Lentokentältä etsimme ensimmäisenä info pisteen, mistä pääsi ostamaan 72 tunnin lipun julkiseen liikenteeseen. Naureskeltiin jonossa meitä edellä oleville virolaismiehille, jotka säätivät ja puhuivat lähinnä vaan omaa kieltään virkailijalle. Meidän vuoro kun tuli mentiin ammattilaisina tiskille, kunnes tuli maksun aika. Noh, ensin ei toiminut lähimaksu, eihän siinä mitään kun ei se kotisuomessakaan joka paikassa toimi. Sen jälkeen kortti ei kelvannut sirunkaan kautta. No prkl. Onneks mukaan tuli otettua kaikki mahdolliset luottokortit ja saatiin nolona maksu lopulta suoritettua. Seuraava kohde oli ATM. Korunoiden noston jälkeen puksutettiin ensin bussilla ja sitten ajeltiin metrolla lähelle majoitustamme.
Kello oli tässä vaiheessa päivää vasta puolen päivän paikkeilla ja hotellin respan hyyppäri ei ollut jostain kumman syystä innoissaan, kun saavuttiin paikalle. Ei me ny niin tyhmiä olla, että kuviteltiin saavamme huone, mutta hän ilmeisesti oletti niin. Toisaalta kun hän avasi heidän matkatavaroille tarkoitetun huoneen, se osoittautui olevan umpitäysi. Saatiin kuitenkin jättää laukut hotellille, josta suuntasimme etsimään pientä suolaista murkinaa. Löysimme mukavan terassin, jossa maistui kylmän oluen seurana maukkaat salaatit lounaaksi.
Vaikka lounas syötiinkin varjossa istuen, alkoi lämmin ilma jo pehmentämään aivoja ja deodoranttikin tuntui pettävän iloisesti. Viimeistään istuessa ratikassa puoli tuntia kolistellen kohti festivaalialuetta. Määränpäässä häämötti Prague Ice Cream Festival, kuumana porottava aurinko ja pitkät jonot. Ihmisiä siis riitti ja ensimmäiseksi päästiin jonottamaan lippuluukulle ja sitten itse festivaalialueelle. Pääsylipun hinta oli 150 korunaa per peppu, eli noin 5,80 €. Paikalla oli siis rutkasti väkeä ja paljon erilaisia myyntikojuja. Maisteluun päätyi:
Prosecco with icecream
Mojito & Fruit Mojito
Burgr Jako Prase Černý korzár slider
Bubble Waffle with chocolate
Kozí Farma Vizovice černa icecream
Tässä myös muutamia muita festivaalikuvia.
Lopulta massut täynnä herkkuja ja aivot kuumuudesta muussina kolisteltiin ratikalla takaisin majoitukselle. Tällä kertaa saatiin huone ja kaikkein parasta huoneessa oli ilmastointi! Hetken chillailun jälkeen käppäiltiin Vltava joen rantaan ja päädyttiin oluttuopposelle Kamina nimiselle ravintolalaivalle.
Illalliselle päädyimme etukäteen katsottuun hyvät arvostelut saaneeseen Smíchovský radniční sklípek pubiin. Oli muuten (molemmilla) ehkä parhaat kastikkeet ikinä!
Annokset oli reilut (kuten kuvasta näkyy) ja niiden syömisen jälkeen olikin hyvä pyöriä supermarketin kautta majoitukselle. Surkeudestaan huolimatta oli suihkussa käyminen taivaallista. Samoin kuin sen jälkeen supermarketista ostetun after sun rasvan levittäminen.
