Viimeinen kokonainen päivä

Aamulla suuntasimme heti aamupalan jälkeen biitsille rantatuoleihin loikoilemaan. Päivä tuntui heti kuumemmalta kuin aikaisemmat päivät. Lämpötilan noususta kertoi myös se, että rahastaja-setä ei ollut enää pitkissä housuissa ja fleecetakissa vaan shortseissa ja t-paidassa. Aurinkotuolitkin oli puoleen päivään mennessä lähes kaikki varattuja. Muutenkin rannalla oli tänään paljon enemmän jengiä kuin aiemmin.

Kärvistelimme varjon alla melkein neljä tuntia, jonka sen jälkeen oli pakko lähteä etsimään syötävää. Suuntasimme italialaiseen ravintolaan, jossa kävimme heti ensimmäisenä päivänä tänne saavuttuamme. Tällä kertaa tarkoituksena oli maistaa mamman tekemää tuoretta kotitekoista pastaa. Atte valitsi amatricianan ja Eine carbonaran. Eikä muuten tarvinnut pettyä! Hetkellisesti jopa luulin kuolleeni ja joutuneeni pasta-taivaaseen...

Ruokailun jälkeen oli kiva vain istua pöydässä ja nauttia maisemista. Mukava ravintolanpitäjä kävi aina välillä juttelemassa meille italiaa ja lopulta kun ei ollut enää muita asiakkaita paikalla, kävi hauskuuttamassa meitä tekemällä myös taikatemppuja. Yhteinen kieli on ihan tarpeeton jos molemmilla on halua saada asiansa ymmärretyksiksi. Elekieli kunniaan! Tämä ravintola oli ihana pala aitoa Italiaa keskellä Puerto del Carmenia!

Pitkäksi venähtäneen lounaan jälkeen majoituksella oli lopulta pakko yrittää pakata tavaroita (tai edes miettiä asiaa). Huomenna olisi lähtö takaisin kylmään ja märkään kotimaahan. Vaikkei tämän päivän +30 asteen lämpötila ole se kaikkein ihanteellisen meikäläiselle, niin mielummin valitsen tämän kuin loskan ja harmauden. Tosin täällä viini on ehkä jopa vähän liian halpaa...

Matkalaukkujen puoliksi pakkaamisen jälkeen suuntasimme yhteistuumin kohti Vino+ ravintolaa. Halusimme käydä viimeisenä iltana syömässä sellaisessa paikassa, josta jää pelkästään hyvää mieleen, sen sijaan että lähdetään testaamaan jotain uutta mestaa.

Olimme selkeästi jättäneet lähtemättömän vaikutuksen edellisellä kerralla, koska kaikki muistivat meidät ja toivottivat tervetulleeksi takaisin. Saimme myös onneksi pöydän ulkoa, vaikka meillä ei ollut pöytävarausta.

Tällä kertaa maistelimme paikallista valkoviiniä, mikä oli todella mukavan raikas ja pirteä. Tapaksiksi valitsimme tällä kertaa edellisen kerran parhaat eli katkarapu-rapusalaatin sekä friteerattua kesäkurpitsaa palmuhunajan kera. Näiden lisäksi tilasimme päivän erikoisen eli tonnikala-carpaccion sekä lopuksi friteerattua mustekalaa. Jälkiruuaksi otimme lopuksi vielä ananas-carpaccion, jonka kanssa tuli yllättäen mustaherukkasorbettia.

Tunnelma oli koko illan erittäin miellyttävä. Varsinkin kun paikalle saapui vielä live-musiikkiakin. Suosittelisin ravintolaa kenelle tahansa, joka haluaa syödä rauhassa upeita ruoka-annoksia ja samalla nauttia hyvästä viinistä sekä tunnelmasta. Täydellinen viimeinen ilta tälle lomalle!

Aurinkoihottumaa

Aamulla saattoi olla eilisen illan Vino + Tapas käynnin jälkeen vähän väsynyttä porukkaa. Tosin mihinkäs sitä lomalla kiire pitäisi ollakaan... Tehtiin lopulta radikaali ratkaisu eikä menty maksamaan aurinkotuolista, vaan lähdimme käppäilemään rantakatua kohti tuntematonta. Aika meni pienissä kaupoissa ja kojuissa kierrellessä sekä välillä pysähtyen nauttimaan virvokkeita.

Lounaan jälkeen käytiin polttavassa auringonpaahteessa pelaamassa erä minigolfia. Täytyy kyllä sanoa, että oli ehkä hienoimmat maisemat missä on tullu pelattua. Tosin ratojen kunto oli ihan järkyttävä, eli meni vähän tuuri-pelaamiseksi (katkeran häviäjän puhetta).

Seuraavaksi oli pakko lähteä viettämään siestaa majoitukselle. Pääsi hetkeksi pakoon kuumuutta ja arvioimaan päivän palovammat.

Oliko Einellä päivän aikana hattu päässä? Ei, koska hattua kannattaa pitää ainoastaa rannalla. Oliko rintakehä ja käsivarret rasvattu aurinkorasvalla? Ei, koska se unohtui ja eikös ne ole jo hyvin saanut tässä näiden päivien aikana pohjaa. Tulos: päänahan tilanne sen kuin pahenee ja se on levinnyt nyt myös otsalle sekä rintakehällä ja käsivarsissa on erittäin ikävän tuntuista kutisevaa aurinkoihottumaa...

Illalla suunnattiin taksilla Old Town Harbourin alueelle katsastamaan millainen meininki sillä puolella kaupunkia on. 

Päädyimme Sal y Pimienta -nimiseen ravintolaan. Terassille näkyi upeasti kun aurinko laski vuorten taakse ja sataman yllä oleviin asuntoihin alkoi syttymään valoja illan hämärtyessä.

Alkuun maistelimme tapas lajitelmat, joista löytyi erikoisesti vähän niin ku mustamakkaraa ja lämmintä leipäjuustoa mojokastikkeella. Kaikki tapakset maistuivat erikoisuuksista huolimatta todella hyvältä ja herättivät mukavasti ruokahalua.

Pääruuaksi päädyimme ottamaan Chateaubriand annokset. Ihan vaan sen takia, koska iski pieni annoskateus kun sellainen kärrättiin viereiseen pöytään. Liha oli kyllä upean makuista ja kannatti ottaa!

Ruokailun jälkeen sulattelimme täysiä vatsojamme käppäillen takaisin majoitukselle. Huomenna aamusta viimeistä kertaa rantatuoleihin makaamaan. Eikös kuulostaisi hyvältä...?

Tiistain toipumiset

Tänään ei jaksettu tehdä mitään järkevää vaan toivuttiin eilisestä päivästä. Eli aamupalan jälkeen suunnattiin rantatuoleihin loikoilemaan. Päivän polttavin ongelma oli jaksaako siirtää tuolia enemmän varjoon vai ei. Auringonpolttamilla saa kärsiä laiskuudestaan.. Biitsillä pyöri myös jo tutuksi tulleet neljä eri aasialaista hieroja naista sekä kolme eri arabialaista, ehkä marokkolaista, juomien ja jäätelöiden kaupittelija "ice, cola, beer, yees yees" -miestä.

Rannalla alkoi lopulta olla liian kuuma, kun mittari alkoi lähentyä +30 astetta. Pakko oli siis suunnata kohti muita aktiviteetteja. Myöhäisellä lounaalla oli hauska seurata taksikuskien puuhastelua. Pari kuskia harjasi pienellä harjalla autonsa ja useat pyyhki ikkunat ajaxilla sekä ulkoa että sisältä.

Käytiin vielä testaamassa erä ilmakiekkoa, mutta Einen peli ei ihan lähtenyt lentoon johtuen ehkä Islas Canarias drinksun...

Parin pysähdyksen jälkeen päädyttiin majoitukselle maistelemaan hurjan kallista (2,69€) kuoharia ennen iltamenoja.

Illalla suuntasimme kohti Vino + Tapas -ravintolaa. Paikka osoittautui erittäin miellyttäväksi ja viihdyimme siellä lopulta yli kaksi tuntia. Maistelimme kaksi pulloa punaviiniä ja yhteensä seitsemän eri ruokalajia: Salmorejo cordobés con taquitos de jamón ibérico y huevo (kylmä andaluusialainen tomaatti-kerma iberian kinkun kera), Ensalada de cangrejo con gambas al ajillo (katkarapu- ja rapusalaatti), Pimiento rojo asado, servido frio (kylmänä tarjoillut grillatut paprikat), Chorizitos cocidos con canale y vino blanco (chorizoja valkoviini-kaneli-kastikkeessa), Berenjenas fritas salpicadas con miel de palma (friteerattua kesäkurpitsaa palmusokerin kera), Jamón Ibérico 100% bellota D.O. Los Pedrochea Córdoba (100% Ibérian kinkkua) sekä Surtido de queso de Lanzarote y Manchego (valikoima Lanzarote ja Manchego juustoja). Pahoittelen muutamia vajaita kuvia, mutta nälkä ennätti ensin...

Badass Mini Cooperilla tuulta päin

Aamu valkeni harmaana ja me olimme innoikkaina heti klo 9 hakemassa eilen varattua Mini Cooperiamme. Pieni jännitys nipisteli mahanpohjassa, koska navigaattori oli jätetty kotiin. Ajatuksella: eihän me vuokrata kuin yhdeksi päiväksi auto (eli silloin ei tartte navia?). Meitsillä oli siis apukuskin paikalla saaren kartta ja pari screenshottia kännykässä siitä miten päästään takaisin autovuokraamolle. Matkaan lähdettiin ja selvittiin hienosti alta aikayksikön pois kaupungista. Niin ja tässä välissä pitänee ehkä kertoa, että Puerto del Carmen on täynnä pelkästään yksisuuntaisia katuja, joiden suuntia ei tietenkään ole merkitty edes kaupungin omaan karttaan.

Suuntasimme Mini Cooperilla ensimmäisenä kohti saaren pohjoiskärkeä ja tarkemmin Mirador del Rio -näköalapaikkaa. Tarkoituksena ei ollut mennä välttämättä sisään, koska se maksaa, vaan pysähtyä ennen sitä kahdelle ilmaiselle näköalapaikalle. Ennen kuin sinne asti päästiin, niin yhden vuoren ylityksellä oli aika usvainen meininki. Vaikka tuuli oli kova ja usva liikkui vauhdikkaasti tien yli, oli näkyvyys silti aika huono. Maisemia ei ainakaan näkynyt yhtään.

Ensimmäinen näköalapaikka meni tietenkin ohi, koska sitä ei oltu merkattu mitenkään tiellä mitä ajoimme, mutta toiselle päädyimme vanhan Tropical Park kylttien ohjeistamana. Usva hellitti meren äärellä sen verran, että saatiin paikasta muutamat hyvät kuvat räpsäistyä.

Mirador del Rion parkkipaikalla käytiin kääntymässä, mutta sisään ei viitsitty maksaa hintaa 4,50 € per peppu. Usvakin oli sen verran tiheää, että ei sieltä välttämättä edes olisi nähnyt kunnolla mitään.

Mini Cooperin nokka osoitti seuraavaksi takaisin etelään ja tarkemmin Cueva de Los Verdes -luolastoa. Matkan varrella oli mielenkiintoisia maisemia ja runsaasti laavakiveä silmänkantamattomiin. Maasto oli erikoista kyllä saaren pohjoisosassa huomattavasti vehreämpää eteläosan kuivuuteen verrattuna.

Luolastolle saavuimme sopivaan aikaan, koska seuraavan kierroksen alkuun oli vain 5 minuuttia. Luolastoon pääsi tutustumaan ainoastaan opastetulla kierroksella hintaan 9 € per peppu ja se kesti noin 50 minuuttia. Kierrokselle meidän lisäksi osallistui vähän reilu 50 ihmistä, mikä oli kyllä aivan liikaa. Noin suuren ihmismäärän vieminen läpi luolaston missä joutui välillä kävelemään kyyryssä ja suurimmaksi osaksi aikaa yksi ihminen kerrallaan oli jokseenkin typerää. Kierroksen aikana ei päässyt rauhassa ottamaan kuvia ja tutkimaan näkymiä, vaan joutui juoksemaan ryhmän mukana. Niin ja opastusta kierroksella oli aika vähän, joten senkin olisi hyvin voinut järjestää eri tavalla. Tietty ajatellen sitä miten paljon vaarallisia paikkoja luolastossa on, niin ymmärrän opastuksen tarpeen. Tosin opas meni edellä ja yli 50 ihmistä tuli omaan tahtiin jonossa perässä, niin aika turhanpäiväinen se opas turvallisuuden kannaltakin oli. Tämän paasaamisen jälkeen tässä kuitenkin pari onnistunutta kuvaa luolastosta.

Luolastolta ajelimme Arrietan kaupunkiin ja sen rannalla sijaitsevaan Casa de la Playa -ravintolaan, josta Atte oli käynyt etukäteen lukemassa. Paikan piti olla kaupungin kalaravintoloiden parhaimmistoa, eikä todellakaan tarvinnut pettyä! Päivän kala -annos. jonka söimme yhdessä oli aivan mielettömän.

Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Jardin de Cactus -puutarhaa. Paikka vaikutti ensisilmäyksellä suht pieneltä, mutta aikaa kaktuksia ihaillen meni yllättäen yli tunti.

Jardin de Cactukselta suuntasimme pienelle kiertoajelulle ja kohti saaren länsiosaa. Tarkoituksena oli käydä ajelemassa Parque Nacional de Timanfayan kautta. Eli kansallispuisto, joka on syntynyt tulivuorenpurkauksien johdosta joskus 1700- ja 1800-luvuilla. Kartturi tosin sattui olemaan vissiin väärällä kartalla, koska emme päässeetkään haluamallemme tielle, vaan löysimme yllättäen itsemme saaren viinialueelta. Otimme asian illolla vastaan, koska päivän aikana aiemmin ei oltu onnistuttu vielä yhtäkään viinitilaa bongaamaan. Pysähdyimme kolmella eri tilalla ja mukaan tarttui 5 pulloa viiniä.

Seuraavaksi suuntasimme vielä sinne länsirannikolle. Rannikkoa pitkin ajaessa näimme ihan mielettömiä aaltoja.

Sekä tarkoitettu määränpäämme El Golfo Lago de los Clicos -laguuni oli myös upea.

Tässä vaiheessa alkoi jo olla mehut siinä määrin meikäläisistä puristettu, että seuraavaksi suuntasimme tankkaamaan uskollisen Mini Cooperin ja palauttamaan haikein mielin sen avaimet hauskalle autonvuokraaja Lancelle. Heppu oli muuten mahdottoman mukava ja hänen äänensä oli sellainen, että sitä olisi voinut kuunnella vaikka tunnin. Päivän aikana saatiin kasaan 174 km ja dieseliä meni tankkiin 15 euron verran.

Tässä välissä pakko varmaan kertoa asiasta kirjaa pitävillä Einen ja auringon yhteenottamuksista. Eli palopaikat tällä hetkellä: lauantaina vasen polvi, sunnuntaina päälaki sekä tänään päälaki lisää, otsa, nenä, rintalasta ja niska. Huomenna tarkoitus mennä jatkamaan kirjan lukemista rannalle, eli katsotaan mitä seuraavaksi. Päälaen palovammat on muuten harvinaisen inhottavia täällä, koska tuuli on ollut niin kova koko ajan. Varsinkin tänään joka paikassa tuuli todella kovaa ja olo on kuin puolet hiuksista olisi jäänyt ympäri Lanzaroten saarta, joten kipeää päänahkaa ei tuuli tosiaankaan hellinyt ja helpottanut.

Illalla oli muuten taas hyvä idea lähteä syömään jotain pientä. Eli pihviravintolaan alkuruokineen: chorizo chimichurrilla ja baby squids sekä pääruuaksi naudan entrecote ja naudan sisäfilettä kolmella eri pippurikastikkeella.