Kummallakaan ei ollut suuria odotuksia lomalle lähdettäessä. Todennäköisesti siksi että kohteen päättäminen tapahtui niin viime tipassa ja matkaan lähdettiin nopealla tahdilla. Tärkeintä oli lähdettäessä se, että on lämmin ja päästään rentoutumaan.
Varmaankin juuri tästä syystä Lanzarote yllätti erittäin iloisesti! Saaren luonto oli upea. Vulkaaninen, karu ja erikoisesti hieman vehreämpi pohjoisosasta. Saarella tuuli koko ajan, mikä helpotti kuumuudessa kärsiessä, mutta oli tuulisempina päivinä vähän jopa rasittavaa. Atte kävi testaamassa viileää merivettä parina eri päivänä (Eine ei uskaltanut).
Nähtävää oli paljon ja olisi tarvinnut ainakin toisen päivän jolloin olisi vuokrannut auton, että olisi kerennyt kaiken näkemään ja kokemaan. Tiet olivat todella hyväkuntoisia ja suunnistaminen helppoa, koska kyltit olivat selkeitä.
Saarella on käytetty vulkaanista laavakiveä todella hienosti kaikessa maisemoinnissa, mikä toimi myös hienona kontrastina pelkästään valkoisille taloille (siis oikeasti, ainoastaan valkoisia taloja koko saarella).
Hintataso saarella oli kohtuullinen. Ruokailla pystyi Suomeen verrattuna edullisemmin, mutta oli myös ravintoloita missä hinnat olivat melkein Suomen tasoa. Puerto del Carmenissa ravintoloita ja baareja oli todella paljon, mutta yhtään suomi-ravintolaa lihapullineen ei tullut vastaan (onneksi). Viini oli halpaa (kaupassa sekä ravintolassa), mutta saaren omien viinitilojen viinit olivat tuontiviinejä kalliimpia, mikä oli vähän omituista (niin pieni tuotanto?).
Saarelta kotiin raahattuja tuliaisia itselle (huivi puuttuu, koska kerkesin heittää sen jo pesukoneeseen).
Kiitos kaikille (miljoonille) seuraajille!
