sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Loppujaarittelut

CHEVY MALIBU
Auto oli muuten ihan hyvä, mutta voi piru miten pieni sen bensatankki olikaan. Täydellä tankilla pystyi ajamaan maksimissaan 600 km, todellisuudessa kuitenkin lähempänä 500 km kovan kulutuksen vuoksi. Eli juuri ja juuri selvittiin ettei tarvinnut ajopäivinä tankata kahta kertaa saman päivän aikana. Toinen asia mikä reissun loppua kohti pisti ärsyttämään, oli se kun auto sammutti itsensä aina pysähtyessä. Eikä ainoastaan se, vaan siihen liittyvä todennäköisesti ilmastoinnista kuuluva lorina. Tuntui siltä, että lorinat sun muut vain lisääntyivät viimeisen viikon aikana. Ihan mukava auto yhden reissun ajaa, mutta seuraavalla kerralla valitaan kyllä joku muu.

MITÄ NÄHTIIN
Maileja kolmeen viikkoon kertyi yhteensä 2 270, eli 3 653 km. Bensaan meni rahaa $149, eli sellaiset (hurjat) 127€. Halvimmillaan bensa maksoi alle 2 dollaria gallonalta, eli tehden litrahinnaksi noin 0,50 €. Tällä kertaa pyörittiin neljän osavaltion alueella, joissa yövyttiin yhteensä yhdeksässä eri kaupungissa. Rekisterikilpi-pelissä nähtiin vihdoinkin West Virginia, ja sen lisäksi 40 eri osavaltion rekisterikilpeä.

TEXAS
Texasin ruuhkat olivat aivan infernaaliset. Sen lisäksi myös pahimmat kaahaajat löytyivät Texasista. Vaikka itse ajoi 10 mailia ylinopeutta, niin silti oli koko ajan muiden autolijoiden jaloissa. Eli muut ajoivat vähintään sen 15-20 mailia ylinopeutta koko ajan, joka paikassa. Texasissa oli myös suurempaa kuin muualla, autojen määrät ja siihen liittyvät kaistat sekä järkyttävän suuret liittymät ja moottoriteiden vierellä kulkevat syöttötiet. Itä-Texas, missä pyörittiin, ei hirveästi meitä vakuuttanut. Eli jos Texasiin joskus uudestaan mennään, niin suunnaksi siellä otetaan Länsi-Texas cowboy-meininkeineen. Jopa paikalliset sanoivat meille, että Texasin itä- ja länsiosat ovat kuin eri osavaltiota. Niin paljon ne eroavat toisistaan.

LOUISIANA
Viinejä ja siitä vahvempia alkoholijuomia ei pystynyt ostamaan kaikista ruokakaupoista. Viinit piti käydä ostamassa erillisestä kaupan osasta, missä kassalla kysyttiin kaikilta henkkarit ja kassahenkilö syötti syntymävuoden koneeseen ennen myyntiä. Toisenlaisiakin menettelyjä oli, riippuen kaupungista. Esimerkiksi yhdessä paikassa oli kyllä myynnissä viinejä ja likööreitä, mutta niin vain eggnog jäi ostamatta koska sitä ei saanut myydä sunnuntaisin. Toisaalta taas New Orleasissa juotiin avoimesti alkoholia kaduilla ja sitä sai ostaa vapaasti melkein mistä vaan. Louisianassa oli paljon hyviä ravintoloita, joissa oli tarjolla tuoreita mereneläviä. Vaikka osavaltiossa on paljon ranskankielisiä ja paikkojen nimet samaten, niin emme juurikaan kuulleet sitä missään puhuttavan. Toisaalta taas todennäköisesti ranskankielinen puhui automaattisesti meidän kanssa englantia. Louisianassa yllätti myös teiden huono kunto. 

ALABAMA
Käytiin Mobilen lisäksi ainoastaan yhdessä kaupungissa, Daphne. Mobile muistutti Louisianan vauraimpia osia. Siellä oli runsaasti upeita vanhoja kartanoita. Mobile tuntuisi olevan myös osavaltion liberaalisimpia kaupunkeja. Siitä ei ainakaan huokunut lainkaan etelävaltioiden vanhoillisuus.

MISSISSIPPI
Maasto oli yllättävän vaihtelevaa, joten ajaminen oli miellyttävää eikä tullut puutumista tasaisen suoraan tiehen, koska koko ajan oli nyppylää ylös alas. Paikoitellen huomasi, että kyseessä on USA:n köyhin osavaltio. Natchez oli taas sen täydellinen vastakohta. Vaikka rikkaudella ei siellä enää pröystäilläkään, niin varaus huokui monessa paikassa, esimerkiksi 1800-luvulta säilyneissä kartanoissa.

REISSUN TOP5 KOHOKOHDAT

  1. US-290 Wine Road
  2. Tabasco Factory
  3. Bed & Breakfast majoitukset
  4. San Antonion River Walk
  5. Kaikki muut mitä tehtiin ja missä käytiin


MISTÄ EMME PITÄNEET TOP5

  1. Texasin loputtomat ruuhkat (ja syöttötiet)
  2. Air France & Charles de Gaullen lentoasema
  3. Teiden huono kunto paikoitellen, etenkin Louisianassa
  4. Molempien jenkkifudismatsien jäätävän kylmät ilmat
  5. Joulupäivänä liki kaikki oli suljettuna (valitsimme liian pienen kaupungin)


Matkalla kotiin

Viimeinen aamu hotellissa oli erikoinen. Ensinnäkin aamulla klo 7:30, joku yritti tulla meidän huoneeseen. Sen lisäksi myös siivooja kolkutteli ovella ennen kuin oltiin lähdetty. Omituista meininkiä...

Kaikkein parasta tässä aamussa oli tietenkin se, että kotimatka alkaa! Ajomatkaa lentokentälle oli vähän vajaa kaksi tuntia ja se taittui mukavasti reissun hyviä sekä huonoja puolia miettiessä. Lounaalle pysähtymisestä huolimatta olimme lentokentällä hyvissä ajoin.

Ruumaan menevät laukut oli onnistuttu pakkaamaan lähes grammalleen täydellisesti. Ja onneksi lentokenttävirkailijaa ei pahemmin kiinnostanut paljonko meidän käsimatkatavarat painoi. Ne nimittäin painoi... kaksi vetolaukkua liki 24 kg ja reppu 10 kg... Hän lätkäisi vaan käsimatkatavaratarrat kiinni niihin ja eteenpäin. Kaiken tämän käsimatkatavaran kanssa turvatarkastus olikin muuten tosi miellyttävä kokemus kenkien riisumisen ynnä muun kanssa. Huoh..

Vaikka aikaa lentokentälle jäi paljon, niin se meni hyvin letkeästi. Nimittäin meidän terminaalissa soitti livebändi jazzia. Mukavan erilaista meininkiä.


Olimme ostaneet meno- ja paluulennot KLM:ltä, mutta Houstonin ja Pariisin välisen lennon operoi Air France, joka oli meille uusi lentoyhtiö. Air Francen lentokoneessa olikin sitten kivat muoviset kaukalot penkkeinä. Niiden osalta ehkä epämukavin lento ikinä! Untakaan ei kerennyt lennon aikana saada.

Väsymys tosin väistyi tehokkaasti, kun pisti pikkasen vituttamaan Pariisin Charles de Gaulle lentokentän toiminta. Lentokoneesta päästyämme jouduimme ensimmäisenä turvatarkastukseen. Jossa jouduimme odottamaan vartin verran, että meidän tietokone tutkittiin ettei se vain ole pommi. Meidän edellä menneen pariskunnan lentokentän duty freestä ostetut ja pussiin sinetöidyt kaksi viinapulloa myös tutkittiin toisen virkailijan toimesta erikseen myös käsin läpivalaisemalla ja sinetöimällä uudestaan. Oikeasti!

Tämän jälkeen päästiin siirtymään bussilla E-terminaalista D-terminaaliin. Jossa passin tarkastuksen jälkeen pääsimme yleiselle alueelle, mistä siis uudestaan turvatarkastuksen läpi jotta päästiin lopulta lähtöportille. Aivan naurettavaa pelleilyä! Ei edes pysty kommentoimaan enempää, koska olen niin järkyttynyt tästä turhuudesta...

Pariisin ja Helsingin välisen lennon operoi Finnair. Tällä lennolla onneksi tuli uni. Onneksi myös siitä syystä, että vaikka lentolipuissa luki lennolle kuuluvan ruokaa, niin Finnair ei sellaista ilmaiseksi tietenkään tarjonnut.

Viimeinen jännitys olikin sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä kun odotettiin matkalaukkuja. Charles de Kakkaläjä, kun on kuuluisa myös siitä että vissiin joka neljäs matkalaukku häviää... Molemmat meidän matkalaukut kuitenkin lopulta saapuivat hihnalle. Ou jee! Kuvassa molemmat uudet matkalaukut, iso kultainen ja pieni violetti. Eiks ookkin hienot?


perjantai 29. joulukuuta 2017

Lufkin, TX

Tänä aamuna aamupala oli katettu pitkään pöytään. Eli suomalaisina jouduttiin vaivautuneesti vastailemaan kysymyksiin ja olemaan mukana pöytäkeskustelussa. John (majatalon isäntä) yritti tosissaan saada kaikki ähkyyn tarjoilemalla pieniä piiraita sekä liha- että rapu (crawfish) täytteellä jo ennen aamupalaa. Sen lisäksi John yritti käydä aamupalan aikana tarjoamassa kaikkia herkkuja lisää. Huomaa miten intohimoisesti hän suhtautuu ruokaan ja kokeilee uusia ideoita majatalon asukkaiden toimiessa koekaniineina. John oli kyllä aivan mielettömän hauska persoona!






Aivan ihana B&B ja voisi todellakin tulla joskus uudestaan, tosin mieluiten sellaiseen huoneeseen missä on suihku. Talo on muuten valmistunut vuonna 1870.






Shreveportista suunnattiin kohti Texasia.


Pysähdyimme matkalla Kilgoren kaupunkiin. Päädyimme menemään ennalta kehuttuun East Texas Oil Museumiin, joka tosin alun propaganda leffan perusteella rupesi hieman epäilyttämään. Olimme kuitenkin päässeet sisään kaksi yhden hinnalla tarjouksella, eli kustansi hurjat $8, joten lähdimme tutkimaan varsinaista museota avoimin mielin.


Sisältä löytyikin hienosti toteutettu Boomtown replika, jossa oli vaikka mitä pientä tutkittavaa. Useamman eri leffan katsomisen jälkeen todettiin, että aikaa olikin äkkiä vierähtänyt puolitoista tuntia.



Seuraavaksi suunnattiin Lufkinin kaupunkiin. Majoituksella kannettiin kaikki mahdolliset tavarat sisään ja alettiin tiivistäen pakkaamaan laukkuja. Tilanne ei näyttänytkään onneksi ihan toivottomalta, joten lähdettiin hyvillä mielin syömään Buffalo Wild Wingsiin.


Sen jälkeen mentiin viereiseen leffateatteriin katsomaan Downsizing -leffa, koska ei kiinnostanut viimeisenä iltana maata hotellilla tekemässä hotellikuolemaa.


torstai 28. joulukuuta 2017

Shreveport, LA (part 2)

Yö oli viileä, mutta onneksi läheisyys lämmitti kapeassa sängyssä. Aamupala oli todella suuri ja täyttävä. Sen jälkeen olikin hyvä alkaa miettimään millä tavalla sitä kerrospukeutumista oikein harrastaa, jotta selviää päivän pelistä +4 asteen lämpötilassa. Joka ennusteen mukaan tuntuu kuin -2 astetta.



Lähdimme katsomaan Independence Bowl matsia molemmat pukeutuneena kaksiin housuihin ja kolmeen paitaan päällekkäin. Pipo ja kunnon hanskat olis ollu kans kova sana. Niin ja ehkä myös pilkkihaalarit... Stadionilla nimittäin, totta kai, tuuli hyytävästi. Onneksi molemmilla oli huput ja pystyi seisomaan koko ajan.






Matsissa pelasi Florida State Seminoles vastaan Southern Miss Golden Eagles. Tämänkin pelin olisi pitänyt olla tasainen, mutta jostain syystä Southern Miss pelkästään tyri hyvän alun jälkeen. Joten vähän väliä piti käydä "lämmittelemässä" katsomon ulkopuolella. 




Loppu peli katsottiin toisella puolella kenttää, jonne onneksi ei ihan niin kovasti tuullut. 


Tässä tunnelmat viimeisen neljänneksen alussa. "Joko voidaan lähteä..."


Pelin lopputulos oli 42-13 ja ilmoitettu yleisömäärä 33 601. Oli muuten ihana päästä takaisin majoitukselle juomaan kuumaa kaakaota ja kahvia. Tämänkin majoituksen pitäjä on muuten ihan huippu tyyppi. Hän mainostaa kaikille, että ollaan Suomesta ja tarjoili kahviin ja kaakaoon "vähän" kermalikööriä. Hän oli myös juuri testaamassa pieniä briellä ja sienillä täytettyjä suolaisia piirakoita, joita tarjosi meille ja Oklahomalaiselle pariskunnalle. Aivan mielettömän hyviä! Aamulla kuulemma saamme myös mahdollisesti jotain mausteisempaa testi ruokaa. Lopulta kieltäydyimme muista alkoholitarjonnoista ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa keskustasta. Päädyimme burgereille ja sen jälkeen leffaan katsomaan Jumanji: Welcome to the Jungle. Kiva irtiotto kylmyydestä ja pienestä koti-ikävästä.


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Shreveport, LA

Tänä aamuna muistin ottaa kuvia aamupalasta, joka oli täysin erilainen kuin eilen.






Niin kiva kuin majoituksemme olikin kokonaisuutena, silti oli mukava päästä jatkamaan matkaa. Ennen Natchezista lähtemistä, kävimme tutustumassa yhteen monista vanhoista taloista mihin oli mahdollista tehdä kierroksia. Troy suositteli parhaimmaksi Longwoodin kartanoa, jonne kierros maksoi $18 per perse. Erikoisen kartanosta tekee se, että se on oktakonin muotoinen ja sen keskellä oleva näköalatornin kupoli muistuttaa ortodoksikirkkojen sipulin muotoisia kupoleja.


Pääsimme yksityiskierrokselle taloon Kenny oppaanamme. Hän kertoi upeita tarinoita talosta ja siitä millainen siitä olisi pitänyt tulla sekä perheen historiasta. Kartanon toinen erikoisuus on se, että sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1860. Rakentaminen jouduttiin kuitenkin lopettamaan reilun vuoden päästä vuonna 1861, kun Amerikan sisällissota puhkesi. Kartanosta valmistui vain sen kellarikerros, missä perhe asui kolmen sukupolven ajan aina 1960-luvulle asti. Kellarikerroksen koko on noin 930 neliötä ja koko kartano on noin 2 790 neliötä. Kartanon muut kerrokset jäivät siis kesken, koska perhe menetti kaiken varallisuutensa sisällissodassa. Texasilainen varakas liikemies osti kartanon 1960-luvulla ja restauroi sen alkuperäiseen kuntoon sekä asensi lattian ensimmäiseen varsinaiseen kerrokseen, jotta sinne voidaan tehdä kierroksia. Sen jälkeen talo luovutettiin Natchezin Pilgrimage Garden Clubille sillä ehdolla, että se säilytetään siinä kunnossa kuin se on ja se avataan yleisölle. Yhdistys omistaa kartanon ja siihen kuuluvan maan edelleen.

Kartanon huonekaluista 95% on alkuperäisiä. Harmillista, että kellarikerroksessa ei saanut ottaa kuvia. Siellä oli paljon upeita yksityiskohtia, kuten ruokalautasen lämmitin eli vähän niin ku entisajan mikro. Kellarikerroksen kierroksen jälkeen pääsimme katsomaan kesken jäänyttä ensimmäistä kerrosta. Siellä on edelleen alkuperäisten rakennusmiesten työkaluja ja esimerkiksi laatikko missä piano on tuotu kartanoon. 1960-luvulla kartanon keskeneräisiin kerroksiin asennettiin myös ikkunoita, siihen asti ne olivat olleet vain laudoitettuna. Ehkä uskomattominta oli se, että talo on rakennettu setripuusta ja näyttää edelleen sen vuoksi ihan tuoreelta, koska tuholaiset eivät pidä siitä. Tässä muutama kuva kesken jääneestä ensimmäisestä kerroksesta.










Kierroksen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Shreveportin kaupunkia. Matka taittui masentavassa vesisateessa, joka taukosi vasta juuri ennen määränpäätä. Majoitus löytyi helposti, mutta sisään pääsemisen kanssa oli pientä ongelmaa. Ei oltu saatu mitään viestiä ja oletettiin, että siellä ollaan paikalla klo 15-18 niin kuin nettisivut väittää. Lopulta Atte joutui soittamaan kalliin puhelun vain jotta kuuli, että meille on jätetty kirjekuoressa avaimet kuistille. Sisään siis lopulta päästiin. Voin kertoa samantien, että on sitten varmana erikoisin majoitus ikinä!






Kuten kuvista voitte päätellä, niin meillä ei ole suihkua vaan poreamme sängyn vieressä. Siinä ei ole edes suihkupäätä, ainoastaan hana. Tuleepa peseytymisestä mielenkiintoista... Taidetaan tältä päivältä jättää suosiolla väliin. Heh... Tässä muutama kuva B&B:n alakerrasta. Kaikki syötävät ja juotavat ovat kuulemma tarjolla.




Tavaroiden sisään kantamisen ja pienen ihmettelyn jälkeen lähdettiin syömään kunnon pihvit. LongHorn Steakhouse ravintolassa otimme ensin yhteiseksi alkupalaksi Sweet chili calamari annoksen.


Pääruuaksi Atte otti New York Strip pihvin ja Eine Outlaw Ribeye pihvin.



Vatsat täynnä ajeltiin kaupungilla ja tarkoitus oli mennä vaikka leffaan, mutta ensimmäisen leffateatterin näytös oli täynnä ja toiseen leffateatteriin ei koskaan onnistuttu löytämään. Joten tulimme majoitukselle viettämään iltaa.