Modica osa 3

Kiva ilta taas takana! Täällä ei kyllä välttämättä tarvitsisi iltaisin edes mennä syömään. Riittää kun tilaa 3,50€ maksavan valkoviinilasillisen niin mukana tulee kunnon lajitelma pientä syötävää.

Modica osa 2

Aloitimme "kevyesti" nousemalla, ne (miljoonat) portaat mitkä tultiin illalla alaspäin, San Giorgion kirkolle. Sen portailla oli mukava ensin paistatella aamuauringossa.

 

 

 

 

 

Kävimme ihastelemassa upeaa rakennusta myös sisäpuolelta. Ja siinä sitten kirkonpenkillä istuessa meitä lähestyi keski-ikäinen italialainen mies. Hän kertoi meille ensin itsestään tarinoita ja sen jälkeen siirtyi kertomaan Sisilian ja Modican historiasta. Lopuksi hän kertoi kirkon koko historian, sen merkityksen ja kaikki arkkitehtuuriset käännökset sekä maalausten vuosiluvut että tekijät, sun muut suunnittelijat ja taiteilijat. Kirkon lattialla olevaa matemaattista aurinkokelloa tuijoteltiin pidemmän aikaa, siitä näkee kuinka monen tunnin päästä aurinko laskee keskipäivän jälkeen. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiire niin kerettiin rauhassa kuunnella historiaa lähes tunnin ajan.

 

 

 

Mies ohjasi meidät vielä ulos ovesta ja pyysi mennä kirkon vieressä olevaan kahvilaan. Kävimme maistamassa siinä Modican hot chocolatea, mikä oli kuin olisi juonut kuumaa suklaakiisseliä. Terassilla istuessamme meille tuli hauska vanha ukkeli juttelemaan italiankielellä. Eipä siitä juuri mitään ymmärretty, mutta ilmeisesti kun pappa ymmärsi että ollaan Suomesta niin selitti kovasti Venäjästä ja kommunismista. Ja lopuksi vielä polleasti kertoi olevansa 78-vuotias ja näin hyvässä kunnossa. Hahaa. Niin ja Atte kun kävi maksamassa juomat niin kahvilan pitäjä kertoi Mika Häkkisen olevan kaikista paras...
 

Sen jälkeen olikin pelkkää ylöspäin puskemista. Ensin jäätävä määrä eri kokoisia rappusia. Lopuksi seikkailtiin kapeaa autotietä ylöspäin. Kaikki tämä vaiva oli kyllä sen arvoista kun näimne mitkä maisemat maisematerassilta aukeni! Ja kylläpä tuli muutenkin tyytyväinen olo itseensä. Pieni askel modicalaiselle oli sata rappusta meikäläiselle. Laskettiin että lopulta tehtiin matkaa ylöspäin pienien hengähdystaukojen kera yhteensä noin tunnin verran.

Alaspäin tullessa pysähdyttiin jälleen kerran parhaille pizzoille ikinä!

 

Modica

Hetken aikaa majoituksella voimia kerättyämme lähdettiin taas liikkeelle. Ensin etsimme sen kuuluisimman suklaapaikan (Antica Dolceria Bonajuto), missä vielä tänäkin päivänä valmistetaan suklaat vanhan atsteekkien aikaisen reseptin mukaan. Sen jälkeen piti taas kerätä voimia hetken ajan kuoharilla.

Oli ajateltu jättää kukkulalle (kaupungin ylempään osaan) kiipeäminen kokonaan huomiselle, mutta tylsyyden puuskassa lähdettiinkin hiljakseen matelemaan ylöspäin. Ihmeellisiä sivukatuja ja miljoonia rappusia myöhemmin puuskutettiin lopulta San Giorgion kirkon portaille. Illan hämärtymistä kaupungin ylle olikin mukava seurata ja odottaa hengityksen tasaantumista.

Kirkolta laskeuduttiin piiitkän pitkät portaat suoraan majoituksen eteen ja pähkäiltiin miten jaksetaan samaiset (Vähintään miljoonat) portaat huomenna vetää ylöspäin. Onneksi on koko päivä aikaa päästä vuoren päälle ihailemaan maisemia.

Seuraavaksi hengailtiin parissa eri paikassa alkudrinkeillä kunnes yritettiin löytää ravintolaa minne mennä syömään. Lopulta luovutettiin ja mentiin irkkupubiin, että Atte pääsi juomaan reissun ensimmäisen oluen. Tilattiinkin siinä sitten pizzat, mitkä osoittautui yhdeksi parhaista pizzoista ikuna. Varsinkin Aten bresaola pizza oli ihan mahtava! Jälkkäri mojitojen (jotka kassasetä unohti laskuttaa) jälkeen pyörittiin pienessä tuiskeessa takaisin majoitukselle.

Muita kuvia ehkä luvassa huomenna, jos saadaan tabletin nettiyhteys toimimaan. Muussa tapauksessa myöhemmin.

Matka jatkuu

Aamulla haikein mielin jätettiin jäähyväiset B&B Nike:lle ja Siracusalle. Atte starttasi Punton ja kaahattiin "hurjaa vauhtia" kohti Noton kaupunkia. Kyseisessä kaupungissa olikin sitten kunnon korkeuserot ja rakennukset enemmän kuin lähellä toisiaan. Väliin mahtui yksisuuntaisia yksisuuntaisten perään ja meitsi sai taas pieniä ahdistuskohtauksia kapeilla ja jyrkillä teillä. Mutta onneksi Aten hermot kesti ja saatiin auto taskuparkkiinkin.

Noto oli ihan kiva kaupunki. Päästiin maistamaan jälleen upeaa italialaista jäätelöä Dolceria Costanza nimisessä kahvilassa. Sen jälkeen pyörittiin kävelykadulla ja yritettiin etsiä lounaspaikkaa, mutta kaikki avoinna olevat paikat olivat vain pelkkiä kahviloita. Joten lopulta päädyttiin takaisin autolle ja päätettiin jatkaa matkaa Modicaan.

Modicassa saatiin auto parkkiin lähelle majoitusta. Ja suunnattiinkin ekana syömään lähellä olevaan osteriaan. Syötiin maistuvien yhteisten antipastien jälkeen molemmat perinteistä pastaa tomaatti-munakoiso kastikkeella. Puoli litraa paikallista viiniä ja jälkkäri cappuccino tuli kaikkiaan kustantamaan hurjat 30,50€.

Läheisessä suklaapuodissa piipahtamisen jälkeen kirjauduttiin sisään majapaikkaamme Palazzo Il Cavaliere B&B De Charme. Täältä olikin varattu oikein sviitti kahdeksi yöksi.

Kuvia tulossa myöhemmin!