13 kuukauden odotus palkittiin

Tänä aamuna otettiin oppia eilisestä ja tsekattiin ilma myös verhojen välistä. Vettä ei onneksi satanut, eikä toivottavasti sada päivälläkään. Aamupalalle piti mennä samaan paikkaan kuin eilenkin, koska se oli niin hyvä. Tänään otin parit salakuvatkin.

 

 

 

 

Temple Barin alueelle piti taas suunnata kaikkien jenkkien keskelle. Kerettiin onneksi sopivasti yhteen pubiin istumaan ennen kun kaikki istumapaikat kerkesi loppua. Päivän ensimmäinen olut ja siideri klo 10:45. Lomapeukku! Pubissa tuli muuten hyvin äkkiä sellainen olo, että on paremminkin jenkeissä kuin Irlannissa. Katseltiin meininkiä Fanzonella vielä hetken aikaan, jonka jälkeen suunnattiin ilmaiselle bussikuljetukselle. Jonottamaanhan siinä joutui. Ei kovin yllättävää kun kyseessä tällainen ihmismäärä.

 

 

 

 

Lopulta aikaa rupesi kulumaan siihen malliin että mietittiin keretäänkö ollenkaan perille. Ja tietenkin bussi jätti väärälle puolelle stadionia. Ihme paikkaan kyseinen Croke Park stadioni ylipäätään rakennettu, kun se jouduttiin kiertämään kahden korttelin päästä ympäri päästäksemme omalle portille. Sisälle kuitenkin lopulta päästiin, ja yllättävästi laukkuja ei tarkastettu kertaakaan missään. Aikaakin jäi vielä vessareissulle ennen pelin alkua.

 

Peli oli todella huikea! Ensimmäinen puoliaika aika vaisu, mutta varsinkin viimeinen neljännes oli uskomaton jännitysnäytelmä! Lopulta 3 sekuntia peliaikaa jäljellä ja kotijoukkue UCF johtaa 24 - 23, mutta Penn State on maalipotkun päässä ja onnistuu! Penn State voittaa!! Loppulukemat UCF 24 - 26 Penn State. Katsojamäärä pelissä oli 53 304.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pelin loputtua otettiin yhteiskuvaa stadionin ulkopuolella, kun takaa tuli kaksi kaveria jotka halusivat myös kuviin. Ettei vaan unohdeta heitä koskaan. Enää pitäis tietää keitä he ovat. Kuva nyt kuitenkin on todisteena.

 

 

 

 

Talsittiin stadionilta suoraan hotellille lepuuttamaan jalkoja ennen illan rientoja. Onneksi muuten vettä ei satanut! Viileä tuuli hieman häiritsi, mutta muuten oikein onnistunut pelipäivä. Oli kaiken vaivan ja odotuksen arvoinen.

Mi lucky charms

Aamu valkeni, mutta ilmasta ei ollut tietoa lähtiessämme hotellihuoneesta. Meidän huoneen korkeus on nimittäin reipas 4 metriä ja ikkuna on myös melkein kattoon asti. Joten illalla oli pieni tekeminen että saatiin verhot kiinni. Eli tyhmänä ei tullut edes yritettyä katsoa paksujen verhojen raosta millainen ilma ulkona on. Luotettiin sokeasti Accuwheatheriin joka väitti ulkona olevan puolipilvistä. No ei ollut. Vettähän siellä satoi.

 

Kurvattiin nopeasti sateensuojaan aamupalalle läheiseen sandwich mestaan. Paikka olikin astetta parempi ja saatiin isot suolaiset piirakkapalat kera kahden salaatin, cappuccinon ja mehun hintaan 13 euroa. Sadekin kerkesi syömisen aikana vähentyä lähes nollaan.

 

Suunnattiin kuitenkin shoppailemaan, koska tuuli oli aika viileä ja ilma kostea. Ensimmäisenä kierrettiin Penneys josta tarttui kassillinen vaatteita mukaan. Sen jälkeen etsittiin Atelle huomisen pelin fanikamaa. Ja sain minäkin tuhlata vähän itseeni uusien korujen muodossa. Ostoskasseja olikin sitten siinä määrin kertynyt, että oli pakko kävästä hotellilla tiputtamassa ne pois. Meitsi pääsi kans vaihtamaan kastuneet kengät tuliteriin 9 euron popoihin.

 

 

 

 

Seuraavaksi otettiin riski ja lähdettiin Temple Barin alueelle. Siellä käytiin kyyläämässä molempien joukkueiden Pep Rally tapahtumat.

 

 

 

 

Ei käynyt epäselväksi kumman kannattajia on saapunut enemmän paikalle. Pelkästään Penn Staten kannattajia oli tänään tapahtumassa paikalla epävirallisen arvion mukaan 10 000. Upea kokemus, mutta rupesi aika äkkiä ahdistamaan jäätävä väkimäärä. Baareihin ei kannattanut edes yrittää mahtua sisään.

 

 

 

 

 

 

Joten suunnattiin takaisin joen toiselle puolelle ja päädyttiin uudelleen alkanutta sadetta karkuun Dublinin pienimpään pubiin - The Lottsiin.

 

 

 

 

Sen jälkeen lähdettiin etsimään pubiruokaa. Aten mielestä pubin pitää olla elämää nähnyt ja nukkavieru jotta se voi olla aito. Ruuassa pitää maistua kokin karvaiset kädet ja tarjoilijan peukku perunamuussissa kruunaa autenttisen kokemuksen.

 

 

Päädyttiin lopulta sivukaduille, josta kuitenkin onnistuttiin löytämään se mesta missä ainoa pariskunta jotka eivät olleet jenkkejä meidän lisäksi oli tietenkin suomalaisia. Ja tietenkin meidän viereiseen pöytäänhän heidät istutettiin.

 

 

 

 

Vielä yhdet ja sitten odottamaan huomista. Tämän päivän saldo vain 5 pubia.

Baile Átha Cliath

Zoomailtiin lentokentältä bussilla majoituksen lähistölle. Koska oltiin sen verta ajoissa niin päädyttiin tietenkin oluelle ja siiderille yhteen tuhansista Irkku pubeista. Tai täällä ne vissiin on vaan pubeja.

 

 

 

 

Sen jälkeen käytiin viemässä matkalaukut hotellille ja lähdettiin etsimään ruokaa. Täytyy tässä vaiheessa mainita, että piru miten ahdistavan paljon täällä on ihmisiä joka paikassa. Vaikka jalkakäytävät on todella leveitä, niin silti tuntuu että ihmiset yrittää väkisin törmätä toisiinsa. Ja kiire kiire kiire. Toki ihmismassaan saattaa vaikuttaa vähintään 20 000 jenkkiä jotka ovat tulleet katsomaan lauantain peliä. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun niihin meinaa kompastella vähän väliä.

 

Päästiin sitten syömään KFC:lle ensimmäisen kerran Puolan ulkopuolella. Huvittaa, että pari kertaa jenkeissäkin ollaan yritetty päästä sinne syömään siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta.

 

Hotellilla pyörähdettyämme suuntasimme joen toiselle puolelle. Siellä kerkesimme juuri ja juuri "katsomaan" ihmisten keskeltä lauantain pelin joukkueiden huutosakkien esiintymistä.

 

 

 

 

 

Käppäilimme myös St. Stephen's Green puistossa.

 

 

 

 

 

Sekä pyörähdimme Trinity Collegen alueella.

 

 

 

 

 

Sitten olikin jalat jo niin muussina kävelystä ja nilkat liekeissä kun ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa sukat jalassa, että oli pakko suunnata Irish Coffeelle. Tilattiin vielä iltasapuskaksi edulliset Irish Lamb Stew -annokset, jonka jälkeen oli pakko suunnata hotellille sänkyä kohti. Ollut pitkä päivä takana muutaman tunnin unien voimalla.

 

 

 

Matkalla jälleen!

Herätys soi aamulla klo 4:00. Silmät ristissä piti lähteä matkaan ja oli vähintäänkin sellainen olo, että jotain jäi. Varsinkin kun matkalaukut oli purkanut viimeksi vasta toissa päivänä. Eikä tavarat ja vaatteet uudessa kodissa ole vielä siellä missä niiden pitäisi olla, joten kaiken etsimiseen menee ainakin tuplamäärä aikaa. Senkin takia oli aikas pöllähtänyt olo.

Kentällä iski karu totuus vasten kasvoja, kun ei saatu kummallekaan lennolle viereisiä paikkoja. Ah, sitä hampaiden kiristelyn määrää.. Haha.

Ensimmäisestä lennosta selvittiin kuitenkin hengissä Kööpenhaminaan. Päätettiin käydä syömässä jotain, niin ei tarvitse sitten perillä etsiä ensimmäisenä ruokaa. Suuntasimme kahvilaan ja mentiin samantien sekaisin vieraasta valuutasta. Noh, otettiin joka tapauksessa tuoreet täytetyt patongit ja mehut. Kassalla meinattiin molemmat saada sydäri, kun korttilaite kysyi kummalla valuutalla haluat maksaa. Eli näkyi myös eurohinta mikä olikin mukavat 30,96€. Kaksi sämpylää ja kaksi mehua... Tuli snadisti ikävä Samosta jossa kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja litra viiniä sai samaan hintaan.

Sämpylät olivat kuitenkin tuoreet, todella hyvänmakuiset ja ennen kaikkea täyttävät. Joten maleksittiin porvarimahat pystyssä tyytyväisenä kohti seuraavaa lentoa. SAS:n koneessa odottikin iloinen yllätys, kun kerrankin jalkatilaa olisi ollut vaikka muille jakaa!

Pythagorio Day 8.

Aamulla pistettiin loput kamat kasaan. Meinasi käydä huonosti kun kilot vaan meinasi paukkua yli. Pienen vatvomisen ja hikoilun jälkeen saatiin lopulta laukut sille mallille, että ehkä selvitään. Lentokentälle jää vielä jännitystä.

 

Sen jälkeen lähdettiin etsimään aamupalaa. Ja viimeisenä ohjelmassa Samoksen reissulla oli majataloa vastapäätä olevassa arkeologisessa museossa käyminen. Olisihan se ollut noloa jos siellä ei olisi jaksanut käydä, kun matkaa oli kuitenkin vain tienylityksen verran. Sinne olisi saattanut joku päivä vahingossa vaikka kompastua sisään ohi kävellessä.

 

Yllättävää kyllä siellä ei ollut ilmastointia mitä oli innolla odotettu. Joten jaksettiin puoli tuntia hikoilla ja ihastella ruukkuja ja patsaita ynnä muuta. Upea museo ja jos olo olisi ollut vähän vähemmän hikinen, niin olisi mielellään tarkemmin tutustunut asioihin. Kuvia ei saanut harmi kyllä sisällä ottaa.

 

 

 

 

 

Sittenpä vaan suunnattiin taksilla kohti lentokenttää. Tämänkertainen kuski pissasi meitä ainakin euron verran silmään, koska hinta olikin 9 euroa. Noh, ei onneks menty konkurssiin ja päästiin lentokentälle kaikkien muiden suomalaisten perään kilometrin mittaiseen jonoon.

 

Jos kreikkalaisessa järjestelmällisyydessä ei noin niin ku muuten ole kauheasti kehumista, niin Samoksen lentokentän turvatarkastus oli yksi helpoimmista ikinä! Ei mitään typerää laita kännykkä yhteen koriin ja toiseen tietokone ja kolmanteen vyö ja kengät. Kaikki sai olla samassa kassissa ja turvatarkastus pikana ohi. Peukut sille! Sen jälkeen pääsinkin ostamaan taxfreestä pari pulloa lisää viiniä. Peukut myös sille.

 

Lentomatka kotiin olikin paljon menomatkaa mukavampi kun jaksoi lukea kirjaa. Tosin kaikki miljoonat kuulutukset meinas ottaa välistä päähän. Onneksi Suomeen saapuessa paistoi aurinko ja lämmintä oli +18, niin ei tarvinnut samantien paleltua.

 

 

 

 

Lopuksi vielä sanottava, että kyllä se Samos sen verta kiva saari oli että sinne voisi joskus harkita mennä uudestaankin. Varsinkin Pythagorionin kaupunki oli mukavan kokoinen ja ravintolatarjontaa oli runsaasti. Ihmiset olivat todella mukavia, ystävällisiä sekä avuliaita. Ruoka oli erinomaista ja edullista. Lopujen lopuksi reissu ajoi täydellisesti asiansa ja päästiin irrottautumaan arjesta ja kaikesta siihen liittyvästä.

Pythagorio Day 7.

Aamun sähkökatkoa pakoon lähdettyämme käppäilimme uusia reittejä kohti rantabulevardia.

Kävimme myös katsastamassa Pythagoraan patsaan.

 

 

 

 

 

 

Aamupalan jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Sitten olikin jo pakko lähteä majatalolle katsomaan miten täyteen laukut jo niistä ostoksista tulee. Karu totuus tuli vastaan. No more tuliaisia. Sniif.

 

Koska mitään ei ollut enää tehtävissä eikä voinut lähteä jatkamaan shoppailua, niin jouduttiin suuntaamaan rantabulevardille juomaan viiniä ja lukemaan kirjaa. Taidettiin ottaa parit drinksutkin...

 

 

 

 

 

 

Tulimme istuneeksi siinä useamman tunnin, jonka aikana tuuli yltyi todella kovaksi. Täällä on ollut koko viikon ajan koviakin tuulia, yleensä iltaisin. Nyt tuuli oli välillä niin kovaa, että piti pitää lasista kiinni ettei juomat pääse kaatumaan. Kävelimme myös sataman päätyyn asti ottamaan viimeiset kuvat. Ja siellä tuntui että tuuli oli niin kovaa, että lähtee oikesti itsekin sen mukaan.
 

 

 

 

 

Illan alkaessa hiljalleen hämärtyä suuntasimme kohti reissun parasta ravintolaa. Oltiin päätetty ettei uskalleta riskeerata viimeistä iltaa random ravintolalla. Paikka olikin jo melkein täysi ja samoihin aikoihin meidän kanssa saapui niin monta seuruetta ettei tyhjiä pöytiä enää sen jälkeen ollut. Joten jonoa oli koko meidän ruokailun ajan. Eli kyllä siitä ravintolasta joku muukin tykkäsi.
 

Tällä kertaa otettiin alkuun munakoisoa uunissa tomaatin ja fetan kanssa sekä uunissa paistettua fetaa filotaikinan sisällä jonka päällä oli hunajaa ja seesaminsiemeniä. Molemmat oli ihan mielettömän hyvää! Varsinkin filotaikina feta!!

 

Varmaankin kovasta tuulesta johtuen sähkötkin meni toisen kerran tänään kesken alkupalojen syönnin. Oli hetkellisesti hyvinkin romanttinen tunnelma. Onneks sähköt palasi ennen pääruuan tuloa, niin näki mitä söi.
 

Pääruuaksi otimme molemmat Souvlakin lampaasta. Ei sille vaan voi mitään miten hyvää grillissä grillattu liha on. Ja tämä lammas oli vieläkin parempaa kuin muutaman päivän takainen Souvlaki!

 

Sittenpä sitä olikin niin naatti ettei voinut muuta kuin laahustaa takaisin majatalolle. Varsin mukava viimeinen päivä. Seuraavana päivänä joutuu takaisin Suomen sateisiin. Varmaan palellutaan, kun lämpötila putoaa yli puoleen.

Täysvalaistus?

Päivä alkoi sillä, että yritettiin päivittää blogia. Mutta eipä ollut sähköä. Hengailtiin majatalon oleskelutilassa odottelemassa sähköjen palautumista. Majatalon pitäjä kävi kertomassa jossain välissä, että koko kaupungissa ei ole sähköä. Odoteltiin puolisen tuntia jonka jälkeen kuultiin, että koko saari on ilman sähköä. Senkin jälkeen odoteltiin vielä puolisen tuntia ja höpöteltiin mukavan turkkilaisperheen kanssa. Lopulta luovutettiin ja lähdettiin etsimään viilennystä sekä aamupalaa satamasta.

Pythagorio Day 6. Part 2.

Iltaruokailemaan oli tarkoitus mennä majoituksen lähellä olevaan Tavernaan, jotta pääsee ajoissa nukkumaan. Mutta ohi kävellessämme todettiin sen olevan jälleen tyhjä. Tiedetään sen yhden lounaalla käynnin jälkeen että ruoka on hyvää. Siltikään ei kiinnosta mennä varsinkaan illalla syömään ravintolaan mikä on täysin tyhjä. Joten jatkettiin matkaan.

 

Seuraavassa paikassa ei saatu palvelua. Tarjoilijaa vissiin kiukutti kun valittiin ainoa pöytä mitä ei oltu katettu. Toiset kaksi vapaata oli täysillä pauhaavan musiikin vieressä. Joten koska tarjoilija päätti ignorata meitä, me päätettiin lähteä hetken päästä menemään.

 

Lopulta päädyttiin rantabulevardille asti. Sieltä valkattiin ravintola mistä Atte muisteli lukeneensa hyviä arvosteluja. Päädyttiin ottamaan alkuruuaksi Sea Bass Carpaccio ja Stuffed Zuccini Blossoms. Molemmat olivat erinomaisia!

 

 

 

 

Pääruuaksi söimme molemmat moussakaa. Oli paljon parempaa kuin ensimmäisen päivän moussaka, missä lihanmäärää oli vähän niin ku korvattu kesäkurpitsalla. Ja päälle oli laitettu vain iso kasa juustoraastetta. Tässä versiossa lihaa oli reippaasti ja vaikka tämäkin sisälsi myös perunaa niin ei haitannut! Päällinenkin oli kunnon kerros pehmeää juustokastiketta, mikä piti ruuan kuumana koko syömisen ajan. Eli kaikin puolin todella hyvää moussaka!!

 

Sen jälkeen pyörittiin Thomas baariin jälkkärille. Otettiinkin osuvat After Dinner drinksut. Cherry brandya, triple seciä ja sitruunamehua. Peukut ylös tälle juomalle, tosi namiaaaa!!!