Utah State Fair, UT & Salt Lake City, UT (part 2)

Ei meinannut illalla tulla nukkumisesta mitään, kun nauratti sängyn koko niin kovasti. Yritettiin mahtua sänkyyn joka oli vain 140 cm leveä normaalin 160 cm sijasta, joten vähän meinas tehdä tiukkaa. Ei tää tämmönen saman peiton alla nukkuminen oo olleskaan meidän juttu. Onneksi ollaan vain kolme yötä... Haha.

Aamu otettiin rauhallisesti ja lähdettiin vasta yhdentoista aikoihin kohti Utah State Fair aluetta. Tällä kertaa ajettiin pienen pyörimisen jälkeen suosiolla $10 maksulliseen parkkiin.

Alue oli iso ja täynnä kaikenlaisia ruoka- ja juomakojuja. Ekana mentiin katsomaan Alfred & Seymour komediaesitystä. Heput ei ollu mitään perinteisiä stand-up koomikoita, eikä kyllä tanssijoitakaan. Jotain ehkä siltä väliltä, mutta nauraa sai. Ottivat tosi hyvin yleisön mukaan juttuihin. Peukut kavereille.

Katoksen alla istuessa meinasi tulla jopa vähän kylmä. Joten esityksen jälkeen lähdettiin kiertelemään aluetta ja katsomaan mitä kojuista löytyy. Päädyttiin maistamaan Rocky Mountain Oystereita. Täytyy kyllä sanoa, että ei noi häränpallit maistuneet oikeastaan millekään muulle kuin rasvakeittimelle. Mutta nytpä on niitäkin maistettu.

Kierreltiin vähän lisää ja käytiin katsomassa hienoa 1970-luvun valokuvanäyttelyä. Sitten oli pakko saada vähän jotain makeaa. Tosin funnelcaket oli sen verran kookkaat, että ehkä yksikin olisi riittänyt.

Sen jälkeen käytiin katsomassa Matt Baker komedia ja stuntti show. Heppu kertoi olleensa America's Got Talentissa ynnä muissa. Ihan hauskaa läppää heitti, mutta ei noi stuntti jutut ihan vakuuttanut. Nauraa kuitenkin sai mikä oli tärkeintä ja hänkin otti tosi hyvin yleisön mukaan juttuihin. 

Sen jälkeen pyörähdettiin vielä katsomassa hetken aikaa alligaattori showta. Mutta aurinko alkoi kuumottaa kupolia siihen malliin, että päädyttiin lähtemään kokonaan pois. Hyvin tuli alue koluttua ja kivaa oli.

Hetki hotellilla levättyämme (ja todettua että meitsi paloi jo kolmannen kerran tällä reissulla) suuntasimme kävellen Downtownia kohti. Löysin eilen netistä mielenkiintoiselta kuulostavan Off Broadway Theatre nimisen teatterin. Nettisivujen mukaan tällä hetkellä ei mennyt mitään näytelmiä vaan perjantaisin ja lauantaisin klo 19:30 & 22 improvisaatio teatteria. No mehän siis suuntasimme sitä kohti. 

Päästiin perille ja huomattiin ulkopuolella, että siellä meneekin Jurassic Park -parodiaesitys. Ostettiin joka tapauksessa liput $11 per kipale ja istahdettiin aulaan ainoina ihmisinä odottelemaan teatteriin pääsyä. Oltiin toki puoli tuntia etuajassa, mutta silti rupesi vähän jänskättämään tuleeko esitykseen ketään muita. Aulassa oli pieni herkkumyymälä, josta täti huuteli meitä ostamaan poppareita ja lapsityövoimaakin oli. Kun ovet teatteriin avautui oli paikalle tullut kaksi naista, joten huokaistiin helpotuksesta ettei olla sentään ainoita yleisössä. Paikoille meidät kävi ohjaamassa ehkä 10-vuotias tyttö, eturiviin tietenkin. Teatteri oli tosi nukkavieru, mutta penkit oli pehmeät ja mukavat. Jännitys alkoi tässä vaiheessa kasvamaan vieläkin kovemmaksi. Lopulta paikalle alkoi valumaan ihmisiä enemmänkin. Taisi olla neljä ensimmäistä riviä täynnä, ehkä about 30 ihmistä. Sitten esitys alkoi. Kävi aika äkkiä selväksi, että kyseessä ei ollut Jurassic Park -parodia (puoliajalla todettiin että olisihan se lipuistakin käynyt selväksi, facepalm).

Esitys oli siis improvisaatio teatteria. Yksi juontaja (Erin Saunders) ja viisi näyttelijää (Clarence Strohn, Jason Unruh, Jon Baty, Kyle Larsen & Jillene Stark). Juontaja kertoi kohtauksen minkä näyttelijät näyttelevät ja pyysi yleisöltä apua esim. keittiöstä löytyvä laite mitä et yleensä käytä tai mitä löytyy rautakaupasta (Atelta kysyttiin sitä). Näyttelijät oli uskomattoman hyviä ja sai nauraa ihan kippurassa. Tosin joutui myös vähän pelkäämään, että joutuu mukaan esitykseen. Kun esitys loppui puoli kymmeneltä, teki melkein mieli käydä ostamassa liput seuraavaan näytökseen.

Suunnattiin kuitenkin ratikkapysäkille, ei jaksanut enää kävellä takaisin hotellille. Tosin ilmakin oli hurjan viileä, about +15 C. Kerennyt tottua vähän liian lämpimään.

Las Vegas, NV (part 4)

Suunnattiin kohti uima-allas aluetta samantien kun päästiin ylös sängystä aamulla. Aurinko oli pilvessä ja oli vähän viileämpi kuin edellisinä päivinä. Mikä oli just hyvä. Ei tarvinnut aurinkorasvaa eikä hattua päähän. Mutta arvaattekos mitä tapahtui kun päästimme itsemme ikuisen virran vietäviksi? Rupesi satamaan vettä! Niin ku seriously! Viisi vuotta sitten kun oltiin Vegasissa niin silloinkin satoi...

Ikuisen virran vesi oli onneksi super lämmintä. Joten lilluttiin menemään vissiin viisi kierrosta, jotka oli todella pitkiä. Sen jälkeen oli pakko nousta ylös ja lähteä huoneeseen suihkuun, koska nälkä alkoi olla sietämätön.

Raikkaina ja raukeina poikettiin lounaalle. Tai no raikkaus kestää tasan sen aikaa kun astuu hissistä ulos casinon puolelle, missä joka paikassa röökataan. Lounaaksi mutusteltiin caesar salaattia (mitä tulee taas ikävä kun palaa kotiin) ja pepperoni strombolit.

Sen jälkeen suunnattiin refillaamaan meidän drinkki pönikät (22 oz, eli 650 ml) ja istuttiin pelaamaan meitsin lempparia eli rulettia. Tällä kertaa voitin vaan 4 kertaa $36. Ja kävin lopulta lunastamassa $200 voucherin (toissa päiväiset voitot samassa). Eipä tarvinnut nostaa käteistä kortilla.

Sitten käytiin refillaamassa drinkki pönikät uudestaan ja mentiin hetkeksi huoneeseen keräämään energiaa. Rankkaa tämmönen juominen ja pelaaminen. Siitä tulikin mieleeni, että unohdin kertoa yhdestä britti hepusta joka tavattiin sunnuntaina hississä. Heppu kertoi olleensa kolme päivää casinolla näkemättä aurinkoa. Nice.

Pattereiden latauksen jälkeen lähdettiin takaisin casinolle. Atte hävisi $20, mutta mä korjasin tilanteen voittamalla $30. Eli voitolla ollaan edelleen. Sitten alkoikin kello olemaan sen verran, että suunnattiin kohti Brad Garrett's Comedy Clubia. Päästiin hyville paikoille istumaan ja tilattiin pullo punaviiniä. Itse pullo maksoi $40, mihin sitten lisättiin 8,1% osavaltioveroa, 10% LET veroa (live entertainment tax) sekä automaattinen 18% tippiä. Eli lopullinen hinta oli mukavat $54,44.

Brad Garrett on tunnettu Suomessakin vuosia näkyneestä Kaikki rakastavat Raymondia -sarjasta. Siksi tulikin vähän puskista, kun herra saapui lavalle ja alkoi armoton vittuilu. Siis ihan tosissaan meinasi suu loksahtaa lattiaan. Ja jutut oli ihan oikeesti rankkoja mitä heitti yleisöstä. Oikeastaan hänellä ei ollut ollenkaan perinteistä stand-up materiaalia, vaan juttu perustui siihen että vittuili vaan yleisölle.

Illan toiset esiintyjät oli Louis Ramey sekä John DiCrosta. Varsinkin Rameyn jutut oli sitä luokkaa, että meinasi penkiltä tipahtaa kun nauratti niin kovasti. Niinpä kävimme keikan jälkeen heittämässä käsipäivää hänen kanssaan, kun siihen tarjoutui mahdollisuus.

Kello oli vasta vaille kymmenen, joten haettiin huoneesta iso kamera ja lähdettiin vielä tallustelemaan Stripin valoshowhun.

Takaisin huoneelle tullessa meikäläisen onni jatkui. Nimittäin bongasin taitellun setelin meidän kerroksen aulasta. Meinasin hihkasta Atelle "hei löysin dollarin, wuhuu". Mutta setelipä osoittautui sadan dollarin seteliksi. Siis $100!!!!!!!!

Ikkunashoppailua

Aamupäivällä ryysittiin kohti Central Park Zoota. Liput oli ostettu jo etukäteen netistä ja säästettiin sillä 2 dollaria per lippu. Jee! Eläintarha oli pieni ja kierreltiin se läpi noin tunnissa. Kaikki raukkaparka eläimetkin oli ihan kylmissään. Paitsi trooppisessa talossa, missä kuvaamisestakaan ei meinannut tulla ensin mitään kameran sulamisen takia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lopuksi kävimme vielä katsomassa Ice Age 4-D filmin. Joka oli kyllä aika turha, koska koko tarina oli nähty aikaisemmin kokopitkässä elokuvassa. Eli kyseessä ei ollut erillinen tarina, mitä aikaisemmat 4-D filmit ovat olleet. Ja siihen nähden että pelkän filmin katsominen olisi maksanut hurjat 7 dollaria. Meidän pääsylippuun se onneksi sisältyi.

 

Seuraavaksi käppäiltiin Madison Avenueta alas päin ja ihmeteltiin kaikkia kalliita muotiliikkeitä. Autotkin oli pikkasen kalliimpia tummennettuine laseineen kuin Times Squaren ympäristössä. Päädyimme ajelemaan liukuportaita Barneysille. Muuhun kun ei ollut varaa... Kävimme myös pyörähtämässä Bloomingdalesilla, mikä oli pahempi kuin Stockkan hullut päivät. Sieltä löysimme onneksi Magnolia bakeryn myymälän. Ja pääsimme maistamaan taivaallista valkosuklaa-macadamian juustokakkua ja mukaan lähti jättiläispala suklaakakkua.

 

 

 

Seuraava osoite oli TKTS:n toimipiste Times Squarella. Aikaa avaamisen oli vielä melkein puoli tuntia ja jonossa oli jo varmasti 200 ihmistä. Perjantai ei ehkä paras päivä yrittää saada halpoja teatterilippuja. Päätettiin yrittää alkuviikosta uudestaan. Joten ostettiin katumyyjältä liput The Broadway Comedy Clubille stand-up iltaan.

 

Pienen hotellilla chillailun jälkeen käytiin syömässä reipasta pubiruokaa. Siitäpä sitten hoiperreltiin kohti 53th Streettiä ja komediaklubia. Jännitti hieman että millanen ilta edessä, mutta turhaan! Kaikki viisi esiintyjää olivat hyviä ja sai nauraa välillä oikein kunnolla! Loisto ilta siitäkin huolimatta, että istuintila oli pieni ja joutui istumaan kierossa puolitoista tuntia nähdäkseen jotain.