Aspen & Grand Junction, CO

Aamu valkeni yhtä kirkkaana kuin eilinenkin. Tänään tosin matka jatkui aluksi vähän viileämmille vesille. Ensimmäisenä suunnattiin auton nokka kohti Aspenia.

Maisemat parani mitä lähemmäksi Aspenia päästiin. Ilmakin viileni niinkin alas kuin +7 C°. Independence Passilla käytiin kuvat ottamassa ihan jäätävässä tuulessa. Tosin korkeuttakin oli 3 687 metriä, eli ei ihme että oli vähän viileä.

Sen jälkeen laskeuduttiin vähän alaspäin ja päästiin lopulta Aspeniin. Heitettiin hetkeksi parkkiin (Labor Day ei parkkimaksuja, wuhuu!) ja käytiin kyyläämässä miltä rikkaiden lomakohde näyttää. Lopulta Aspenista emme löytäneet Mary Samsonitea eikä myöskään Harrya eikä Lloydia, joten päätettiin jatkaa matkaa.

Aspenin toisella puolella oleva tie, mikä on avoinna ympäri vuoden, oli kyllä mahdottoman tylsä. Pelkkää tasaista suoraa laskua alaspäin. Tyyliin jos polkupyörän selkään nousee ja kerran polkaisee niin seuraavan kerran tartteis polkea about 50 kilometrin päässä.

Lopullinen päivän määränpää olikin sitten Grand Junction, lähellä Utahin osavaltion rajaa. Pienen arpomisen jälkeen hotellilla päätimme satsata tänään pihveihin. Kävimme siis syömässä Texas Roadhouse nimisessä raflassa kunnon New York Strip pihvit. Olivat kunnon 12 oz (340 g) kokoiset ja täydellisesti kypsennetty. Ei meistä kyllä kasvissyöjiksi olisi, ei sitten millään. 

Kohta on hyvä mennä nukkumaan. jotta jaksaa huomenna lähteä kiertelemään viinitiloja.

Pikes Peak & Garden of Gods, CO

Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen (yhdellä tyynyllä ja yhteisestä peitosta tapellen) aamu alkoi kivemmalla suihkulla kuin edellisessä majoituksessa. Tosin pyyhe oli postimerkin kokoinen, eli puoliksi oli harrastettava ilmakuivausta. Selvittiin kaikesta huolimatta hyvissä ajoin matkaan. Käytiin syömässä Adam's Mountain Cafessa aamupalaksi mielettömän hyvät avokado omeletit (ei kauheen kuvaukselliset). Ja siitä suuntana Pikes Peakille menevä Cog Railway.

Etukäteen ostetut liput parkkipaikan kera kustansi 81 dollaria. Ja oli kyllä jokaisen pennosen arvoinen! Matka ylös 4 302 metriin kesti reilun tunnin. Matkalla oli upeita maisemia, joista me ei tietty nähty mitään koska oltiin väärällä puolella vaunua.

Ylhäällä ilma oli sen verran ohutta, että huomasi hengästyvänsä pienemmästäkin ponnistelusta. Tuli vähän huono olokin, joten puoli tuntia kuvien ottamiseen oli ihan tarpeeksi.

Takaisin alhaalle päästyämme oli pakko ajaa suoraan majoitukselle vaihtamaan kevyempää vaatetusta. Lämpötila kun oli noussut taas mukavasti. Seuraavaksi suuntasimme Garden of Gods puistoon. Ensimmäinen pysähdys oli Balanced Rock. Kävi kamalan hyvä munkki, kun saatiin auto parkkiin. Kaikki myöhemmät parkkipaikat (joita oli todella vähän) oli kaikki täynnä.

Jatkettiin ajelua puiston ympäri. Kävästiin myös Visitors Centerissä hakemassa kunnollinen kartta ja ohjeistusta. Alkuperäinen kävelyreitti mille oltiin menossa jäi menemättä, koska ei saatu autoa parkkiin.

Päädyttiin sitten Siamese Twins reitille, joka oli mailin mittainen ja jossa oli ihan mukavasti nousua. Kyllä sitä luonto onkin hienoja muodostelmia saanut aikaiseksi.

Loppu ilta menikin Walmartilla aamiaisaineksia valiten ja sadeviittoja metsästäen. Eihän me niitä tietty löydetty, joten täytyy toivoa ettei huomenna sada vettä!

Rocky Mountains, CO

Useamman tunnin unien jälkeen oli huomattavasti kivempi aloittaa uusi päivä. Kivointa oli se että päästiin jatkamaan matkaa. Ja nimen omaan päästiin ajelemaan pienille ja rauhallisille teille, pois ison kaupungin ruuhkista ja ruuhkahelveteistä. Ensimmäisenä suuntana oli Breckenbridge.

Matkalla alkoikin satamaan, paikoitellen kaatamalla, ja Breckenbridgeen päästyämme päädyttiin ajamaan suoraan keskustan läpi. Kaupunki näytti todella kivalta vanhaantyyliin rakennetulta, mutta koska meillä ei ollut edes yhtä sateenvarjoa ei pysähtymisessä ollut mitään järkeä. Matka jatkui kohti Fairplayta, jossa oli kuivempaa ja pysähdyttiin kahville. Matkalla oli paljon mukavia vuoristonäkymiä ja korkeuseroja. Kuten Hoosier Pass 3 517 metrin korkeudessa.

Fairplaysta oli enää puolentoista tunnin matka lopulliseen päämäärään Colorado Springssiin. Päästiin hotellille ja tultiin siihen tulokseen että pestään samantien koneellinen pyykkiä. Ilma kun oli niin epävakaa ettei ulkoilma-aktiviteetit houkutelleet.

Illaksi ajeltiin syömään Frontier Range Barbeque ravintolaan. Taas sai hyvää olutta sekä kunnon barbeque ruokaa. Nälkäisinä ei edes kuvia muistettu ottaa (sori). Mutta voitte itse kuvitella ribsit joista luut tippuu itsestään ja siihen päälle kotitekoiset kastikkeet. Niin ja se pulled pork sekä kunnon perunasalaatti ja raikas coleslaw.

Nyt vatsat täynnä nukkumaan, että aamulla jaksetaan lähteä vuorelle...