Salt Lake City, UT (part 3)

Tänään oli havaittavissa kunnon matkaväsymystä. Joten päivä meni vaan hengaillessa. Yritettiin jo päivällä päästä Utah State Capitol Hillille, mutta pelkkiä suljettuja teitä löydettiin. Luovutettiin ja mentiin ostamaan uusi matkalaukku, että sai tavarat pakattua järkevämmin. Kertynyt nimittäin noita kaiken näköisiä muovi- ja paperikasseja sekä takapenkki että peräkontti täyteen (ei meinaa matkalaukut mahtua sisään).

Lopulta illemmalla sitten päätettiin, että kyllä me hitto sinne mäen päälle tavalla tai toisella mennään. Lähdettiin ajelemaan eri reittejä ja ei ole muuten ikinä nähty noin jyrkkiä mäkiä missään. Siis melkein pystysuoria! Siinä on pohkeet kovilla, kun polkee pyörällä illalla töistä kotiin. Tosin aamulla töihin meno on joutuisaa. Päästiin lopulta huipulle räppäsemään parit kuvat muistoksi valloituksesta.

Sen jälkeen suunnattiin kohti Rio Tinto Stadiumia ja Real Salt Lake - LA Galaxy jalkapallomatsia. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä joten päästiin hyvään $5 parkkiin stadionin läheisyyteen. Turvatarkastus stadionille oli tosi laimea ja jengi näyttikin tuovan omia eväitä sisään. Mikä on aika hassua, kun yleensä yleisötapahtumissa saa tuoda korkeintaan avaamattoman vesipullon sisään. Atte kävi ostamassa kotijoukkueen fanipaidan (alennusmyynnistä tietty) ja sen jälkeen suunnattiin katsomoon nacholautasten kanssa.

Stadioni oli mukavan oloinen ja kokoinen. Yleisömäärä oli tänään 20 956 mikä oli kauden ennätys. Sinällään omituista, että stadionin kapasiteetiksi on merkitty 20 213. Noh, ei se meitä haitannut kun syliin ei kukaan yrittänyt tulla. Tunnelma pelissä oli hyvä varsinkin kun kotijoukkue pelasi hyvin. Vierasjoukkueen olisi pitänyt olla parempi, mutta olivat ihan surkeita. Lopputulos oli kotijoukkueelle 3 - 0.

Ihmisiä kerkesi taas valua pois ennen pelin loppua, mutta ei niin radikaalisti kuin aikasemmissa matseissa missä ollaan oltu. Päästiin kuitenkin parkkipaikalta hyvin liikenteen sekaan. Tosin tehtiin virhe ja kuunneltiin navigaattoria, joten päädyttiin yhden typerän suljetun tien takia takaisin samaan sumppuun mistä lähdettiin liikkeelle. Lopulta päästiin taas liikkeelle ja nyt ei kuunneltu navia, joten päästiin lopulta interstatelle ja kohti Salt Lake Cityä.

Nyt kun yhden yön vielä jaksaa taistella pienellä sängyllä, niin huomenna matka taas jatkuu.

Utah State Fair, UT & Salt Lake City, UT (part 2)

Ei meinannut illalla tulla nukkumisesta mitään, kun nauratti sängyn koko niin kovasti. Yritettiin mahtua sänkyyn joka oli vain 140 cm leveä normaalin 160 cm sijasta, joten vähän meinas tehdä tiukkaa. Ei tää tämmönen saman peiton alla nukkuminen oo olleskaan meidän juttu. Onneksi ollaan vain kolme yötä... Haha.

Aamu otettiin rauhallisesti ja lähdettiin vasta yhdentoista aikoihin kohti Utah State Fair aluetta. Tällä kertaa ajettiin pienen pyörimisen jälkeen suosiolla $10 maksulliseen parkkiin.

Alue oli iso ja täynnä kaikenlaisia ruoka- ja juomakojuja. Ekana mentiin katsomaan Alfred & Seymour komediaesitystä. Heput ei ollu mitään perinteisiä stand-up koomikoita, eikä kyllä tanssijoitakaan. Jotain ehkä siltä väliltä, mutta nauraa sai. Ottivat tosi hyvin yleisön mukaan juttuihin. Peukut kavereille.

Katoksen alla istuessa meinasi tulla jopa vähän kylmä. Joten esityksen jälkeen lähdettiin kiertelemään aluetta ja katsomaan mitä kojuista löytyy. Päädyttiin maistamaan Rocky Mountain Oystereita. Täytyy kyllä sanoa, että ei noi häränpallit maistuneet oikeastaan millekään muulle kuin rasvakeittimelle. Mutta nytpä on niitäkin maistettu.

Kierreltiin vähän lisää ja käytiin katsomassa hienoa 1970-luvun valokuvanäyttelyä. Sitten oli pakko saada vähän jotain makeaa. Tosin funnelcaket oli sen verran kookkaat, että ehkä yksikin olisi riittänyt.

Sen jälkeen käytiin katsomassa Matt Baker komedia ja stuntti show. Heppu kertoi olleensa America's Got Talentissa ynnä muissa. Ihan hauskaa läppää heitti, mutta ei noi stuntti jutut ihan vakuuttanut. Nauraa kuitenkin sai mikä oli tärkeintä ja hänkin otti tosi hyvin yleisön mukaan juttuihin. 

Sen jälkeen pyörähdettiin vielä katsomassa hetken aikaa alligaattori showta. Mutta aurinko alkoi kuumottaa kupolia siihen malliin, että päädyttiin lähtemään kokonaan pois. Hyvin tuli alue koluttua ja kivaa oli.

Hetki hotellilla levättyämme (ja todettua että meitsi paloi jo kolmannen kerran tällä reissulla) suuntasimme kävellen Downtownia kohti. Löysin eilen netistä mielenkiintoiselta kuulostavan Off Broadway Theatre nimisen teatterin. Nettisivujen mukaan tällä hetkellä ei mennyt mitään näytelmiä vaan perjantaisin ja lauantaisin klo 19:30 & 22 improvisaatio teatteria. No mehän siis suuntasimme sitä kohti. 

Päästiin perille ja huomattiin ulkopuolella, että siellä meneekin Jurassic Park -parodiaesitys. Ostettiin joka tapauksessa liput $11 per kipale ja istahdettiin aulaan ainoina ihmisinä odottelemaan teatteriin pääsyä. Oltiin toki puoli tuntia etuajassa, mutta silti rupesi vähän jänskättämään tuleeko esitykseen ketään muita. Aulassa oli pieni herkkumyymälä, josta täti huuteli meitä ostamaan poppareita ja lapsityövoimaakin oli. Kun ovet teatteriin avautui oli paikalle tullut kaksi naista, joten huokaistiin helpotuksesta ettei olla sentään ainoita yleisössä. Paikoille meidät kävi ohjaamassa ehkä 10-vuotias tyttö, eturiviin tietenkin. Teatteri oli tosi nukkavieru, mutta penkit oli pehmeät ja mukavat. Jännitys alkoi tässä vaiheessa kasvamaan vieläkin kovemmaksi. Lopulta paikalle alkoi valumaan ihmisiä enemmänkin. Taisi olla neljä ensimmäistä riviä täynnä, ehkä about 30 ihmistä. Sitten esitys alkoi. Kävi aika äkkiä selväksi, että kyseessä ei ollut Jurassic Park -parodia (puoliajalla todettiin että olisihan se lipuistakin käynyt selväksi, facepalm).

Esitys oli siis improvisaatio teatteria. Yksi juontaja (Erin Saunders) ja viisi näyttelijää (Clarence Strohn, Jason Unruh, Jon Baty, Kyle Larsen & Jillene Stark). Juontaja kertoi kohtauksen minkä näyttelijät näyttelevät ja pyysi yleisöltä apua esim. keittiöstä löytyvä laite mitä et yleensä käytä tai mitä löytyy rautakaupasta (Atelta kysyttiin sitä). Näyttelijät oli uskomattoman hyviä ja sai nauraa ihan kippurassa. Tosin joutui myös vähän pelkäämään, että joutuu mukaan esitykseen. Kun esitys loppui puoli kymmeneltä, teki melkein mieli käydä ostamassa liput seuraavaan näytökseen.

Suunnattiin kuitenkin ratikkapysäkille, ei jaksanut enää kävellä takaisin hotellille. Tosin ilmakin oli hurjan viileä, about +15 C. Kerennyt tottua vähän liian lämpimään.

Salt Lake City, UT

Aamu valkeni jälleen kerran ja matka jatkui. Tosin ensin päästiin vihdoinkin sinne IHOP:iin aamiaiselle. Hyvät oli pancaket sun muut härpäkkeet. Sitten sitä jaksoikin istua autossa. Suuntana Salt Lake City ja melkein 400 kilsaa. Onneksi on cruise control ja suora tie, ei tartte paljon tehdä ajamisen eteen.

Suunniteltuja pysähdyksiä ei ollut. Joten tehtiin yksi ihan randomina, kun meikä meinas rueta nuokkumaan (autossa istuminen kun on vähän sellaista unettavaa puuhaa). Paikka mihin pysähdyttiin oli vanha linnoitus nimeltään Cove Creek Ranch Fort vuodelta 1867. Se on yksi harvoista kivestä rakennetuista linnoituksista, josta syystä se onkin säilynyt tänne asti ehjänä. Toisin kuin yleisesti siihen aikaan puusta rakennetut linnoitukset. Kyseinen linnoitus toimi aikoinaan levähdys- ja viestintäpaikkana matkaaville ihmisille. Nykyään hienosti vapaaehtoistoiminnalla pystyssä pidettävä paikka. Paljon oli ilmaisia oppaita ja ihmisiä, jotka mielellään kertoi kaikista paikkaan liittyvistä asioista.

  

Sitten ajeltiin suoraan Salt Lake Cityyn. 

Perille selviydyttyämme ja hotellille kirjauduttuamme lähdettiin läheiseen ostoskeskukseen ensin pitsalle California Pizza Kitcheniin.

Ja sen jälkeen suunnattiin leffaan katsomaan Mission: Impossible - Rogue Nation.

Leffan jälkeen lähdettiin käppäilemään toista kautta takaisin majoitukselle ja meille selvisi ettei ostoskeskus ollutkaan varsinainen ostoskeskus. Vaan todella hienosti tehty ulkoilmakeskus missä oli paljon ravintoloita ja erilaisia kauppoja. Sekä useita olohuonetyyppisesti järjestettyjä yhdistelmiä pehmustetuista sohvista ja nojatuoleista. Vaikutti todella kivalta ja rennolta paikalta. Ehkä eksytään sinne vielä toistekin.

Las Vegas, NV & Cedar City, UT

Tänään oli ensimmäinen aamu kun olisi tehnyt mieli jäädä vain nukkumaan. Mutta eipä auttanut vaan oli pakko nousta ja lähteä menemään ennen kuin turvallisuusalan kokeneet ulosheittäjät saapuivat kolkuttelemaan ovelle. Oli kyllä kiva kävellä viimeisen kerran tupakansavuisen casinon läpi ja suunnata autolle.

Ensimmäisenä yritettiin mennä kuvaamaan ikoninen Welcome to Las Vegas -kyltti. Mutta ylläri pylläri pieni parkkis oli niin täysi, että olisi joutunut jäämään jonoon tien puolelle. Ajettiin siis suosiolla ohitse suuntana tällä kertaa Premium Outlets South. Yritettiin seuraavaksi aamupalalle IHOP:iin, mutta jäi sinnekin menemättä (tälläkin kertaa) kun jono oli niin pitkä. Ehkä joku toinen päivä.

Syy miksi mentiin Outleteille oli, että Atte halusi päästä Ecko Unltd kauppaan. Joka oli jostain syystä poistunut sieltä Outlet Northista. Tosin pienen etsimisen jälkeen jouduttiin karvaasti toteamaan, että se oli poistunut myös Outlet Southista. Jouduin siis ostamaan pari laukkua siitä hyvästä (tosin toinen on Iksulle!).

Sittenpä suunnattiin auto kohti Cedar Cityä. Tällä kertaa jäi tosi hyvä fiilis Las Vegasista (viisi vuotta sitten lähinnä vitutti koko paikka). Ja näkemistäkin jäi vielä, eli voi sinne joskus taas mennä jos sattuu matkan varrelle. Nyt kuitenkin oli kiva päästä jatkamaan matkaa.

Ajeltiin hetkellisesti Arizonan puolella kunnes siirryttiin Utahiin, ja menetettiin tunti tosta noin vaan.

Oli muuten hienot maisemat kun tie meni Virgin River Gorgea pitkin Arizonan puolella.

Majoitukselle päästyämme pestiin taas vähän pyykkiä ja sen jälkeen käytiin viereisessä Denny'sissä syömässä. Ei ollut energiaa muuhun. Ollut ehkä pieni kanuuna eilisen johdosta...

Monument Valley, UT & Flagstaff, AZ

Aamu alkoi 7-Elevenin kolmioleivillä ja matka jatkui kohti Arizonaa. Uusi osavaltio tälle reissulle, mutta vanha meille.

Matkalla radiosta raikasi country musiikki ja Atte ajoi luu pihalla. Uhkasi vielä hankkia stetsoninkin jostain. (Apua!) 

Monument Valley alkoi lähestyä ja pysähdeltiin vähän väliä tienvarteen ottamaan kuvia.

Terveiset Ville Haapasalolle, TÄÄLLÄ ne kuuluisimmat ja suurin osa lännen elokuvista on kuvattu. Ei Texasissa.

Oli tarkoitus ajaa sisään Monument Valleyn puistoon katsomaan lähempää kaikkia kivimuodostelmia, mutta tämäkin puisto oli sitten maksullinen (ei ollut löytynyt kunnon tietoa netistä). Portille päästyämme osottautui niinkin arvokkaaksi kuin $20, joten todettiin että oltiin nähty tienvarresta jo tarpeeksi ja käännyttiin ympäri. Eilen tuli jo tuettua puistoja ja huomenna menee huimat $30 Grand Canyonille.

Suunnattiin lounaalle ennen kuin tulee huono olo. Pysähdyttiin ensimmäisessä mahdollisessa kaupungissa, joka sattui olemaan Kayenta. Harmi vaan että BK:n burgerit aiheutti enemmän vatsanpuruja kuin hyvää oloa. Matka jatkui järkyttävässä kuumuudessa. Eikä oloa helpottanut yhtään se, että ajettiin vissiin yli 100 kilsaa pelkkää samaa suoraa aurinkoa kohti vatsamakkarat tulessa. Lämpötila nousi korkeimmillaan 37,7 C° auton mittarin mukaan.

Tultiin sitten lopulta huonoissa oloissamme siihen tulokseen, että jätetään Grand Canyon kokonaan huomiselle päivälle. Eli ajeltiin suoraan Flagstaffin majoitukselle pesemään pyykkiä. Tosin saatiin matkalla vielä istua jonottamassa kuumassa autossa 15 minuuttia lisää tietyömaan takia.

Pyykkihetken jälkeen suunnattiin tankkaamaan ensin auto, sitten lompakko ja lopuksi itsemme. Red Lobster oli tämän illan agenda. Ei tarvinnut pettyä! Namskis ja maiskis mitä hummeria (ja alkuun tietty mansikkamargarita sekä ceasarsalaatti).

Keuhkot pysyi onneksi sisällä tämänkin päivän, vaikka välillä vaikuttikin siltä että väkipakolla tulevat ulos. Nyt taas unta kaaliin jotta aamulla jaksetaan lähteä ajoissa tappelemaan parkkipaikoista Grand Canyonille! Ai niin, ja aikavyöheke vaihtui (taas) huomaamatta... Kyllä meillä hyvin menee ja tiedetään ainakin välillä missä ollaan menossa.

Canyonlands & Arches National Park, UT

Hyvä yö takana ja ainoastaan vähän nuutunut olo kun lähdettiin ajamaan klo 09:15 Grand Junctionista kohti Utahia ja Canyonlandsia. Kun päästiin Utahin puolelle ei osavaltio heti ensimmäisenä ihan vakuuttanut. Ensimmäiset 40 mailia oli pelkkää kuivuutta silmän kantamattomiin eikä interstaten varrella ollut edes bensiksiä tai mitään muutakaan. Onneksi meillä oli bensaa riittävästi.

Maisemat alkoi onneksi muuttumaan kun lähennyttiin Canyonlandsia.

Päätettiin ensimmäiseksi ajaa Dead Horse Point State Parkiin ($10). Näköalapaikalla avautui upeat näkymät laaksoon.

Seuraavaksi ajettiin Canyonlands National Parkiin ($10) Island in the Skyn puolelle. Täällä pysähdyksiä olikin sitten monia. Meikäläisellä meinas happi rueta loppumaan kuumuudessa vaikkei näköalapaikoille onneksi tarvinnut kävellä pitkiä matkoja. Antibiootit auttanut siihen ettei kurkkuun enää koske, mutta keuhkot meinaa tulla ulos yskimällä. Ja nenäliinakauppaan kohta suunnattava, kun varastot loppumaisillaan.

Grand View Point Overlook

Buck Canyon Overlook

Green River Overlook

Mesa Arch

Shafer Canyon Overlook

Sitten alkoi loppua Ateltakin puhti, joten suunnattiin Moab nimiseen kaupunkiin syömään ja pitämään tuumaustauko. Pohdintojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että ajellaan vielä Arches National Parkiinkin ($10). Jää kuitenkin harmittamaan jos ei mennäkään.

Balanced Rock

Delicate Arch

Garden of Eden

Double Arch

The Window Section

Park Avenue Viewpoint

Sittenpä olikin aika suunnata kohti Monticelloa ja illan majoitusta. Takana pitkä päivä, vietettiin yhteensä kaikissa puistoissa vajaa 7 tuntia, mutta kyllä oli kaiken vaivan arvoista! Huomenna taas matka jatkuu.