AMSTERDAM 5: Haarlem

Aamulla alkoi matkaväsymys sen verran painaa, että kiinnostus meinasi olla koetuksella. Varsinkin kun edellisenä iltana oli alkanut satamaan vettä ja sen piti jatkua pitkälle tiistaihin asti. Onneksi tarkemmin verhojen välistä ulos kurkkimisen ja sääennusteen uudestaan tarkastamisen jälkeen todettiin, ettei vettä taidakaan sataa ihan koko päivää. Joten ei muuta kuin aamupala naamariin ja kohti tuttua Sloterdijkin juna-asemaa.

Ostettiin menopaluu junaliput naapurikaupunki Harlemiin. Hintaa sille tuli 9,60 € per henkilö. Junamatka ei kestänyt kuin 10 minuuttia. Perille päästyämme huomasimme iloksemme, ettei ainakaan välittömästi ollut sateesta pelkoa. Niinpä lähdimme reippain mielin kävelemään kaupungin keskustaa kohden.

Koska kahvihammasta jo kolotti melkoisesti, niin ensimmäisen pysähdys oli kahvila. Sattumalta vastaan tullut Chocolate Company Café osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Cappuccino ja latte olivat erittäin maukkaita, samoin kuin pekaanipähkinäkakku sekä schwarzwaldin kakku.

Rentouttavan kahvituokion jälkeen kävelimme kohti Grote Marktia, jossa piti olla maanantaisin markkinat. Noh, olihan sinne jokunen koju pystytetty, mutta ei niitä kovin kummoisiksi markkinoiksi voinut kehua. Matkamme jatkui varsin nopeasti kohti joenrantaa.

Sitä pitkin kävellessä päätimme ottaa suunnaksi tuulimyllyn Molen De Adriaan. Alkuperäinen oli rakennettu 1778, mutta se tuhoutui vuoden 1932 tulipalossa. Vuosien pähkäilyiden ja rahankeruun jälkeen tuulimyllyä alettiin rakentamaan lopulta uudelleen vuonna 1999. Ongelmana vaan oli, että rakennuspiirustuksia ei ollut tallella, myös rakennusosaamisessa oli omat haasteensa. Lopulta kolme vuotta myöhemmin tuulimylly avasi ovensa yleisölle.

Tuulimyllyn edustalla tapasimme eteläafrikkalaisen pariskunnan, lähinnä sen takia että Eine joutui ottamaan heistä yhteiskuvan. He suuntasivat kohti tuulimyllyn sisäänkäyntiä joten päädyimme seuraamaan heidän esimerkkiään. Sisällä selvisi, että ensimmäinen kierros olisi kymmenen minuutin päästä klo 13. Hintaa kierrokselle tulisi 5 € per henkilö. Ennen maksun suorittamista kyseltiin, että minkälaiset portaat ylös mahtavat olla. Saatiin nopeasti selville, että parit viimeiset on vähän jyrkempiä, mutta myös vakuuttelut että 20 vuoden aikana ei ollut sattunut yhtään onnettomuutta ja kaikki kierrokselle osallistuneet ovat aina päässeet ylös asti.

Samaiselle noin tunnin kierrokselle lähti aiemmin tavattu eteläafrikkalainen pariskunta. Kierros osoittautui yllättäen paljon odotettua mielenkiintoisemmaksi. Oppaana toiminut mies oli itsekin ollut aiemmin töissä tuulimyllyssä, joskin toisella puolen Hollantia. Hän osasi kertoa elävästi tuulimyllyjen historiasta ja siitä millä tavalla tuulimyllyt toimivat sekä miten niitä ohjaillaan.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin vanhan kaupungin syövereihin etsimään lounaspaikkaa. Päädyimme meksikolaiseen ravintolaan nimeltä Popocatepetl. Naposteltiin juomien kera nachoja kanalla ja jalopenõ-juusto Bitterballeneita.

Lounaan jälkeen käppäilimme vielä vanhassa kaupungissa hetken aikaa, kunnes suuntasimme takaisin juna-asemalle. Puksuttelimme junalla takaisin Sloterdijkin asemalle, jossa ostimme automaatista neljä kappaletta tunnin kertalippuja raitiovaunuun. Suuntasimme siis raitiovaunulla kohti Foodhallenia. Vesisadekin osui lopulta juuri mukavasti kohdallemme ja kasteli meidät, kun pyyhällettiin raitiovaunupysäkiltä eteenpäin. Foodhallenilla vietettiinkin sitten koko loppu ilta. Aten vanha opiskelukaveri kävi hetken aikaa istumassa ja vaihtamassa kuulumisia meidän kanssamme. Oli mielenkiintoista kuulla millä tavalla muutaman vuotta Amsterdamissa työn puolesta asunut ihminen kokee Amsterdamissa asumisen verrattu Suomeen. Hän myös kuunteli mielenkiinnolla mitä kaikkea me olimme Amsterdamissa tehneet.

AMSTERDAM 2: perjantai

Aamupalaa syötiin omassa huoneistossa ja se koostui eilen markkinoilta ostetuista tuotteista. Jonkun sorttista kahviakin saatiin aikaiseksi ihmeellisellä ”yksi kuppi keittimellä”.

Päivän ensimmäiseksi aktiviteetiksi valittiin Micropia. Sinne oli liput jo aiemmin ostettu, joten marssittiin vaan suoraan sisään. Samaan aikaan sisään tuli koululaisluokka, joka piti tosi mukavaa meteliä. Ei meinannut onneksi mennä tunteisiin. Onneksi heitä ei kauaa kiinnostanut tutkia paikkoja ja tilanne rauhoittui. Micropia oli todella mielenkiintoinen paikka, missä pääsi laajasti tutustumaan mikrobien syntyyn sekä kuinka ne vaikuttavat elinympäristöömme ja koko maailmaan. Meni äkkiä yli tunti tutustuessa kaikkiin ihmeellisyyksiin, mitä Micropiasta löytyi.

Seuraavaksi suunnattiin Waterlooplein marketille, eli Amsterdamin yhdelle vanhimmista ja suosituimmista ulkoilmakirpputoreista. Ja koska alkoi olla jo orastava nälkäkin, niin siellä syötiin isot hodarit paikallisella snägärillä.

Sen jälkeen lähdimme kohti House of Bolsia, joka sijaitsee Van Goghin museota vastapäätä. Jostain syystä meitä kiinnosti enemmän liköörit kuin taulujen tuijotus ihmismassojen keskellä. Matkalla pyörähdettiin katsastamassa Rijksmuseumin vieressä sijaitseva luistinrata. Hieman huvitti katsella, kuinka useampikin harrasti ”tuoliluistelua”.

House of Bolsiin sisäänpääsy oli 13 € per peppu, kun ostettiin liput etukäteen netistä noin sata metriä ennen pääovea. Säästettiin taas selvää rahaa, kun paikan päältä liput olisivat kustantaneet 16 €.

Kierroksen aikana pääsimme tutustumaan, mistä gini on saanut alkunsa ja millä tavalla likööreitä on kehitetty. Pääsimme myös maistamaan mini-likööripullosta mysteerilikööriä pimeässä kopissa musiikin ja tunnelman siivittämänä. Kokemus oli erikoinen ja räjähtävä. Yllättäen viihdyimme kierroksella tunnin ajan katsellen ja tutustuen Bols liköörien historiaan ja syntyyn. Sanoisin että tämä oli ehdottomasti paljon mielenkiintoisempi kuin edellisen päivän Heineken Experience. Kierroksen lopuksi pääsimme valitsemaan pääsylipun hintaan kuuluvat drinkit, jotka mukava ja osaava baarihenkilö meille sitten valmisti.

Baari ja drinksut olivat sen verran miellyttävät, että ostettiin vielä extra poletit drinksuille 6 €/ kpl. Tällä kertaa annettiin baarihenkilölle vapaat kädet drinkkien valmistamiseen. Saimme raikkaan drinkin missä oli minttua ja kurkkua sekä tuhdin vaniljaisen ja viskin makuisen drinkin missä oli poltettua kanelia.

Vaikka House of Bolsin baarissa olisi voinut viettää vielä pidempäänkin aikaa, piti lähteä jatkamaan matkaa. Eine kävi vielä heittämässä läppää lipunmyyntikassalla ja sai yhdet mini-likööripullot matkaevääksi sekä tiedon mitä ne sisältävät; mustaherukkalikööriä ja Sichuanin pippuria.

Edellisenä päivänä oli ostettu valmiiksi liput juusto ja viini tastingiin kello viideksi. Suuntasimme siis Dam aukion läheisyydessä sijaitsevaa Old Amsterdam Cheese Housen myymälää kohti. Liikkeen yläkerrassa oli tasting room, jossa alkujaan italialainen neitokainen piti 5 juuston ja 3 viinin tastingin meille sekä kuudelle muulle innokkaalle ihmiselle. Kaikki juustot ja viinit olivat erinomaisia. Varsinkin niiden paritus oli todella onnistunut ja toi esille uusia makuja niin juustoista kuin viineistäkin. Tunnin maistelun päätteeksi ostimme myymälästä juustoja myös kotiin viemiseksi.

Seuraavaksi käppäilimme kohti Red Light Districtiä. Perjantaita oli kaupungilla viettämässä muutama muukin ihminen ja tungosta kapeilla kaduilla oli välillä oikein reilustikin. Pysähdyimme muutamalle oluelle pieneen kulmabaariin nimeltä Café Oost-West ja sen jälkeen jatkoimme kaduilla käppäilyä ja ihmettelyä. Lopulta tulimme siihen tulokseen, ettei pieni tihkusade enää innostanut eikä kunnon ruokailukaan kiinnostanut, joten suuntasimme majoitukselle mutustamaan lisää juustoja ja viiniä.