Norwegian, vain pakki puuttuu

Selvittiin hienosti AirLink bussilla takaisin lentokentällekin. Eikä ketään kiinnostanut meidän käsimatkatavaroiden jäätävät kilomäärät. Tosin turvatarkastuksessa toinen kassi meni kaksi kertaa läpivalaistuksesta. Meni hetki tajuta miksi. Oltiin pakattu sinne mun viimeisimmät ostokset; silikoniset kaapimet ja kauha. Ei ne varmaan kauheen vaarallisia lopulta onneksi olleet.

Meitsi meni taas sekaisin lentokentän lehtikioskilla. Taisi tarttua kuusi lehteä mukaan. Onpahan taas hetkeksi lukemista. Ärsyttävää kun Suomeen ei voi tilata mitään hyviä lehtiä ulkomailta.

Aika ennen lennon lähtöä meni mukavan nopeasti. Ja sitten kävi vielä niin hassusti että oltiin ihan ihka ensimmäisiä koneessa. Muut suomalaiset jäi epäilemään boarding kutsua joten jouduttiin avaamaan peli ja menemään ensimmäisiksi jonoon. Nopeasti kyllä Norwegian toimii, kun kone oli maassa alle tunnin ajan. Siinä ajassa kerettiin purkaa ja lastata uudet matkatavarat sekä matkustajat.

Dublinista vielä lyhyesti. Ranskalaiset oli joka paikassa paksuja ja vähän raakoja sekä suolattomia. Pubiruoka oli todella hyvää ja edullista! Kaikki vessat oli aina kellarissa. Ihmiset oli todella ystävällisiä, mutta puheen ymmärtäminen oli paikoitellen todella vaikeaa. Oli tosin hieman vaikeata saada "oikeata" kuvaa kaupungista, kun paikalla oli niin paljon jenkkejä muiden turistien lisäksi. Voisimme matkustaa uudestaan Irlantiin, mutta lähtisimme mielummin seuraavalla kerralla tutustumaan pienempiin kaupunkeihin.

Ei enää kovin pitkä aika kun ollaan takaisin kotona (tällä kertaa onneksi vähän pidemmäksi aikaa). Jos siis osataan pyytää taksikuskia ajamaan oikeaan osoitteeseen...

Bye bye Dublin

Aamulla sai rauhassa nukkua ja pakkailla tavaroita, koska huoneen luovutus oli vasta klo 11:30. Käsimatkatavaroita oli kertynyt ihan mukavasti, mut kuka niitä kentällä jaksaa punnita. Ainakaan toivottavasti ei punnitse...

Huoneenluovuttamisen ja matkalaukkujen säilöön viemisen jälkeen suunnattiin aamupalalle. Ja tosiaan eilisestä viisastuneina mentiin tuttuun sandwich kahvilaan.

Sen jälkeen olikin vähän tekemisen puutetta. Hengailtiin ensin pelihallissa kuluttamassa kerääntyneitä kolikoita. Sitten eksyttiin taas Carroll'sille näpläämään kaikenmaaliman irlantilaisia lahjatavaroita. Jotain tietty matkaan tarttui. Kuten myös seuraavasta kohteesta, kirjakaupasta. Jännä nähdä sitten majoituksella mihin kaikki uudet tavarat saadaan mahtumaan.

Odottavan aika on kyllä pirun pitkä. Kello tuntui oikein hidastelevan ihan kiusallaan. Käytiin kahvilla ja saatiin taas hetki kulumaan eteenpäin. Sen jälkeen jatkettiin shoppailua. Lisättiin siis omaa tuskaa matkatavaroiden kanssa.

Lopulta kello oli niin paljon, että pystyi menemään lounaalle. Käytiin testaamassa ne kuuluisat fish & chipsit. Eipä kyllä ollut erikoista. Kala ei maistunut millekään, ei kyllä suuria luuloja turskan suhteen ollutkaan. Yritettiin itse lisätä suolaa ja sitruunaa sekä tartar-kastiketta, lopputulos edelleen mauton. Ranskalaisetkin oli puoliraakoja, niin kuin tällä reissulla joka paikassa. Vissiin joku tyypillinen irlantilainen juttu. Tosin se että ne tulee aina suolattomina, eli saa itse määritellä minkä verran laittaa suolaa on positiivinen asia. Vatsa tuli kuitenkin täyteen, joten eiköhän tällä kotiin asti pärjää.

Lopulta päätettiin lähteä hakemaan matkalaukut hotellilta. Käsimatkatavaroihin tulevassa matkalaukussa oli kyllä vielä tilaa, mutta kilot vaan lisääntyi. Sit ei ku kentälle jännittämään kuin käy.

Lovely day for a Guinness

Eilen tehtiin sotasuunnitelma tälle aamulle, että lähdetään suoraan bussilla Natural History Museumille. Onneksi Atte tarkisti aamulla mihin aikaan se aukesikaan ja sehän olikin vasta klo 14. Joten päätettiinkin lähteä Guinness Storehouselle.

 

Mentiin kuitenkin ensin aamupalalle, tällä kertaa pubiin. Bacon & eggs oli kyllä sellanen rasvapommi, että huomenna mennään takaisin hyväksi havaittuun ja varmasti terveellisempään Blu Apple kahvilaan.

 

Sitten suunnattiin läheiselle raitiovaunupysäkille, josta ajeltiin Guinness Storehousen lähistölle. Kun tallusteltiin kulman takaa Storehousen pääovelle, meinasi jo epätoivo iskeä nähdessämme bussien määrän. Pääsylippujakin (jotka oltiin ostettu etukäteen netistä) jouduttiin jonottomaan. Sitten Atte vielä erehtyi ottamaan espanjankieliset ohjelappuset, jotka tietenkin huomattiin liian myöhään. Joten siinä se meinasi mennä päivä lopullisesti pilalle.

 

 

 

 

 

Asiasta päästiin onneksi lopulta yli. Viimeistään siihen saattoi auttaa Gravity baarissa tarjoillut tuopit Guinnessiä, jotka kuuluivat pääsylipun hintaan.. Ainoastaan muuten nössöt aloittaa oluen juomisen lagereilla. Oikea tapa on aloittaa suoraan stoutista! Mut hei, Guinness maistuu Irlannissa ihan nestemäiselle tummalle suklaalle. Ja kuka voi väittää että nestemäinen tumma suklaa olisi pahaa!?

 

 

 

 

 

 

Shoppailtiin tietty Guinness kaupassakin ja sen jälkeen lähdettiin jalkapelillä kohti tutumpia kulmia, toisin sanoen Temple Barin aluetta. Matkalla piti tietty kostuttaa kurkkua ja bongattiinkin ensimmäinen vastaan tullut pubi johon kurvattiin. Kun astuttiin sisään ja Atte näki hampaattoman tervehdyshymyn ja vanhat kasikymppiset patut puvut päällä baaritiskillä nojaamassa Guinness tuoppeihin, tuli kuulemma sellainen olo että nyt ollaan tultu oikeaan paikkaan. Kävipä vielä haikailemassa sitä sormi-perunamuussiakin, mutta sain suostuteltua yhden tuopin jälkeen jatkamaan matkaa.

 

 

 

 

Käppäiltiin rauhallisesti eteenpäin ja oltiin onnellisia ettei tarvinnut ihmisruuhkassa kulkea. Ilmakin oli todella ihana, aurinko paistoi lämpimästi eikä ollut peruukki-lähtee-päästä-tuulta.

 

 

 

 

 

 

Lopulta päästiin Temple Barin alueelle. Missä oli mahdottoman paljon rauhallisempaa kuin edellisinä päivinä. Mahduttiin jopa sisään itse Temple Bar nimiseen pubiinkin.

 

 

 

 

Ilta alkoi jossain vaiheessa tulla vastaan, joten päätettiin yrittää hotellin lähistöllä olevaan ravintolaan johon ei eilen mahduttu sisään. Tänään oli onni ja rauhallinen sunnuntai-ilta puolellamme ja päästiin maistelemaan trendikkäämpiä versioita pubiruuasta. Atte otti Irish Stewn ja minä Beef & Guinness Casserolen. Kuvissa ei ole kehumista, mutta jaan ne silti. Maku taasen oli vähintäänkin taivaallinen! Tosin yhteinen jälkiruoka juustokakku hävisi parempiin suihin ennen kuin muistettiin kuvaaminen. Joudutte valitettavasti kuvittelemaan miten hyvältä se näytti ja maistui tuoreiden punaviinimarjojen kera.

 

 

 

 

 

Tämän päivän pubisaldo 5 plus parit ravintolat, tai kuka niitä ny jaksaa laskee.