Shreveport, LA (part 2)

Yö oli viileä, mutta onneksi läheisyys lämmitti kapeassa sängyssä. Aamupala oli todella suuri ja täyttävä. Sen jälkeen olikin hyvä alkaa miettimään millä tavalla sitä kerrospukeutumista oikein harrastaa, jotta selviää päivän pelistä +4 asteen lämpötilassa. Joka ennusteen mukaan tuntuu kuin -2 astetta.

Lähdimme katsomaan Independence Bowl matsia molemmat pukeutuneena kaksiin housuihin ja kolmeen paitaan päällekkäin. Pipo ja kunnon hanskat olis ollu kans kova sana. Niin ja ehkä myös pilkkihaalarit... Stadionilla nimittäin, totta kai, tuuli hyytävästi. Onneksi molemmilla oli huput ja pystyi seisomaan koko ajan.

Matsissa pelasi Florida State Seminoles vastaan Southern Miss Golden Eagles. Tämänkin pelin olisi pitänyt olla tasainen, mutta jostain syystä Southern Miss pelkästään tyri hyvän alun jälkeen. Joten vähän väliä piti käydä "lämmittelemässä" katsomon ulkopuolella. 

Loppu peli katsottiin toisella puolella kenttää, jonne onneksi ei ihan niin kovasti tuullut. 

Tässä tunnelmat viimeisen neljänneksen alussa. "Joko voidaan lähteä..."

Pelin lopputulos oli 42-13 ja ilmoitettu yleisömäärä 33 601. Oli muuten ihana päästä takaisin majoitukselle juomaan kuumaa kaakaota ja kahvia. Tämänkin majoituksen pitäjä on muuten ihan huippu tyyppi. Hän mainostaa kaikille, että ollaan Suomesta ja tarjoili kahviin ja kaakaoon "vähän" kermalikööriä. Hän oli myös juuri testaamassa pieniä briellä ja sienillä täytettyjä suolaisia piirakoita, joita tarjosi meille ja Oklahomalaiselle pariskunnalle. Aivan mielettömän hyviä! Aamulla kuulemma saamme myös mahdollisesti jotain mausteisempaa testi ruokaa. Lopulta kieltäydyimme muista alkoholitarjonnoista ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa keskustasta. Päädyimme burgereille ja sen jälkeen leffaan katsomaan Jumanji: Welcome to the Jungle. Kiva irtiotto kylmyydestä ja pienestä koti-ikävästä.

Mobile, AL (part 3)

Tänään ei ollut ihmeellisiä suunnitelmia päivän ajaksi ennen illan matsia. Päädyimme lähtemään ajelulle, joka vei meidät Bankhead Tunnelliin. Tunneli kulkee Mobilejoen alitse ja se on otettu käyttöön vuonna 1941. Se on myös lisätty maailmanperintöluetteloon jo vuonna 1977. Tunneli oli aika kapea ja sen vuoksi hiukan pelottava, ainakin Einen mielestä...

Tässä vaiheessa voisin kertoa meidän projektista ostaa liput tämän illan matsiin. Eli kyseessä on Dollar General Bowl, jossa pelaavat Toledo Rockets vs. Appalachian State Mountaineers. Atte oli jo pitkään katsellut lippuja netistä sekä itse tapahtuman nettisivuilta, että molempien yliopistojen sivuilta. Lopulta selkeästi halvimmat liput löytyi itse tapahtuman sivuilla, josta Atte ne yritti ostaa muutamia viikkoja sitten. Ongelma tuli luottokorttitietojen syöttö vaiheessa, jolloin olisi pitänyt ilmoittaa myös osavaltio lyhenne. Kuten tiedätte, niin Suomessa osavaltioita ei ole, joten luottokorttimaksu ei mennyt perille "väärien" tietojen vuoksi. Atte yritti vielä toisen kerran ja vielä kerran sen jälkeen myös minun kortilla. Eipä onnistunut millään tavalla. Lopulta sitten lähdettiin matkaan ja Atte oli kerennyt jo laittaa sähköpostiakin tapahtuman järjestäjälle mihin ei koskaan saanut vastausta. Facebook oli sitten seuraava yhteydenottoväylä. Sitä kautta Atte sai pelkäämänsä vastauksen, että soittaa täytyy jos liput haluaa. Eilen käytiin vielä hengailemassa stadionilla, mutta ei sieltäkään löytynyt lippujen myyntiä. Lopulta oli tuomionpäivä ja pakko lähteä soittamaan lippujen perään. Hotellilta sai onneksi soittaa ilmaiseksi osavaltion sisäiset puhelut ja nimen (vaihtuu ihan kohta johonkin helpompaan, prkl) tavaaminen oli kirjoitettu valmiiksi paperille helpottamaan kielisolmua. Atte sai puhelimen päähän mukavan miehen, joka naureskellen ymmärsi ongelman ja ilmeisesti näki tai oli kuullut etukäteen epätoivoisista ostoyrityksistämme. Mies lopulta vaan totesi antavansa liput meille (Atte tavasi tässä vaiheessa nimensä) ja kertoi, että liput odottavat meitä Aten nimellä Will Call tiskillä stadionilla ennen peliä.

Eilen ja tänään onkin naureskeltu asiaa sekä pohdittu onkohan ne liput siellä oikeasti. Tänään oltiin innokkaina klo 16 hotellin edessä odottamassa fanibussia, jolla piti päästä $5 hintaan (per perse) stadionille ja takaisin. Ja taas meinasi epätoivo iskeä, kun bussia ei alkanut kuulumaan. Juuri ennen kuin Atte meinasi luovuttaa ja lähteä hakemaan auton avaimia, bussi viimein saapui. Päästiin siis kätevästi stadikalle ja säästettiin $10, koska parkkipaikasta olisi pitänyt maksaa $20. Stadikalla kurvattiin jännittyneinä Will Call tiskille ja saatiin kuin saatiinkin kirjekuori, jossa oli liput! Eikä mitkä tahansa liput, vaan liput pääkatsomoon, joista olisi pitänyt maksaa yhteensä $90. Atte oli yrittänyt ostaa meille halpoja lippuja kentän päätyyn, mitkä olisivat olleet yhteensä vain $30.

Niin ja tässä se kirjekuori, mistä näkyy Aten tavaaminen...

Peli olikin sitten valitettavasti todella huono, koska alunperin paremmaksi rankattu joukkue oli jostain syystä ihan super paska. Toledo Rockets ei saanut hyökkäyksessä mitään aikaiseksi ja puolustuskin oli ihan yhtä avuton.

Kaiken muun lisäksi yllättäen stadikalla tuuli aikas voimakkaasti. Joten kostean ilmanalan jälkeen meinattiin jäätyä pelin aikana. Onneksi oli ostettu sadeviitat sateen varalle, joten ne hieman helpottivat kylmän penkin ja Einen pepun alla.

Lopulta lähdettiinkin pois viimeisen neljänneksen alussa, kun peli oli 34-0 Appalachian State Mountaineersien hyväksi. Joka oli myös pelin lopputulos. Virallinen yleisömäärä ilmoitettiin olevan 28 706 (kapasiteetti 33 471). Tosiasiassa paikalla oli ihmisiä kuitenkin varmaankin alle 20 000. Olisi muuten ketuttanu ja rankasti, jos olisi oikeasti maksettu pelin lipuista ja varsinkin jos olisi maksettu tuo lippujemme arvo eikä ne halvemmat mitä yritettiin ostaa.

Lincoln, NE (part 2)

Aamulla piti herätä aikaseen että pääsi lähtemään ennen ysiä etsimään keskustasta parkkipaikkaa. Pulitettiin $20 parkista ja käppäiltiin vielä reilu kilometri stadionille. Tänään luvassa Nebraska Cornhuskers - Southern Miss Golden Eagles.

Hengailtiin stadionin ulkopuolella jonkun aikaa katselemassa meininkiä. Sitten suunnattiin sisään katsomaan missä meidän paikat on. Ensin oltiin innoissaan paikoista, ne oli ihan sisääntuloaukon vieressä ekassa rivissä reunimmaiset. Istuttiin hetki mutta tultiin siihen tulokseen, että mennään vielä hetkeksi varjoon odottelemaan pelin alkua. Olin kerrankin varautunut hatulla ja aurinkorasvalla, jota pistin pari kerrosta varmuuden vuoksi.

Vähän ennen peliä mentiin takaisin istumaan ja tultiin hyvin äkkiä siihen tulokseen ettei paikat ehkä ollutkaan ne parhaimmat. Jengiä valui sisään tasaisena virtana meidän edestä. Ja sitten tyypit alkoi tulla toiseenkin suuntaan kun olivat ensin menneet väärään. Joten alkoi pikku hiljaa ottaa aivoon. Varsinkin kun peli alkoi ja jengi tuli myöhässä sisään. Ehkä hieman alimitoitettu 5 sisäänkäyntiä katsomon suureen määrään paikkoja. Onneksi edestakaisin juokseminen väheni lopulta ja tottui itsekin ihmisten heilumiseen.

Peli oli mielenkiintoinen ja todella jännittävä viimeiseen sekuntiin asti. Ja tunnelma oli loppuun asti upea! Kannatti tulla useamman vuoden haaveilun jälkeen. Peli päättyi lopulta 36 - 28. Go Huskers! Yleisömäärä oli 89 899 ja se oli 343 loppuunmyyty peli peräjälkeen. Matsit on ollut loppuunmyytyjä vuodesta 1962 asti.

Täytynee vielä kertoa kryptoniitistäni, eli auringosta. Noh, sehän paistaa porotti koko melkein neljä tuntia kestäneen pelin ajan. Aurinkorasva suojeli minua tällä kertaa muualta paitsi jaloista. Koska sinne en sitä tajunnut laittaa. Eli onnistuin polttamaan sitten jalkanikin...

Pelin jälkeen valuttiin Downtownia kohti. Josta lopulta palattiin takaisin vähän lähemmäksi stadionia josta löydettiin ravintoloita. Päädyttiin pienen harkitsemisen jälkeen Buffalo Wild Wings ravintolaan. Alkuun mässäiltiin pinaatti-artisokka-dippiä pitaleipä sipseillä. Sitten meitsi söi perinteisiä wingsejä Jammin' Jalopeño -kastikkeella sekä blue cheese dipillä. Ja Atte söi luuttomia wingsejä Parmesan Garlic -kastikkeella ranch dipin kera. Namskis mitä settiä! Nyt oltiin vielä järkeviä ja otettiin loput mukaan iltapalaksi eikä ahdettu itseämme täyteen kerralla.

Sen jälkeen käytiin vielä ostamassa toinen käsimatkatavaralaukku ja suunnattiin hotellille suunnittelemaan huomista ajopäivää.

Las Vegas, NV

Tänään meitsi pääsi ottamaan viimeisen antibiootin. Olo palautunut melkeinpä normaaliksi, pientä yskää enää. Joka sekin johtunee osaltaan kuivasta ja kuumasta ilmanalasta. Äänikin lähtee vähän väliä ulkona ollessa. Joka tapauksessa uudella innolla eteenpäin ja auton nokka kohti Las Vegasia.

Pysähdyttiin tankkaamaan Kingmanin kaupunkiin. Ihan vain siitä syystä kun oli aikasemminkin pysähdytty siellä. Ja piti käydä ottamassa kuva samasta seinästä kuin viimeksikin.

Seuraava pysäkki oli Hooverin pato. Viimeksi uusi iso silta oli vasta tekeillä, nyt päästiin ensin ajamaan sen yli ja sitten vielä kiivettiin kävelemään sitä pitkin. Ja tietty ottamaan kuvia Hooverin padosta eri kuvakulmasta. Lämpötila oli muuten mukava +43,8 C°. Ei tarvinnut montaa hetkeä olla ulkona kun tuntui kuin olisi suihkussa käynyt.

Ajeltiin vielä nostalgian vuoksi padonkin yli. Vaikka ei toiselta puolelta päässytkään enää mihinkään. Mutta pääsi ottamaan kuvan myös uudesta sillasta.

Las Vegasiin saavuttuamme käytiin kirjaamassa itsemme sisään hotelliin ja suunnattiin katsomaan miltä Fremont Street ostoskatu näyttää päivänvalossa. Syömään oli pakko mennä kuuluisaan Heart Attack Grilliin. Meitsi tyytyi Single Bypass burgeriin pekonilla, mutta Atte päätti vetäistä Double Bypassin. Sai onneksi syötyä kokonaan, muuten olisi tullut hoitohenkilökunnalta piiskaa. Siis kirjaimellisesti. Oli muuten ravintolan perustanut lääkärikin paikalla, mutta ei kehdattu pyytää kuviin.

Sitten olikin aika suunnata kohti illan peliä UNLV - UCLA. Majoitukselta matka-aika stadionille oli about 15 minuuttia. Sepä kuitenkin tuplaantui, koska stadionille pääsee vain yhtä pirun tietä ja peliin oli myyty ainakin 28 000 lippua. Joten äkkiseltään vois sanoa että ainakin 15 000 autoa ehken tulossa samaan paikkaan. Päästiin kuitenkin lopulta perille ja heitettiin ilmaseen parkkiin hiekkakentälle. Tosin tietenkin ajettiin samalla suoraan pariin jäätävän kokoiseen kivenmurikkaan (facepalm).

Peli itsessään oli aika surkea. Kotijoukkueen hyökkäyksellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vieraiden puolustusta vastaan, varsinkaan ykkös quarterbackin loukkaannuttua heti alussa. Lopullinen tulos oli 3 - 37. Peli oli käytännössä ohi heti puoliajan jälkeen, minkä huomasi kun jengi lähti valumaan pois. Katsojamäärä oli 31 262, joista pelin loppuun oli ehkä neljäsosa (ja joista melkeinpä kaikki oli UCLA:n kannattajia). Ei muuten ole koskaan ennen melkein puolenyön aikaan ole ollut niin kauhea hiki kuin täällä. Yön alinlämpötila +32 C.

Onneksi meidän auto oli jo valmiiksi likainen. Ei haitannut hiekkakentän pöly niin paljon. Ja liikkeellekin päästiin, eli ei vissiin menny mitään rikki kivien yli ajossa. Vartin verran taas meni ehkä pidempään jonotellessa ulospääsyä. Ihmeellisesti oli hotellin viereinen iso parkkis täyttynyt sinä aikana kun oltiin oltu pelissä. Onneksi löydettiin kuitenkin tyhjä ruutu. Käytiin vielä kurkkaamassa Fremont Street iltavalaistuksessa.

Tässä majoituksessa ollaankin vain tämä yö (onneksi) ja huomenna vaihdetaan MGM Grand hotelliin. Se sijaitsee ihan Stripillä, tämä sen sijaan Las Vegasin Downtownissa. Syy miksi tehtiin näin oli se että jos olisi oltu MGM Grandissa kaikki Vegasin neljä yötä, niin hinta olisi ollut tälle yölle (la-su) saman verran kuin seuraavalle kolmelle yhteensä. Päädyttiin siis hieman huokeampaan vaihtoehtoon. Hintaa tosin ehkä selittää se, että kun tultiin pelistä takaisin niin hotellin aula/baari/yökerho oli umpitäysi. Ja mikä parasta kun päästiin huoneeseen (ikkuna takapihalle) niin bileet oli täysillä käynnissä eikä ikkuna äänieristä yhtään! Paikka näyttäisi olevan 24/7 auki, joten saa nähdä monta tuntia saa nukuttua. Hotelli on kylläkin tarjonnut meille ilmaiset korvatulpat (ois pitäny olla pieni vinkki kun nähtiin ne ennen peliin lähtöä).

Falcon Stadium, CO

Taas yksi hyvin nukuttu yö trampoliinilla. Onneksi lattia viettää vessaan päin niin yölliset vessareissut on nopeampia...

Aamupalaksi eilen ostettu mausteilla kuorrutettu patonki näytti kaupassa todella hyvältä. Todellisuudessa mausteiden seassa oli niin kamalasti suolaa, että meni litra vettä heti perään. Hitto mehukin oli niin sokerista ettei siitäkään ollut kuin haittaa. Huomiseksi käytävä etsimässä jotain vähempi suolaista leipää.

Rauhallisen aamun jälkeen suunnattiin kohti US Air Force Basea, jossa sijaitsee Falcon Stadium. Siellä Air Force Falcons kohtasi tänään Morgan State Bearsin kauden avausottelussa. Pietikäiset lähti taas jännäkakkailemaan, tyhjensi auton (vaarallisista vesipulloista, takeista ja kengistä) ja otti vain minimimäärän tavaraa mukaan järkyttävien turvatoimien pelossa. Löydettiin jännityksestä huolimatta perille (ei sitten minkäänlaisia tarkastuksia). Saatiin auto helposti parkkiin, tosin jäätiin nakkiin muiden autojen keskelle. Eli ei tarvinnut pitää kiirettä pois lähdöllä.

Parkkipaikalta kun tallailtiin stadionin läheisyyteen, avautui hieno näkymä kadettien tailgate alueelle. Ja mistä tiedämme että se oli vain kadeteille. No tietty siitä että yritettiin tunkea itsemme sisään, mutta jostain syystä kummaltakaan meistä ei löytynyt Military ID:ta... Siirsimme siis itsemme tyynesti stadionin läheisyyteen.

Eilen pelättiin vesisadetta tälle päivälle, mutta onneksi sitä pelkoa ei enää ollut. Vaikka aurinko olikin pilvessä tuntui kuumuus sellaiselta, että alkoi hattua kaipaamaan. Patte oli järkevästi ottanut valmiiksi lippiksen päähän ja Peine joutui hattu ostoksille. Oli nimittäin jo eilisen pilvisen päivän aikana päänahka vähän palanut. Hatut päässä pelin seuraaminen oli mukavaa vaikka aurinko pysyikin pilvessä. Tosin paistoi se hetkellisesti puoliajan paikkeilla ja tietty Peine alkoi punoittaa samantien. Koska eihän (vaarallista) aurinkorasvaa voinut ottaa mukaan.

Ennen peliä ilmavoimilla oli omia perinteitä. Aluksi esiteltiin useita kadettien joukkueita ja heidän johtajiaan. Asiaan kuului myös se, että kadetit juoksivat esittelyn jälkeen kilpaa katsomoon. Sen jälkeen viisi laskuvarjohyppääjää hyppäsi lentokoneesta ja laskeutui vuoronperään keskelle kenttää.

Itse peli oli vielä ensimmäisen puoliajan ihan mielenkiintoinen. Sen jälkeen piste-eroa oli jo niin paljon että ihmiset alkoi valua pois katsomoista. Pelin lopullinen tulos oli Air Forcelle 63 - 7. Yleisömäärä oli 33 734.

Falcon Stadium oli mukava ja erilainen muihin stadioneihin verrattuna, koska suurin osa kojuista oli paikalle tuotuja eikä kiinteitä niin kuin yleensä stadioneilla. Valikoimassa oli siis kaikkea erilaista.

Pelin jälkeen autolle suunnatessa huomasi hyvin että ollaan armeijan alueella, kadettien tailgate alue oli jo täysin siivottu. Viimeistä roskaa myöten! Autolla päästiin lähtemään liikenteeseen yllättävän kivuttomasti. Lähinnä siksi että oltiin aika lähellä parkkialueen loppua. Mutta suureksi osaksi siksi, että amerikkalaiset ovat ystävällisiä myös auton ratissa!

Pelin jälkeen suunnattiin Colorado Springsin keskustaan ja kehuttuun pitsa paikkaan nimeltään Il Vicino. Nälkäiset possut tajus ottaa kameran esille vasta kun alkusalaatit ja puolet pitsoistakin kerkes mennä...

Nyt pakkailua ja valmistumista huomiseen matkan jatkumiseen. Saas nähdä millainen yö on edessä, kun molemmat (meitsi tietty enemmän) ollaan ihan katkaravun punaisia. Aika järkkyä, koska varsinaisesti aurinko tosiaan paistoi varmaan 10 minuuttia.