AMSTERDAM 5: Haarlem

Aamulla alkoi matkaväsymys sen verran painaa, että kiinnostus meinasi olla koetuksella. Varsinkin kun edellisenä iltana oli alkanut satamaan vettä ja sen piti jatkua pitkälle tiistaihin asti. Onneksi tarkemmin verhojen välistä ulos kurkkimisen ja sääennusteen uudestaan tarkastamisen jälkeen todettiin, ettei vettä taidakaan sataa ihan koko päivää. Joten ei muuta kuin aamupala naamariin ja kohti tuttua Sloterdijkin juna-asemaa.

Ostettiin menopaluu junaliput naapurikaupunki Harlemiin. Hintaa sille tuli 9,60 € per henkilö. Junamatka ei kestänyt kuin 10 minuuttia. Perille päästyämme huomasimme iloksemme, ettei ainakaan välittömästi ollut sateesta pelkoa. Niinpä lähdimme reippain mielin kävelemään kaupungin keskustaa kohden.

Koska kahvihammasta jo kolotti melkoisesti, niin ensimmäisen pysähdys oli kahvila. Sattumalta vastaan tullut Chocolate Company Café osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Cappuccino ja latte olivat erittäin maukkaita, samoin kuin pekaanipähkinäkakku sekä schwarzwaldin kakku.

Rentouttavan kahvituokion jälkeen kävelimme kohti Grote Marktia, jossa piti olla maanantaisin markkinat. Noh, olihan sinne jokunen koju pystytetty, mutta ei niitä kovin kummoisiksi markkinoiksi voinut kehua. Matkamme jatkui varsin nopeasti kohti joenrantaa.

Sitä pitkin kävellessä päätimme ottaa suunnaksi tuulimyllyn Molen De Adriaan. Alkuperäinen oli rakennettu 1778, mutta se tuhoutui vuoden 1932 tulipalossa. Vuosien pähkäilyiden ja rahankeruun jälkeen tuulimyllyä alettiin rakentamaan lopulta uudelleen vuonna 1999. Ongelmana vaan oli, että rakennuspiirustuksia ei ollut tallella, myös rakennusosaamisessa oli omat haasteensa. Lopulta kolme vuotta myöhemmin tuulimylly avasi ovensa yleisölle.

Tuulimyllyn edustalla tapasimme eteläafrikkalaisen pariskunnan, lähinnä sen takia että Eine joutui ottamaan heistä yhteiskuvan. He suuntasivat kohti tuulimyllyn sisäänkäyntiä joten päädyimme seuraamaan heidän esimerkkiään. Sisällä selvisi, että ensimmäinen kierros olisi kymmenen minuutin päästä klo 13. Hintaa kierrokselle tulisi 5 € per henkilö. Ennen maksun suorittamista kyseltiin, että minkälaiset portaat ylös mahtavat olla. Saatiin nopeasti selville, että parit viimeiset on vähän jyrkempiä, mutta myös vakuuttelut että 20 vuoden aikana ei ollut sattunut yhtään onnettomuutta ja kaikki kierrokselle osallistuneet ovat aina päässeet ylös asti.

Samaiselle noin tunnin kierrokselle lähti aiemmin tavattu eteläafrikkalainen pariskunta. Kierros osoittautui yllättäen paljon odotettua mielenkiintoisemmaksi. Oppaana toiminut mies oli itsekin ollut aiemmin töissä tuulimyllyssä, joskin toisella puolen Hollantia. Hän osasi kertoa elävästi tuulimyllyjen historiasta ja siitä millä tavalla tuulimyllyt toimivat sekä miten niitä ohjaillaan.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin vanhan kaupungin syövereihin etsimään lounaspaikkaa. Päädyimme meksikolaiseen ravintolaan nimeltä Popocatepetl. Naposteltiin juomien kera nachoja kanalla ja jalopenõ-juusto Bitterballeneita.

Lounaan jälkeen käppäilimme vielä vanhassa kaupungissa hetken aikaa, kunnes suuntasimme takaisin juna-asemalle. Puksuttelimme junalla takaisin Sloterdijkin asemalle, jossa ostimme automaatista neljä kappaletta tunnin kertalippuja raitiovaunuun. Suuntasimme siis raitiovaunulla kohti Foodhallenia. Vesisadekin osui lopulta juuri mukavasti kohdallemme ja kasteli meidät, kun pyyhällettiin raitiovaunupysäkiltä eteenpäin. Foodhallenilla vietettiinkin sitten koko loppu ilta. Aten vanha opiskelukaveri kävi hetken aikaa istumassa ja vaihtamassa kuulumisia meidän kanssamme. Oli mielenkiintoista kuulla millä tavalla muutaman vuotta Amsterdamissa työn puolesta asunut ihminen kokee Amsterdamissa asumisen verrattu Suomeen. Hän myös kuunteli mielenkiinnolla mitä kaikkea me olimme Amsterdamissa tehneet.

AMSTERDAM 1: torstai

Aikainen herätys ja tällä kertaa matkakohteena Amsterdam.

Lennon piti lähteä klo 7, mutta koneeseen nousun jälkeen lentokapteeni kuulutti, että lähtö tulee myöhästymään noin 50 minuuttia. Amsterdamin päässä on kuulemma sen verran huono ilma, että kaikki lennot ovat siellä myöhässä. Kone rullaili jäänestosuihkuun ja päästiin siitä sittenkin lähtemään vain noin 25 minuuttia myöhässä aikataulusta. 

Amsterdamin päässä olimme lopulta kuitenkin hieman etuajassa aikataulusta. Sumuverho oli niin sakea, että maata näki vasta aivan juuri ennen kuin koneen pyörät osuivat maahan.

Lentokentältä käytiin hakemassa Amsterdamin kolmen päivän matkaliput, joilla päästään ajelemaan niin junalla, metrolla, raitiovaunulla kuin bussillakin. Amsterdamissa on muuten omituinen lippusysteemi, matkalippua pitää näyttää sekä mennessä että lähtiessä. Juna- ja metroasemille ei pääse ilman lippua eikä sieltä pääse myöskään pois näyttämättä lippua. Raitiovaunuissa on myös portit ovien edessä, mistä pääsee ulos. Sisäänkään ei pääse kuin valvovien silmien alla joko kuskin vierestä etuovesta tai keskivaiheella olevan service tiskin vierestä. Ja kyllä olen tosissani, raitiovaunussa on myös keskellä palvelutiski missä istuu työntekijä. Tämä tosin ei ihan kaikilla linjoilla käytössä.

Oltiin jo kymmenen kieppeillä majoituksella ID Apartments ja tarkoituksena oli kysyä, että saadaanko vaan jättää matkalaukut johonkin säilöön. Iloinen respantäti löysikin meille vapaan huoneiston, joten päästiin saman tien kirjautumaan sisään.

Huoneisto näytti loistavan kokoiselta, mutta vessassa haisi ihan kuin joku olisi kuollut siellä. Kävimme kertomassa asiasta respassa, kun lähdimme kaupungille. He lupasit selvittää missä vika.

Suuntasimme ensimmäisenä raitiovaunulla Heineken Experiencea kohti. Sisäänpääsyliput ostettiin matkalla, koska ne sai netistä halvemmalla (18 €/ kpl). Paikan päältä ostettuna olisi täytynyt maksaa kolme euroa enemmän per lippu. Kierrokselle sisään päästettiin ihmisiä aina 15 minuutin välein. Tämän vuoksi emme olleet ostaneet lippuja etukäteen, koska emme voineet olla varmoja mihin aikaikkunaan keretään. 

Kierros oli self guided, mutta muutamissa paikoissa oli oppaita kertomassa tärppejä ja vastailemassa mahdollisiin kysymyksiin. Kierroksella oli paljon interaktiivisia osioita ja pelejä sekä ainakin meidän mielestämme hiukan omituinen Heineken Experience Ride. Siinä ensin seisottiin kahdessa eri huoneessa, joista ensimmäisessä ilmeisesti meistä tehtiin olutta ja seuraavassa meidät pullotettiin. Viimeisessä huoneessa istuttiin ja katsottiin juhlimista. Toisin sanoen tämä hieno elämys oli pelkästään epilepsiaan viittaavaa valoshow’ta ja jumputtavaa musiikkia. Positiivista oli, että sen jälkeen saatiin pienet oluet. Kierros päättyi lopulta isoon baariin, missä saatiin maistella vielä kahdet pienet oluet.

Kello oli tässä vaiheessa jo sen verran, että piti käydä syömässä vähän suolaista, ettei päässyt täydellinen nälkäkiukku valloilleen. Bongattiin Burger Bar, josta saatiinkin todella maukkaat burgerit.

Läheiseltä Albert Cuypmarketilta ostettiin mukaan juustoja, leipää ja upeat fetalevitteet. Sen jälkeen suunnattiinkin majoitukselle pienelle välikuolemalle. Huoneistomme vessan hajuongelmakin oltiin onneksi saatu kuntoon. Syynä oli todennäköisesti jonkun aikaa käyttämättömänä ollut suihkun viemäri. Mitäpä pienet huuhtelut ja ionisaattori ei korjaisi.

Hetken lepäilyn jälkeen otettiin suunnaksi Foodhallen. Olisimme päässeet sen lähelle samalla raitiovaunulla, millä ajeltiin aiemmin Heinekenille. Päätimme kuitenkin käydä tsekkaamassa matkalla miltä meno keskustassa näyttää. Eli menimme junalla viidessä minuutissa keskustaan, jossa vaihdoimme raitiovaunuun. Löysimme tiemme Foodhalleniin, mikä on nimensä mukaisesti iso halli missä on kaikenlaista ruokaa ja juomaa tarjolla. Hallin keskellä on erilaisia istumapaikkoja sekä pöytäryhmiä ja reunoilla on vierivieressä 21 erilaista ruokaa tarjoavaa kojua sekä 4 eri baaria. Oltiin onneksi sen verran hyvissä ajoin liikkeellä, että saatiin pienellä kyttäämisellä hyvät istumapaikat. Sen jälkeen olikin mukava vain rentoutua ja katsella ihmisvilinää. Käytiin vuoron perään hakemassa lisää juomista ja syömistä.

Jos joku väittää, että ollaan vanhoja niin hitto vie mehän jaksoimme lopulta sentään kasiin asti olla Foodhallenilla, eli kolmen tunnin ajan hengailtiin mestoilla. Sen jälkeen oli olo niin poikki, että raahauduttiin vaan takaisin majoitukselle.