Aamulla matka jatkui taas. Uhmattiin navigaattoria ajamalla interstaten ohi ja lähtemällä puskemaan South Dakotan pieniä teitä kohti Nebraskaa.
Pysähdyttiin vielä South Dakotan puolella Yanktonin kaupunkiin aamupalalle. Ja heti kaupungin rajalla olevan joen ylityksen jälkeen pääsimme Nebraskan puolelle.
Tästä ajopäivästä ei ole hirveesti kerrottavaa. Ensin ajettiin vähän etelään, sitten toista tietä itään, sitten seuraavaa etelään ja niin edelleen ja niin edelleen. Viljapeltoa, maissipeltoa, karjaa...
Lincolniin saavuttuamme tsekattiin itsemme sisään majoitukselle. Ja koska kello oli vasta neljä päätettiin lähteä shoppailemaan. Ajeltiin ruuhkassa Gateway ostoskeskukseen, josta löydettiin molemmat parit vaatekappaleet. Parhaat tietty oli t-paidat huomiseen Huskerssin peliin.
Sen jälkeen alkoi jo hiukomaan ja päädyttiin menemään ostoskeskuksen vieressä olevaan Granite City food & brewery ravintolaan. Jouduttiin odottelemaan melkein puoli tuntia pöytää ja tajuttiin odotellessa että tänään taitaa olla joku teinien juhlapäivä. Liittyen varmastikin huomiseen Homecoming peliin. Eli jos pokkana pitäis lähtee veikkaan niin kyseessä on ollut Homecoming tanssit. Tytöt oli pukeutuneet hienoihin mekkoihin ja jäätävän korkeisiin korkoihin. Pojilla oli kravatit tai rusetit ja kiiltävät kengät sekä hienot puvut. Kun päästiin pöytään, niin totta kai oltiin yhden ison nuorisojoukon vieressä. Eipä niistä onneksi haittaa ollut vaikka kävivätkin vähän väliä ottamassa toisistaan kuvia siinä meidän pöydän vieressä.
Juomiksi otettiin Atelle The Bennie (german bock olut) ja meitsi satsasi Quarterback Bachelorette drinkkiin mihin tuli margaritaa ja Batch 1000 (double IPA olutta). Ruokapuolelta alkuun otettiin yhteiseksi margherita flatbread, sairaan hyvää! Pääruuaksi Atte söi full rackin ribsejä ja meitsi yllätti kana-parsa-pasta valinnalla. Se ei tosin ollut ihan parasta, koska pasta oli vähän niin kuin sivuosassa siinä. Aten ribsit sen sijaan oli täydelliset, pääsinkin onneksi vähän osingoille niihin. Sen jälkeen mietittiin että voisi pieni makea tehdä ihan hyvää. Päädyttiin ottamaan yhteinen suklaakakku palanen. Se kun seilasi pöytään meinasi Atelta tippua silmät päästä. Tarjoilijakin katsoi vähän oudosti, kun Atte älähti kakun koosta. Voin kertoa että oli varmasti parasta suklaakakkua IKINÄ kera whiskey-voikastikkeen ja oikean tuoreen kermavaahdon! Voin myös kertoa sen että ei meinattu pystyä hengittämään sen jälkeen... Ei varmasti kumpikaan olla oltu ikinä näin täynnä (ei ainakaan lähimuistiin).
Nyt sit mahan viereen makaamaan ja odottamaan huomista aamua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti