Aamu otettiin rauhallisesti vaikka edessä olikin liki kuuden tunnin ajomatka. Oli aika väsyttäviä nuo Yellowstone päivät. Päästiin kuitenkin tienpäälle ennen yhtätoista.
Mukavaa oli ajella rauhallista pientä tietä melkein yksinään. Oli muuten ihan älyttömän paljon antilooppeja tienvarret täynnä. Onneksi yksikään ei rynnännyt missään vaiheessa tielle matkan aikana. Ikinä ei ole ajettu tuollaista raatotietä pitkin, tuntui että kilometrin välein autojen alle oli jäänyt joku eläin oravasta antilooppiin.
Atte oli katsonut etukäteen ajoreitin vaan nopeasti, että ei pitäisi olla mitään erikoista matkan varrella. Yhtäkkiä ajeltiin lähelle vuoria ja vastaan tuli Shell Creek ja maisemat vaihtui samantien.
Tie meni Bighorn National Forestin alueella ja noustiin lopulta Granite Passille joka oli 2753 metrin korkeudessa. Sen jälkeen lasketeltiin pitkän matkaa alamäkeä hienoissa maisemissa.
Vuorilta alastulon jälkeen pysähdyttiin pieneen kaupunkiin nimeltään Ranchester. Mentiin randomilla Hootin Owl kiskalle ja saatiin taas vastailla kysymykseen: "Suomesta!? Mitä ihmettä te täällä teette??". Lopulta saatiin jutustelun jälkeen todella edulliset mansikkajädet ja täti sulatti vielä suklaatakin siihen päälle.
Sen jälkeen ajeltiinkin suoraan South Dakotan Deadwoodiin.
Heitettiin tavarat äkkiä hotellihuoneeseen ja ajettiin auto parkkihalliin. Sen jälkeen suunnattiin suoraan syömään. Valitettavasti monet paikat näytti jo sulkeneen ovensa kesäkauden jälkeen. Mutta onneksi avoimiakin paikkoja riitti.
Päädyttiin Maverick nimiseen ravintolaan, jossa tilattiin alkuun yhteiset tortillasipsit ja molemmille New York Strip pihvit. Juomaksi otettiin paikalliset Knuckle House Red oluet joten tarjoilija kysyi tietenkin paperit. Ja meni samantien ihan hämilleen meidän passeista. Perinteiset ihmettelyt nimien ääntämisestä ynnä muusta ja pienet naureskelut. Sen jälkeen tarjoilija hävisi tilausten kanssa ja kohta pöytään tuli oluet sekä caesar salaatit ja vähän ajan päästä pihvit. Atte rupesi kyselemään tortillasipsien perään jolloin tarjoilija oli ihan kauhuissaan kun oli unohtanut ne. Kuulemma oli hämääntynyt meidän aksentista ja nimistä. Toi ne meille sitten boxissa mukaan otettavaksi ja ilmaiseksi. Pihvit oli aivan taivaallisen hyvät! Huomaa että nälkäisenä kerkesi taas aloittaa syömisen ennen kuin muisti että kuvakin olisi kiva.
Lasku ruokailusta ja neljästä oluesta ei ollut päätä huimaava ($68). Tarjoilija näytti laskun lopussa olevaa tekstiä, että saadaan sillä casinolle $16 pelirahaa kun liitytään clubiin. No meitsihän meni tietty liittymään ja lähdin pelaamaan ilmaisia rahoja. Ja voitin $75! Eli ilmaiset ruuat, kiitos!
Voittojen lunastamisen jälkeen mentiin tien toiselle puolelle sporttibaariin oluelle. Istuttiin baaritiskillä siemailemassa oluita ja ihmettelemässä ympärillä olevia Kevin Costner juttuja. Onneksi viereen istui pariskunta joka ihmetteli asiaa ääneen ja baarimikko kertoi Kevin Costnerin omistavan koko rakennuksen. Rakennuksessa oli alakerrassa casino, seuraavassa kerroksessa sporttibaari ja kolmannessa kerroksessa fine dining ravintola.
Oluiden jälkeen käppäiltiin takaisin hotellille mutustumaan tortillasipsejä ja kaupasta haettuja oluita sekä päivittämään blogia ja katsomaan Jimmy Fallonia. Deadwood oli varsin kiva kaupunki näin yhden illan. Vähän niin kuin mini mini Vegas, mutta kaikki turistit ovat enemmän tai vähemmän toinen-jalka-haudassa-ikäisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti