Joulupäivän aamu valkeni viileänä ja aurinkoisena. Aamupala oli upea (en muistanut ottaa kuvaa, huomenna uusi yritys). Aamupala oli siinäkin mielessä erittäin miellyttävä, koska juteltiin pitkät tovit belgialaisen pariskunnan ja majoituksen isäntäpariskunnan kanssa.
Troy oli aivan ihana, kun yritti soitella kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja selvitellä onko mikään paikka auki tänään. Hän myös näytti mitä kaikkea voidaan syödä heidän jääkaapista, jos ei mistään muualta saada ruokaa. He olivat nimittäin itse menossa illalla syömään ystävien luokse. Tässä vielä muutama kuva majoituksen alakerrasta. Isäntäpariskunnan asunto on portaiden alapuolella olevan oven takana. He ovat ostaneet tämän vuonna 1906 valmistuneen talon reilu vuosi sitten ja remontoineet yläkerran majoituskäyttöön.
Lopulta päädyimme siihen, että päivämme aktiviteetti on kiertoajelu Natchez Trace Parkway tietä. Tie on kokonaisuutena 715 km pitkä ja se kulkee luonnon keskellä Natchezista Nashvilleen. Alunperin metsäreittiä on käytetty kauppareittinä ja sen varrella on sijainnut monia vanhoja intiaaniheimojen asutuksia.
Matkalla pysähdyimme katsomaan Emerald Mound nimistä intiaanien ns. pyramidia, joita aikoinaan käytettiin seremonioihin tai uskonnollisiin menoihin.
Natchez Trace Parkwayta oli todella mukava ajella, koska muuta liikennettä ei käytännössä ollut lainkaan. Tuli välillä jopa vähän maailmanlopun fiilis, koska luontokin talvehtii eikä ole oikeastaan muuta vihreää kuin havupuut. Lopullinen määränpäämme oli tieltä pieni koukkaus Windsor Ruins raunioille. Seurasimme tyytyväisinä tienviittoja kohti raunioita, kunnes yhtäkkiä...
Jäimme about 3 kilometriä vajaaksi. Pikkasen alkoi kiukuttamaan, kun missään ei ollut mitään mainintaa tien loppumisesta ennen kuin se tosiaan loppui! Noh, ei muuta kuin takaisin samaa reittiä. Koukkaus teki yhteensä about 25 turhaa kilometriä. Seuraava vaihtoehto oli ajaa yläkautta raunioille. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa tie, minkä varrella rauniot sijaitsevat, ympäri etelästä pohjoiseen ja tulla isompaa tietä takaisin Natcheziin. Nyt sitten ajettiin ensin etelästä päin melkein raunioille asti ja sen jälkeen kierrettiin takaisin ja ajettiin pohjoisesti päin raunioille ja takaisin. Eli käytännössä ajettiin lopulta yli tunti turhaan. Noh, tässä ne Windsor Ruins rauniot nyt sitten kuitenkin ovat.
Edestakainen ajaminen on kyllä pirun puuduttavaa ja turhauttavaa. Isompaa tietä takaisiin Natcheziin ajettaessa nähtiin sielläkin kyltit raunioille, sen poikki olevan tien kautta tietenkin. Ihan luokatonta, koska ei kuitenkaan näyttänyt siltä että tie olisi pistetty poikki ihan muutama päivä sitten. Tai että se tultaisi avaamaan ihan kohta.
Käväsimme kuvaamassa myös Mississippi-jokea lähellä majoitustamme.
Sen jälkeen menimme pitämään pienen tuumailutauon majoituksella. Troy oli varmistanut, että kaikki ravintolat tosiaan ovat joko kiinni tänään tai eivät vastaa puhelimeen, mikä on sama kuin ovat kiinni. Ainoaksi mahdollisuudeksemme jäi Magnolia Casinon Buffet. Lähdimme kuitenkin toiveikkaina vielä ajelemaan ensin Louisianan puolella ja sitten vielä kertaalleen Natchezin keskustan läpi, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Eli suuntasimme Casinolle. Kello alkoi jo olemaan niin paljon, että aamupalasta oli kulunut yli 7 tuntia. Olimmekin todella onnellisia, kun Casinon Buffet oli auki. Eikä se edes kustantanut kuin vaivaiset $34,70 yhteensä. Ruoka oli kokonaisuutena lopulta aika mitäänsanomatonta, mikä ei siis todellakaan ollut mikään yllätys. Mutta saimme vatsat täyteen eikä tarvinnut turvautua syömään toisten ruokia. Ja mikä olikaan paras asia Casinolla käymisessä... *pieni jännittävä rumpujen pärinä* Nähtiin vihdoin West Virginian rekisterikilpi parkkihallissa! YES! *tuuletusta* Niin ja pelattiin toki vähän pelikoneita. Olisi voinut sijoittaa vielä muutaman dollarin lisää, mutta alkoi ahdistaa tupakansavu siinä määrin, että lähdettiin katsomaan auringonlaskua. Kävimme myös kuvaamassa kaupunkia ja erikoista joulukuusta, joka seisoo täysin keskellä yhtä risteystä.
Troy ja Doug olivat lähteneet, kun saavuimme takaisin majoitukselle. Hiippailimme siis ulkona ottamassa kuvia kaikista hienoista jouluvaloista. Tässä muutama, jotka onnistuivat edes jotenkuten.
