Utah State Fair, UT & Salt Lake City, UT (part 2)

Ei meinannut illalla tulla nukkumisesta mitään, kun nauratti sängyn koko niin kovasti. Yritettiin mahtua sänkyyn joka oli vain 140 cm leveä normaalin 160 cm sijasta, joten vähän meinas tehdä tiukkaa. Ei tää tämmönen saman peiton alla nukkuminen oo olleskaan meidän juttu. Onneksi ollaan vain kolme yötä... Haha.

Aamu otettiin rauhallisesti ja lähdettiin vasta yhdentoista aikoihin kohti Utah State Fair aluetta. Tällä kertaa ajettiin pienen pyörimisen jälkeen suosiolla $10 maksulliseen parkkiin.

Alue oli iso ja täynnä kaikenlaisia ruoka- ja juomakojuja. Ekana mentiin katsomaan Alfred & Seymour komediaesitystä. Heput ei ollu mitään perinteisiä stand-up koomikoita, eikä kyllä tanssijoitakaan. Jotain ehkä siltä väliltä, mutta nauraa sai. Ottivat tosi hyvin yleisön mukaan juttuihin. Peukut kavereille.

Katoksen alla istuessa meinasi tulla jopa vähän kylmä. Joten esityksen jälkeen lähdettiin kiertelemään aluetta ja katsomaan mitä kojuista löytyy. Päädyttiin maistamaan Rocky Mountain Oystereita. Täytyy kyllä sanoa, että ei noi häränpallit maistuneet oikeastaan millekään muulle kuin rasvakeittimelle. Mutta nytpä on niitäkin maistettu.

Kierreltiin vähän lisää ja käytiin katsomassa hienoa 1970-luvun valokuvanäyttelyä. Sitten oli pakko saada vähän jotain makeaa. Tosin funnelcaket oli sen verran kookkaat, että ehkä yksikin olisi riittänyt.

Sen jälkeen käytiin katsomassa Matt Baker komedia ja stuntti show. Heppu kertoi olleensa America's Got Talentissa ynnä muissa. Ihan hauskaa läppää heitti, mutta ei noi stuntti jutut ihan vakuuttanut. Nauraa kuitenkin sai mikä oli tärkeintä ja hänkin otti tosi hyvin yleisön mukaan juttuihin. 

Sen jälkeen pyörähdettiin vielä katsomassa hetken aikaa alligaattori showta. Mutta aurinko alkoi kuumottaa kupolia siihen malliin, että päädyttiin lähtemään kokonaan pois. Hyvin tuli alue koluttua ja kivaa oli.

Hetki hotellilla levättyämme (ja todettua että meitsi paloi jo kolmannen kerran tällä reissulla) suuntasimme kävellen Downtownia kohti. Löysin eilen netistä mielenkiintoiselta kuulostavan Off Broadway Theatre nimisen teatterin. Nettisivujen mukaan tällä hetkellä ei mennyt mitään näytelmiä vaan perjantaisin ja lauantaisin klo 19:30 & 22 improvisaatio teatteria. No mehän siis suuntasimme sitä kohti. 

Päästiin perille ja huomattiin ulkopuolella, että siellä meneekin Jurassic Park -parodiaesitys. Ostettiin joka tapauksessa liput $11 per kipale ja istahdettiin aulaan ainoina ihmisinä odottelemaan teatteriin pääsyä. Oltiin toki puoli tuntia etuajassa, mutta silti rupesi vähän jänskättämään tuleeko esitykseen ketään muita. Aulassa oli pieni herkkumyymälä, josta täti huuteli meitä ostamaan poppareita ja lapsityövoimaakin oli. Kun ovet teatteriin avautui oli paikalle tullut kaksi naista, joten huokaistiin helpotuksesta ettei olla sentään ainoita yleisössä. Paikoille meidät kävi ohjaamassa ehkä 10-vuotias tyttö, eturiviin tietenkin. Teatteri oli tosi nukkavieru, mutta penkit oli pehmeät ja mukavat. Jännitys alkoi tässä vaiheessa kasvamaan vieläkin kovemmaksi. Lopulta paikalle alkoi valumaan ihmisiä enemmänkin. Taisi olla neljä ensimmäistä riviä täynnä, ehkä about 30 ihmistä. Sitten esitys alkoi. Kävi aika äkkiä selväksi, että kyseessä ei ollut Jurassic Park -parodia (puoliajalla todettiin että olisihan se lipuistakin käynyt selväksi, facepalm).

Esitys oli siis improvisaatio teatteria. Yksi juontaja (Erin Saunders) ja viisi näyttelijää (Clarence Strohn, Jason Unruh, Jon Baty, Kyle Larsen & Jillene Stark). Juontaja kertoi kohtauksen minkä näyttelijät näyttelevät ja pyysi yleisöltä apua esim. keittiöstä löytyvä laite mitä et yleensä käytä tai mitä löytyy rautakaupasta (Atelta kysyttiin sitä). Näyttelijät oli uskomattoman hyviä ja sai nauraa ihan kippurassa. Tosin joutui myös vähän pelkäämään, että joutuu mukaan esitykseen. Kun esitys loppui puoli kymmeneltä, teki melkein mieli käydä ostamassa liput seuraavaan näytökseen.

Suunnattiin kuitenkin ratikkapysäkille, ei jaksanut enää kävellä takaisin hotellille. Tosin ilmakin oli hurjan viileä, about +15 C. Kerennyt tottua vähän liian lämpimään.

Colorado State Fair, CO

Tänään päästiin taas jatkamaan matkaa. Ensin suuntana Pueblo, jossa oli toiseksi viimeistä päivää Colorado State Fair. Viisaina laitettiin heti aamulla kunnon kerros aurinkorasvaa ja meitsi lisäili sitä pitkin päivää. Tosin eipä se enää eilisiin palovammoihin auttanut.

Atte oli selvittänyt etukäteen missä maksulliset parkkipaikat State Fairin lähellä sijaitsee. Paikalle päästyämme kuitenkin jätettiin toisten autojen esimerkillä tienvarteen, ilmaiseksi. Tallusteltiin kohti lähintä porttia mikä olikin vielä kiinni. Onneksi samaan aikaan paikalle pöllähti kasa golfkärryjä ja päästiin ilmaisella kyydillä pääsisäänkäynnille.

Pakko mainita tähän väliin, että kun saavuttiin State Fairin alueelle (noin klo 11:30) lämpötila oli varmaan noin +30 C°. Aurinko paahtoi kirkkaalta siniseltä taivaalta. Olo oli kuitenkin suhteellisen siedettävä. Toisin kuin reilu kolme tuntia myöhemmin kun suunnistettiin takaisin autolle. Silloin olo oli niin tukala, että oltiin oikein tyytyväisiä aikaisesta saapumisesta. Lippujonot oli nimittäin siinä vaiheessa järkyttävät, itse jouduttiin jonottamaan tullessamme vaivaiset viitisen minuuttia.

Itse State Fair alue oli todella iso ja siihen kuului monta tallia eri eläimille. Käytiin kyyläämässä aluksi vuohinäyttelyä, siis vuohi ei koira. Ei me siitä mitään ymmärretty, mutta muu jengi oli ihan fiiliksissä. Päätettiin siis hetken päästä siirtyä muualle.

Löydettiin pikkunälkään mukavan kuuloinen koju: The Bacon Habit. Maistettiin Beer Pattered Bacon ja Cheesy Bacon Bombs annokset. Voiko mikään missä on pekonia olla pahaa? Ei voi.

Pyörittiin State Fair aluetta ympäri varjopaikkoja etsien. Lopulta päädyttiin Colorado Raptors esitykseen (koska se oli ilmastoidussa sisätilassa). Saatiin kuulla paljon tietoa Golden Eaglesta ja työstä mitä Coloradon Nature & Raptor Center tekee petolintujen hyväksi.

Sitten alkoikin olo olla sen verran nuutunut ja oltiin alue koluttu hyvin läpi. Joten päätettiin jatkaa matkaa tämän päivän lopulliseen päämäärään Cañon Cityyn.

Oli vielä päivää sen verran jäljellä, että päädyttiin illaksi Pizza Madness ravintolan kautta vanhaan leffateatteriin katsomaan The Gift -elokuva. Oli sekä hieno teatteri että hyvä elokuva! Nyt taas unta kaaliin ja huomenna uudet kohteet edessä.