Natchez, MS (part 2)

Joulupäivän aamu valkeni viileänä ja aurinkoisena. Aamupala oli upea (en muistanut ottaa kuvaa, huomenna uusi yritys). Aamupala oli siinäkin mielessä erittäin miellyttävä, koska juteltiin pitkät tovit belgialaisen pariskunnan ja majoituksen isäntäpariskunnan kanssa.

Troy oli aivan ihana, kun yritti soitella kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja selvitellä onko mikään paikka auki tänään. Hän myös näytti mitä kaikkea voidaan syödä heidän jääkaapista, jos ei mistään muualta saada ruokaa. He olivat nimittäin itse menossa illalla syömään ystävien luokse. Tässä vielä muutama kuva majoituksen alakerrasta. Isäntäpariskunnan asunto on portaiden alapuolella olevan oven takana. He ovat ostaneet tämän vuonna 1906 valmistuneen talon reilu vuosi sitten ja remontoineet yläkerran majoituskäyttöön.

Lopulta päädyimme siihen, että päivämme aktiviteetti on kiertoajelu Natchez Trace Parkway tietä. Tie on kokonaisuutena 715 km pitkä ja se kulkee luonnon keskellä Natchezista Nashvilleen. Alunperin metsäreittiä on käytetty kauppareittinä ja sen varrella on sijainnut monia vanhoja intiaaniheimojen asutuksia. 

Matkalla pysähdyimme katsomaan Emerald Mound nimistä intiaanien ns. pyramidia, joita aikoinaan käytettiin seremonioihin tai uskonnollisiin menoihin.

Natchez Trace Parkwayta oli todella mukava ajella, koska muuta liikennettä ei käytännössä ollut lainkaan. Tuli välillä jopa vähän maailmanlopun fiilis, koska luontokin talvehtii eikä ole oikeastaan muuta vihreää kuin havupuut. Lopullinen määränpäämme oli tieltä pieni koukkaus Windsor Ruins raunioille. Seurasimme tyytyväisinä tienviittoja kohti raunioita, kunnes yhtäkkiä...

Jäimme about 3 kilometriä vajaaksi. Pikkasen alkoi kiukuttamaan, kun missään ei ollut mitään mainintaa tien loppumisesta ennen kuin se tosiaan loppui! Noh, ei muuta kuin takaisin samaa reittiä. Koukkaus teki yhteensä about 25 turhaa kilometriä. Seuraava vaihtoehto oli ajaa yläkautta raunioille. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa tie, minkä varrella rauniot sijaitsevat, ympäri etelästä pohjoiseen ja tulla isompaa tietä takaisin Natcheziin. Nyt sitten ajettiin ensin etelästä päin melkein raunioille asti ja sen jälkeen kierrettiin takaisin ja ajettiin pohjoisesti päin raunioille ja takaisin. Eli käytännössä ajettiin lopulta yli tunti turhaan. Noh, tässä ne Windsor Ruins rauniot nyt sitten kuitenkin ovat.

Edestakainen ajaminen on kyllä pirun puuduttavaa ja turhauttavaa. Isompaa tietä takaisiin Natcheziin ajettaessa nähtiin sielläkin kyltit raunioille, sen poikki olevan tien kautta tietenkin. Ihan luokatonta, koska ei kuitenkaan näyttänyt siltä että tie olisi pistetty poikki ihan muutama päivä sitten. Tai että se tultaisi avaamaan ihan kohta.

Käväsimme kuvaamassa myös Mississippi-jokea lähellä majoitustamme.

Sen jälkeen menimme pitämään pienen tuumailutauon majoituksella. Troy oli varmistanut, että kaikki ravintolat tosiaan ovat joko kiinni tänään tai eivät vastaa puhelimeen, mikä on sama kuin ovat kiinni. Ainoaksi mahdollisuudeksemme jäi Magnolia Casinon Buffet. Lähdimme kuitenkin toiveikkaina vielä ajelemaan ensin Louisianan puolella ja sitten vielä kertaalleen Natchezin keskustan läpi, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Eli suuntasimme Casinolle. Kello alkoi jo olemaan niin paljon, että aamupalasta oli kulunut yli 7 tuntia. Olimmekin todella onnellisia, kun Casinon Buffet oli auki. Eikä se edes kustantanut kuin vaivaiset $34,70 yhteensä. Ruoka oli kokonaisuutena lopulta aika mitäänsanomatonta, mikä ei siis todellakaan ollut mikään yllätys. Mutta saimme vatsat täyteen eikä tarvinnut turvautua syömään toisten ruokia. Ja mikä olikaan paras asia Casinolla käymisessä... *pieni jännittävä rumpujen pärinä* Nähtiin vihdoin West Virginian rekisterikilpi parkkihallissa! YES! *tuuletusta* Niin ja pelattiin toki vähän pelikoneita. Olisi voinut sijoittaa vielä muutaman dollarin lisää, mutta alkoi ahdistaa tupakansavu siinä määrin, että lähdettiin katsomaan auringonlaskua. Kävimme myös kuvaamassa kaupunkia ja erikoista joulukuusta, joka seisoo täysin keskellä yhtä risteystä.

Troy ja Doug olivat lähteneet, kun saavuimme takaisin majoitukselle. Hiippailimme siis ulkona ottamassa kuvia kaikista hienoista jouluvaloista. Tässä muutama, jotka onnistuivat edes jotenkuten.

Natchez, MS

Viileä aamu ja oli ihana päästä jatkamaan matkaa! Kiva majoituksen täti lupasi hävittää meidän rikkinäisen matkalaukun, niin ei tarvinnut sitäkään lähteä itse yön pimeinä tunteina upottamaan jonnekin suonsilmään. Huippu alku jouluaatolle.

Matkaa Natcheziin oli 335 km. Päivän aikana ajeltiin käytännössä koko Mississippin halki. Natchez nimittäin sijaitsee ihan Mississippijoen rannalla ja joen toisella puolella on Louisiana. Jouluaaton liikenne oli rauhallinen ja oli tosi kiva ajella pitkin pienempiä highwayta.

Majoitukselle löydettiin helposti ja voi vitsi se olikin upea talo. Hämmennyttiin niin ettei tajuttu ottaa valosan aikaan kuvia. Onneksi huomenna on uusi päivä ja aikaa ottaa kuvia. B&B:n pitäjä oli todella ystävällinen ja miellyttävä mies nimeltään Troy. Hän kertoi meille Natchezin historiasta ja antoi kasan esitteitä eri historiallisista taloista joihin kannattaa käydä tutustumassa. Lupasi myös ottaa selvää mihin kaikkiin taloihin pääsee tekemään kierroksia huomenna, vaikka on Joulupäivä. Talon alakertaa koristaa muuten upea joulukuusi.

Huoneemme on puolet yläkerrasta, ja siihen on erikseen rakennettu upeat kylpyhuonetilat.

Troy kertoi, että olemme hänen esimmäiset suomalaiset vieraat ja naapuriksemme tulee belgialainen pariskunta. Kerkesin vertailun vuoksi ottaa kuvan heidänkin huoneesta. Vahingossa kävin ihan sisällä asti katsomassa, että heidän huoneessa on vain mini pieni kylpyhuone suihkukopilla.

Kun oli saatu raahattua matkalaukut huoneeseen, lähdimme etsimään ruokakauppaa ja juustoja viinin seuraksi. Kävimme kaupassa sekä Natchezissa, että Louisianan puolella Vidalian kaupungissa. Saalis jäi hieman köyhäksi juustojen osalta, mutta se oli odotettavissa oleva ongelma. Täällä ei nimittäin perus ruokakaupoista löydä muuta kuin 10 eri cheddarlaatua, jotka kaikki on yhtä laimeita omaan makuun. Onneksi olimme kuljettaneet Texasin viinitiloilta hyvät viinit jouluaaton kunniaksi.

Ilta meni rauhallisesti joululauluja kuunnellessa ja viiniä siemaillessa. Rakkautta kaikille sinne kotiin!

Mobile, AL (part 2)

Tänään oli kiva herätä kostean kuumaan ilmanalaan tietäen ettei ole enää puhtaita kesävaatteita jäljellä. Hemmetin helleaalto. No, farkut jalassa oli lähdettävä molempien hikoilemaan jouluostoksille. Jos kiinnostaa, että mitä ostin, niin tietenkin villapaidan! Siitähän täällä on hyötyä...

Iltapäivä hengailtiin majoituksen sisäpihalla kuuntelemassa suihkulähteen lorinaa. Vaikka Snapchat antoi lämpötilaksi +21 astetta, niin todellisuudessa lämpötila oli lähempänä +24. Aika järkkyä, kun siihen lisätään se 95% kosteus...

Klo 17 piti lähteä kulkue liikkeelle ihan meidän majoituksen läheltä. Olimmekin lähdössä ulos vähän ennen viittä, kun alkoi satamaan vettä (tietenkään ennusteissa tätä ei näkynyt). Vaikka tänään käytiin shoppailemassa, niin sitä hemmetin sateenvarjoa taikka sadeviittoja ei tietenkään muistettu vieläkään hankkia. Jäätiin siis hengailemaan majoituksen aulaan pitämään sadetta ja seurattiin muiden ihmisten liikkeitä ja salakuunneltiin juttuja (classy!). Siinä tapahtumia seuratessa meille selvisi se, että aulassa oli monia kulkueeseen osallistuvia ihmisiä, joten ei pidetty kiirettä ulos lähtemisellä. Lopulta kello kuuden pintaan mentiin ulos katsastamaan vesisade-tilanne, jolloin onneksi Atelle tuli mieleen että hotellilla voisi olla lainata sateenvarjoa. Sellaisen kävin siis respan tädiltä pyytämässä ja lähdettiin etsimään hyvää  mestaa, missä odotetaan kulkueen tulemista. Meinasi sadekuurojen välissä jo toivo loppua kesken, että kulkue ikinä alkaakaan.

Lopulta joskus puoli seiskan pintaan kulkue lopulta lähti liikkeelle ja meille selvisi, että kyseessä oli Alabaman oma Mardi Gras kulkue. Johon myös osallistuivat huomisessa matsissa pelaavien joukkueiden orkesterit sekä tanssijat ja cheerleaderit. Voi olla, että mentiin vähän itsekin sekasin koko jutusta, kun helmiä alkoi satamaan...

Vähän ennen kulkueen loppumista päätimme suunnata uudestaan LoDa Bier Garten ravintolaan, jotta vältytään pahimmalta ruuhkalta. Oluet ja siiderit maistui tänäänkin hyvältä. Eikä ilmeisesti ihan surkeaa tippiä eilen annettu, kun sama tarjoilija palveli meitä iloisesti myös tänään. Atte söi tänään Spanish Fort burgerin ja Eine Courthouse burgerin. Täytyy sanoa, että ehkä paras burgeri ja ainakin paras burgeripiffi ikinä!!! Naaaaaam!

Tässä vielä muutama kuva Mobilesta matkalta takaisin majoitukselle.

Mobile, AL

Aurinkoinen aamu ja matka jatkuu. Suunnattiin ensin vähän taaksepäin Lake Pontchartrain sillalle, joka on pituudeltaan hurjat 38,55 km. Pohjoiseen mentäessä sillan sai ajaa ilmaiseksi, mutta jos olisi ajettu etelään niin siitä olisi pitänyt maksaa $5. Hämmentää hieman, miten tällainen silta on voitu rakentaa. Sillä ajaminenkin oli vähän friikkiä, kun pitkään aikaan ei näkynyt muuta kuin aavaa ulappaa. Kuitenkin alun innostuksen jälkeen sillalla ajaminen kävi tylsäksi ja oli vähän niin ku nähty juttu. 

Matkalla pysähdyttiin Gulfport Premium Outleteilla tekemään pikainen shoppailukierros ja Five Guys Burger tarjosi parhaat burgerit lounaaksi. Sen jälkeen kurvailtiin taas pientä kiertotietä, nimittäin Beach Boulevardin kautta kohti Mobilea.

Tämän päivän aikan muuten tehtiin kaksi osavaltion ylitystä, eli päädyttiin Louisianasta Mississippin kautta Alabamaan.

Mobilen majoituksemme on myös super hieno. Talo on vuodelta 1862 ja sen keskellä on hieno sisäpiha. Joka tulee todennäköisesti meille tutuksi, koska wifi yhteys ei riitä huoneeseen ihan huoneeseemme asti...

Matkalaukkujen raahaamisen jälkeen lähdimme katsastamaan miltä Mobilen keskusta näyttää. Päädyttiin LoDa Bier Garten ravintolaan, jonka hanaoluiden valikoima oli 8 ja puoli sivua pitkä.

Päädyimme myös syömään samassa ravintolassa. Atte päätti olla rohkea ja testata Donitsi burgerin, jossa sämpylän sijasta oli kaksi sokerikuorrutteista donitsia. Ei kuulemma vakuuttanut...

Ruokailun ja muutamien oluiden jälkeen suunnattiin takaisin majoitukselle päin. Matkalla olevassa puistossa näytti siltä, että joku bändi alkaa kohta soittamaan, joten jäätiin yytsimään lähistölle. Kundit osoittautuivat torvisoittokunnaksi, jotka omaksi iloksi soittelee yhdessä biisejä. Tässäpä teillekin joulumieltä.