Kia Picanto alle. Atte katsoi, että tankissa on vielä kahden pykälän verran bensiiniä joten ei ensimmäisenä kurvattu bensa-asemalle. Vaan suunnattiin Kia kohti Kefalosta ja saaren läntistä kärkeä.

Matkalla piti pysähtyä Hippokrateen puutarhassa, mutta kylttejä ei tietenkään ole lainkaan etukäteen vaan vasta siinä kohti kun pitäisi jo kääntyä. Eli ohi ajettiin iloisesti. Eipä mitään, matka jatkui eteenpäin. Kefaloksessakaan ei paljon kylttejä ollut, joten randomilla jatkettiin kohti vuorille meneviä teitä. 

Kunnes. Atte tajusi, että ohops onpas se bensamittari tullut äkkiä alaspäin ja eiku toi vika pylälä tarkoittaakin sitä että bensa on silloin loppu. Noh... Vähän alkoi ehkä ahdistamaan. Päästiin onneksi yhdelle näköalapaikalle asti ottamaan kuvia.

Sen jälkeen lasketeltiinkin pika pikaa takaisin alas vapaalla vaihteella. Enpä ole ikinä ollut niin onnellinen nähdessäni bensa-asemaa. Huh-huh.. Niin ja tähän väliin voisi mainita, että 95E maksaa täällä yleisimmin 1,659€/litra luokkaa. Halvin mitä nähtiin oli 1,629€. Tankkauksen jälkeen pyyhittiin stressin aiheuttamia hikikarpaloita otsalta ja jatkettiin matkaa takaisin saaren itäistä osaa päin. Ensin lähdettiin harhateille päätieltä katsomaan jotain rantakahvilaa. Tie oli hiekkatie ja pirukseen huonokuntoinen ja tietenkin kahvila oli kiinni eikä tosiaankaan rannalla. Noh, syötiin majoitukselta mukaan otettu aamupala tuulisella parkkiksella. Atte meinasi vielä siitä jatkaa eteenpäin leija rannalle, mutta tie kävi vieläkin huonompi kuntoiseksi ja ainoastaan yhden auton mentäväksi. Eli päätettiin kääntyä takaisin hyvän sään aikaan.

Seuraava hairahdus olikin sitten erään viinitila-kyltin kohdalta. Tällä kertaa hiekkatie oli kyllä hyvän levyinen, mutta ihan täynnä nimismiehenkiharaa. Pelättiin Kian leviävän täysin liitoksistaan. Pirun mönkijät pilannu täysin kaikki hiekkatiet normaaleilta autoilta. Lopulta Atella meni hermo kun stereoiden etupaneeli tipahti tärinän voimasta alas. Joten siinä vaiheessa käännyttiin takaisin päätielle.

 

Tällä kertaa osasimme odottaa Hippokrateen puutarhalle kääntymistä ja Aten hermoja koeteltiin taas, koska sekin oli luonnollisesti hiekkatie. Perille kuitenkin päästiin ja paikalla ei vielä silloin ollut muita. Sisäänpääsy oli 5€, mikä vähän närästi. Kuitenkin mielenkiinnolla lähdimme kiertämään paikkaa. Hyvin äkkiä kävi ilmi ettei paikalla ollut lähes mitään tai jopa lainkaan historiallista arvoa. Lähinnä kaikesta huokui new age -fiilis ja meinasi jo alkaa ehkä ottamaan päähän koko juttu. Paljon kaikenlaisia yrttejä sun muita kasveja oli eripuolilla puutarhassa sekä niissä selvityksiä millä tavalla niitä on käytetty Hippokrateen aikoina ja sitä myöhemmin. Alueella oli myös erilaisia replica rakennuksia.

Paikkaa pitävä täti tarjosi kiertelymme päätteeksi kreikkalaista teetä, joka oli erikoinen yhdistelmä salviaa, timjamia ja rosmariinia. Samalla istuimme puun alla hänen kanssaan jutellen. Kävi äkkiä ilmi hänen puheistaan ettei täti oikein ymmärrä miksi ihmiset tulevat Kos:n saarelle ja vuosi toisensa jälkeen hänen luokseen. Oli kiinnostunut meidän työpaikoistamme ja missä olemme matkanneet. Kertoi myös mitä kaikkia tuotteita itse valmistaa yrteistä sekä antoi molemmille maistiaisen itse tekemästään orgaanisesta viinistä. Myynnissäkin sitä olisi, mutta ei halua myydä ellei ostaja selkästi pidä siitä. Koska ei halua viinin matkustavan jonkun kotiin, missä sitä ei koskaan juoda, mielummin juo viininsä itse. Arvostan! Mukavan tädin ansiosta ei paikassa käyminen lopulta enää niin kovasti harmittanutkaan.

Seuraavaksi suunnattiin kohti Kos kaupunkia. Matkalla oli useitakin viinitiloja, joista yhdelle jopa osattiin kääntyä. Päästiin maistamaan viinitilan kaikkia kuutta viiniä ja mukaan tarttui neljä pulloa kotiinviemisiksikin.

Kos kaupungin alueelle päästyämme parkkeerasimme antiikinaikaisen Odeon teatterin viereiselle yleiselle parkkialueelle ja suuntasimme kävellen satamaa kohti.

Päivä oli ihan pirun kuuma ja vei jotenkin täydellisesti mehut meistä. Eikä Kos kaupunki oikein vakuuttanut kaikessa ihmisvilinässään. Lounastauon ja pienen ympäriinsä steppailun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että olemme erittäin tyytyväisiä ettei sinne menty koko lomaviikon ajaksi. Hippokrateen puuta käytiin vielä lopuksi katsomassa. Aika huonossa jamassa se alue oli viime kuussa tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen.

Kuumudessa lyllerrettiin takaisin autolle ja ai että miten kiva olikaan iskeä hikinen peffa mustaan nahkapenkkiin, jonka aurinko oli porotuksellaan mukavasti valmiiksi lämmittänyt. Ikkunat auki ajeltiin seuraavaan kohteeseen, mikä oli antiikinajan temppeli Asklepieion. Saatiin Kia varjopaikalle, mutta palattiin äkkiä takaisin nimittäin sisäänpääsy oli 8€. Ei siis tosiaankaan kiinnostanut maksaa 16€, että pääsee näkemään kiviä ja kiipeämään portaita tässä kuumuudessa. Matkalla takaisin Kardamenaan pysähdyttiin ostoksille Hatzipetros oliiviöljy tehtaalle.

Kurvailimme myös Mastichari kylän kautta toteamassa, että sekään ei olisi ollut lähellekään niin kiva kuin Kardamena. Lopulta kun päästiin parkkiin Kardamenassa oli Kian mittariin tullut 121,4 kilometriä tälle päivälle. Ihan kiva kaiken sekoilun ohella.

Parien drinksujen sekä pienen kojun chicken gyro plate annosten jälkeen suunnattiin tyytyväisinä hyvissä ajoin majoitukselle suihkuun sekä odottamaan huomista, reissun viimeistä kokonaista päivää.