lauantai 25. elokuuta 2018

EWT 2018 - Loppusanat ja tilastoja

Saksalaisista autoilijoista on pakko sanoa, että he olivat varmuudella niitä jotka noudatti prikulleen nopeusrajoituksia. Hollantilaisia autoilijoita oli koko Eurooppa täynnä. Jossain vaiheessa kävi jo mielessä, että onkohan Hollannissa ollenkaan hollantilaisia jäljellä. Oikeastaan varmin keino päästä hollantilaisia autoilijoita karkuun oli mennä ajelemaan maksullisille teille.

Pahimmiksi autoilijoiksi tällä reissulla nousi kaikki Latviasta Unkariin. Pienillä teillä ja nopeuksilla ohiteltiin ihan hulluissa paikoissa. Sitten taas moottoritiellä varsinkin unkarilaisilta menohalut hävisi samantien, eli joutui painamaan vilkku päällä niistä uudelleen ohitse.

Parasta tässä reissussa oli päästä tutustumaan erilaisiin viinialueisiin. Pääsimme tutustumaan moniin pieniin viinitiloihin ja aivan mielettömiin ihmisiin, joista kaikista huokui se miten intohimoisesti he suhtautuvat viiniin ja viinin tekemiseen. Maisemat olivat myös upeita, varsinkin viiniviljelmiä voisi tuijotella aina aamukahvia juodessa.

Virheet mitä tehtiin (note to yourself):
Ei otettu omia tyynyjä mukaan. Tyynyjen taso vain laski reissun edetessä. Se aiheutti turhaa vitutusta, huonosti nukuttuja öitä ja niskakipuja.
Ei muistettu ihan joka päivä juoda tarpeeksi vettä. Eikä sitä pientä järkevää naposteltavaa muistettu myöskään pitää mukana. Lähinnä Kotkanpesällä käydessä meinasi energiat loppua.
Saattoi myös mennä välillä liikenteessä vähän liikaa tunteisiin.
Käytännössä siis rikottiin kaikkia etukäteen laadittuja sääntöjä. Way to go us!

Mistä pidimme TOP 5
1. Viineistä
2. Maisemista
3. Majoitukset ja niiden henkilökunta
4. Kaikkialla ihmisten ystävällisyys
5. Ravintolaruuat
Extrana. Mondeo on kuin tehty moottoritielle. Varsinkin Saksan nopeusrajoitoituksettomat autobaanat.

Mistä emme pitäneet TOP 5
1. Kaikkien majoituksien tyynyt
2. Suurimman osan majoituksien sängyt
3. Mondeon ilmastoinnin kondensiovesien nouseminen auton sisälle
4. Edelleenkään Puolan ns. valtatiet eivät houkuta
5. Ranskan pienten kylien läpiajaminen meidän taistelulaivalla
Extrana. Sveitsin ei-moottoritiet

Vignetet
Unkarin vignette 12,08 € (3175 Ft) / 10 pv (etukäteen netistä)
Slovenian vignette 15,93 € / 7 pv
Itävallan vignette 9 € / 10 pv

Tullitiet
Kroatia 6,48 € + 1,51 €
Ranska 8,80 € + 0,70 €

Maksulliset tunnelit
Karawanken 7,20 €, pituus 7864 metriä
Katschbergtunnel 11,50 €, pituus 5900 metriä
Arlbergtunnel 10 €, pituus 15508 metriä

Laiva- / lauttamatkat
Tallink: Helsinki - Tallinna 67 €
Stena Line: Rostock - Trelleborg 63 €
Tallink/Silja: Tukholma - Turku 50 €

Dieselin hinta
- Halvinta, alle 1,20 € Latvia, Liettua ja Puola
- Sen jälkeen yli 1,20 € maita olivat Viro, Slovakia, Unkari, Itävalta ja Saksa
- Yli 1,30 € maita olivat Kroatia ja Slovenia
- Selkeästi kalliimpaa kuin Suomessa 1,50 € - 1,80 € maat olivat Italia, Ranska, Liechtenstein, Sveitsi ja Ruotsi

Kilometrejä tuli kokonaisuutena reissun aikana tauluun 5357 km. Noista kilometreistä Eine ajoi täydet 0 kilometriä.

Viinejä tuotiin kotiin riittävästi. Lopuksi vielä kuvaa kaikesta muusta kivasta mitä tarttui mukaan matkalta.


torstai 23. elokuuta 2018

Kotona


Sisälle laivaan ajamisen jälkeen suoriuduimme suorinta reittiä hyttiin. Pää tyynyyn ja unta kaaliin. Oli nimittäin sen verran väsy, että meinas jo ehkä vähän alkaa kiukuttamaan. Meitsi sai ehkä sellasen nelisen tuntia nukuttua ja Atte pari tuntii sen päälle. Siinä sitten pienessä vessassa suihkulla, minkä lämpötilasäädin pyöri mielin määrin ympäri sen isommalti lämpötilaan vaikuttamatta, suihkuttelu auttoi vähän avaamaan silmiä. Myös puhtaiden vaatteiden tuoksu auttoi ymmärtämään, että kyllä, hytissämme haisi vieno urea. Muutenkin siisteyden ja kunnon puolesta voisi kuvitella laivan olevan huomattavasti vanhempi kuin sen 10 vuotta.


Nälkä alkoi olemaan ja pakkohan se oli satsata laivalla syömiseen. Muuten saattaisi syttyä kolmas maailmansota ennen kotiin pääsyä. Suuntasimme laivan Steakhouse ravintolaan. Ruoka oli maittavaa, mutta palvelun taso ja erityisesti henkilökunta alkoi loppua kohdin ihan tosissaan ärsyttämään. Ruokia pöytiin kuljettava täti puhui todella töykeästi ja huokaili avoimesti väsyneen oloisena ravintolassa kulkiessaan. Niin ja se vesipullo (0,7 litraa) maksoi 5,50 €. Ei jatkoon tämä mesta!

Syömisen jälkeen käytiin häviämässä loput rahat pelikoneisiin ja rulettiin. Pyörähdettiin aikaa kuluttaaksemme myös Taxfree myymälän kautta päivittelemässä hintoja ja vertailemassa niitä Rostockin hintoihin. Laivalla ei onneksi ollut hirveästi ihmisiä, joten aika rauhassa saatiin pyöriä.

Sitten seuraava jännitys oli Turkuun tuleminen. Meidän auto oli tällä kertaa sellasessa blokissa parkissa, että oltiin varmoja pääsevämme vasta viimeisinä pois laivasta. Säikähdettiin ihan, kun jonkin onnenkantamoisen johdosta oltiinkin ensimmäisiä laivasta pois pääseviä autoja. Tämä johtui siitä, että oltiin jääty ainoana henkilöautona alimmalle kannelle ja meidän jonossa oli kaikki laivaan tulleet matkailuautot. Muuten alimmalla kannella oli vain rekkoja. Eli meidän jono päästettiin ensimmäisenä pois, kun laivan luukut avautuivat tällä kertaa edestä.



Täytyy sanoa, että aikamoinen pulla kävi tällä reissulla kaikkien lauttamatkojen suhteen. Siinä sitten heiteltiin ensin pienet ylävitoset, jonka jälkeen ajelleltiin iskarit pohjassa vihellellen tullin läpi. Siitäkin ohi päästyämme viattomasti hurrattiin. Kunnes. Helsinki-tienviittoja seuratessa huomattiin olevamme Raisiossa. Mitä hittoa. Ei menny tunteisiin, tietenkään.

Lähikaupan kautta oltiin kotona pikkasen ennen ysiä. Auton tyhjentämiseen meni sellanen vartti tunti. Loppuviikoksi on hommia.


Viimeiset kilsat olivat 132 km.

Ruotsin yössä

Aamulla ei tarvinnut pitää kiirettä, koska huoneen luovutus oli vasta klo 11. Sen jälkeen pelattiin vähän tetristä Mondeon takakontin ja takapenkin välillä. Reissussa mukaan tarttuneet viinilaatikot ovat pistäneet Mondeon takapuolen sen verran alas, että peruutustutka piippailee vaikka takana ei olisikaan ketään tai mitään.

Tähän majoitukseen ei kuulunut aamupala, joten suuntasimme läheiseen leipomoon aamukahville. Olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon erilaisia mielettömiä leipomuksia ja vähintään sata ampiaista. Toivottavasti leipomon työntekijät saa tähän aikaan vuodesta vaarallisentyönlisää. Mainittakoon että kaikki tämä maksoi vain 11,50 €.


Seuraavaksi suuntasimme bensiksen kautta Border Shoppiin. Siis autohan ei ollut vielä tarpeeksi täynnä... Parit pullot lähti mukaan ja aikaa kuluttaaksemme kävimme vielä toisessakin samanlaisessa marketissa. Hupsista.

Sen jälkeen odottelimme kiltisti jonossa pääsyä Stena Linesin kyytiin.




Lautta lähti ennen aikojaan, koska varsinkin autolla ihmisiä liikenteessä oli melko vähän. Voipi olla, että jalkaisinkin joku tuli, mutta tuskin moni. Joka tapauksessa pari kolme minuuttia ennen varsinaista lähtöaikaa (klo 15:15) aloitimme kuuden tunnin lauttamatkan kohti Ruotsin Trelleborgia.


Stena Linesin lautta oli mukavan kompakti ja koska ihmisiä ei juuri ollut, niin ei nekään päässeet ahdistamaan meitä ihmisvihaajia. Matkan aluksi kävimme leffassa katsomassa Deadpool 2 ruotsiteksteillä. Leffa kustansi about 15 € yhteensä kahdelta ja se katsottiin isosta TV:stä. "Teatteriin" olisi mahtunut varmaan about 30 ihmistä, mutta olimme ainoat halukkaat elokuvan tuijottajat. Siinä meni mukavasti ensimmäiset kaksi tuntia matkasta. Sen jälkeen kävimme paistattelemassa päivää auringossa yläkannella odotellen ruokapaikan aukeamista.



Pikkasen jälkeen puoli kymmenen illalla päästiin pois Trelleborgin satamasta ja matka pimeydessä kohti Tukholman satamaa alkoi. Klo 22:28 Helsingborgin ohituksen jälkeen moottoritiellä tuli perävalot edellä vastaan ensimmäinen suomirekkari. Edellinen oltiin nähty kaksi ja puoli viikkoa sitten Puolassa.

Tarkoituksena oli ajella aluksi niin pitkään kuin vain jaksetaan. Matka taittuikin nopsasti moottoritietä pitkin rekkoja ohitellen. Pieni nälkä ja väsy alkoi kuitenkin lopulta tuntumaan. Katsottiin, että Jönköpingin kohdalla olisi 24 h Mäkkäri mihin voisi pysähtyä. Kohde läheni, mutta juuri siinä sitten Google maps ja GPS paikannus päättikin sopivasti kaatua. Epähuomiossa sitten ajettiin oikean MacLiittymän ohitse. MacKiukkuhan siitä meinasi tulla, mutta jatkettiin tiukasti eteenpäin. Kun Google maps halusi taas tehdä yhteistyötä kanssamme, tajuttiin että seuraava mahdollisuus onkin sitten Mjölbyn 24 h Mäkki vajaan tunnin päässä. Sinällään hauskaa, että pysähdyttiin samaisella Mäkillä myös viisi vuotta sitten European tourilla.

Mjölbyyn asti siis sinniteltiin. Suolaisen (ja rasvaisen) ruuan sekä pahanmakuisen McKahvin jälkeen matka jatkui jossain määrin virkistyneenä.



Yllättävän hyvällä mielellä jaksettiin loput matkasta, joka kesti reilut pari tuntia. Matkasoittolista oli muuten puhdasta timanttia! Klo 4:10 kurvattiin Värtanhamnin sataman porteista sisään jonoon odottamaan Silja Linelle pääsyä.


Kilometrejä tuli yhteensä 656 km.

tiistai 21. elokuuta 2018

Rostock, Saksa

Tänään Atte pääsi testaamaan Mondeota Saksan moottoriteiden vapailla nopeuksilla. Taistelulaivamme kulkee vakaasti vaikka taulussa on 180 km/h vauhtia. Kierroksetkin nousevat vain juuri ja juuri kolmeen tonniin. Pääsi Mondeolla kyllä 200 km/h vauhtiakin, mutta se oli vain hetkellisesti, ihan vaan testimielessä.

Tämän ajopäivän kohokohtia oli ylikovaa ajamisen lisäksi ne hetket kun ilmastointi oli pari minuuttia kerrallaan päällä. Onneksi aurinko ei porottanut ihan täydeltä teholta. Oli se silti hanurista ja aika väsyttävää, kun ei ollut ilmastointia. Lounastauko pidettiin Miss Pepper ravintolassa Hampurin lähistöllä. Ihan jees ruoka lounaaksi, mutta sata kärpästä kaverina ei ollut kauhean nautinnollista. Lisäksi amerikkalais dinerit on kuin samasta tuutista, sama missä päin maailmaa olet. Pois lukien jos olisit oikeasti Amerikassa.


Reissun viimeinen majoituksemme sijaitsee Rostockissa. Se varattiin viime hetkellä ennen reissuun lähtöä. Eikä siitä ollut juuri mitään tietoja etukäteen saatavilla, saatikka sitten asiakaskokemuksia. Hieman matkalla pohdiskeltiinkin että mitähän sieltä löytyy, vai löytyykö mitään. Lopulta kohtalaisen pomppuisen mukulakivikadun päästä löytyi kuin löytyikin vanha melontakerhon rakennus, missä on sekä ravintola että majatalo jossa meillä oli huonevaraus. Talo sijaitsee Rostockin vanhaakaupunkia vastapäätä, Warnow-joen toisella puolen.




Ajopäivän jälkeen olikin kiva istua ravintolan terassilla ihaillen näkymiä kaupunkiin rennossa ja rauhallisessa ympäristössä.




Tämän päivän kilsat olivat yhteensä 466 km.

maanantai 20. elokuuta 2018

Paderborn, Saksa

Matka jatkui tänään taas hetken matkaa kotiinpäin. Tämän päivän kohteena oli Paderborn. Ajopäivä oli mukava, koska oli pilvistä ja välillä sateli vähän vettä. Maisemista tosin ei ole mitään kerrottavaa. Liikennettä ja tietöitä riitti koko matkan.

Paderbornissa kerettiin hotellilla hieman hengähtää ennen kuin lähdettiin illan jalkapallomatsiin; SC Paderborn vs. FC Ingolstadt. Auto saatiin hyvin parkkiin heti stadionin läheisyyteen. Kukaan ei ainakaan tullut pyytämään rahaa, joten kai se parkkeeraaminen ilmaista oli. Paikalliset poliisit tosin naureskeli avoimesti suomirekkareille.


Tummanpuhuvia pilviä oli taivas täynnä, mutta onneksi matsin aikana ei satanut vettä muutamaa vesipisaraa lukuunottamatta. Minulle nimittäin myytiin tämä juttu näin: paikat on kolmannella rivillä katoksen alla eli ei haittaa vaikka satais vettä. Noh, todellisuudessahan siitä katoksesta ei olisi ollut mitään hyötyä. Paitsi ehkä siinä tilanteessa, jos vettä olisi satanut luotisuoraan. Onneksi ei siis satanut. Kuin sen pari pisaraa.

Stadionilla rostbratwurst, currywurst ja bretzel maistuivat, yhteishintaan 9 €. Ei oo hetkeen tullu saatua noin paljon sapuskaa noin vähällä rahalla. Yleensä kun stadioneilla saa pelkästään mauttomia ruokia jäätävään ylihintaan.


Yleisömäärä oli matsissa 9420 ja lopputulos 2 - 1. Tunnelmaltaan peli oli varsin viihdyttävä.



Päivän viimeinen vitsaus oli stadionilta takaisin hotellille pääseminen. Ensin venattiin 15 minuuttia, että päästiin pois parkkialueelta. Sen jälkeen madeltiin yhtä ainoaa kulkuväylää pois stadionin läheltä. Erikoiset järjestelyt. Ei lainkaan sellaiset saksalaisille tyypilliset järjestelmälliset järjestelyt. Tai no tavallaan joo, järjestelmälliset koska vain yksi poistumistie. Mutta ei niinkään toimiva järjestely. Ei menny tällä kertaa onneks tunteisiin, kovin pahasti. Lopulta meillä meni reilut 30 minuuttia, että päästin 5 minsan matka takaisin hotellille.

Päivän kilometrit olivat tasan 300 km.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Cochem, Saksa part. 2

Tänä aamuna muistin ottaa kuvan hulppeasta aamupalapöydästä. Toinen kuva on meidän majoituksesta ulkoa.



Vaikka Atte on kolmatta päivää kipeänä, niin parin buranan voimalla lähdettiin katselemaan näköaloja. Ei kylläkään kiinnostanut urheilu ylös, joten otettiin kyyti köysirataa pitkin menevällä tuolihissillä. Menopaluu kustansi 6,90 € per peppu. Minua saattoi vähän jänskättää. Tuolihissihän kulki kuitenkin about kolmen metrin korkeudessa. Satsasimme myös 2,50 € maksavaan turistikuvaan, mikä otettiin juuri ennen huipulle pääsyä. Saatatte ihmetellä miksi kyseistä kuvaa ei näy tämän tekstin alla. Noh, sitä kuvaa ei tule kukaan koskaan näkemään.




Tuolihissin kyytiin uskaltautuminen kannatti, koska ylhäällä päästiin näköalojen ihailemisen lisäksi kahvilaan. Meitsi makusteli pienen jäätelöannoksen, jossa saattoi olla vähän munalikööriä.



Liköörillä terästetty jäätelö auttoi kestämään alaspäin menevän hissin, joka oli vielä astetta pelottavampi kuin ylöspäin mennessä. Hengissä selvittiin, juuri ja juuri. Rystyset oli kyllä kovilla, kun piti puristaa koko matkan turvakaarta. Katse pysyi tiukasti horisontissa.




Pienen tuumailutauon jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Tykkään monestakin syystä Saksasta ja yksi niistä on se, että meikäläisenkin kaviolle löytyy naisten kenkiä.





Tässä on nyt tullut sen verran shoppailtua, että päätettiin tänään satsata majoituksen viereisessä viinibaarissa mainostettuun menuuseen. Oli meidän budjetille vallan mainio vaihtoehto. Alkuun saatiin tomaatti-kermakeittoa, pääruuaksi schnitzel sienikastikkeella ja jälkkäriksi jonkin sortin makeaa mansikkakermaa. Haluan huomattaa, että Atte lupautui syömään sieniä ihan siitä syystä kun minä uskaltauduin aamupäivällä siihen kidutustuoliin. Molemmat siis voitettiin tänään.





lauantai 18. elokuuta 2018

Cochem, Saksa

Tänään matka jatkui pitkin Mosel joen rantaa pohjoiseen päin. Ensin käytiin kuvaamassa Trittenheimin kaupunki missä yövyttiin viime yönä.



Maisemia matkalta.




Pienenä välietappina oli kaupunki nimeltä Bernkastel-Kues. Saatiin auto parkkiin, vaikka paikalla oli pari muutakin autoa. Samalla parkkialueella oli myös pari Ferraria ja McLaren. Ei lainkaan huonoa seuraa meidän taistelulaivalle. Bernkastel-Kues on todella upean näköinen kaupunki. (Alkaa tuntua siltä, että toistan itseäni.) Söimme siellä myös lounasta ennen matkan jatkamista. Perunamuussin ja hapankaalin yhdistelmä ei tosin voittanut meitä puolelleen. Jäätelö on onneksi aina hyvää!






Reilun parin tunnin pysähdyksen jälkeen matka jatkui näissä maisemissa.








Tänään ajeltiin 107 km ikkunat auki nauttien maisemista. Ikkunat auki lähinnä siksi, että Mondeon ilmastoinnin kondensiovedet on tullut parin päivän ajan sisään kabiiniin. Elikkäs tuoksu autossa on aikas makoisa.


Määränpäämme oli Cochemin kaupunki, jossa vietetään seuraavat kaksi päivää. Matkaväsymystä helpotti kummasti näin hyvännäköiseen hotellihuoneeseen pääseminen.





Hetken hengähdyksen jälkeen lähdimme vielä kaupungille etsimään viiniä. Löysimme kivan weinstuben, josta sai myös pientä purtavaa viinin kera.