AMSTERDAM 6: Lähtöpäivä

Aamulla makoiltiin sängyssä niin pitkään kun pystytiin, kunnes oli aika lopulta luovuttaa huone yhdeltätoista. Muistettiin laittaa astianpesukone hyrräämään lähtiessämme, niin ei tule jälkikäteen sanomista ja saadaan toivottavasti maksettu 100 € takuusumma takaisin.

Tihkusateessa kävelimme juna-asemalle päin. Olimme jo aiemmin päättäneet, että tänään aamupala tullaan nauttimaan mieluummin ravintolan puolella. Alkoi Sparista ostetut leivät ja vähän muutkin tulemaan korvista ulos, eikä se kahvikaan ollut päivien edetessä paremmaksi muuttunut.

Sloterdijkin aseman edustalla on ravintola Grand Café Hermes. Sinne kolistelimme sisään matkalaukkujen kanssa. Oli hassua huomata, että kaikki muutkin paikalla olevat asiakkaat olivat vetolaukkujen kanssa. Söimme sen verran isot sandwich lautaset kahvien kera, että niillä pärjättiinkin helposti Suomeen asti.

Automaatista ostetut junaliput lentoasemalle kustansivat 4,80 € per henkilö. Matka taittui sinne kymmenessä minuutissa.

Olutta ja vielä kerran olutta

Hyvin nukuttu yö, vaikka olikin yhteinen peitto. Ilmastointi on kyllä ehdottomasti rautaa. Tämän lisäksi myös hotellin aamupala oli maukas ja monipuolinen. Herra Pietikäinen muuten päätti, että on hyvä idea vetäistä yhden espresson päälle vaatimattoman tripla-espresson.

Aamupalan jälkeen suunnattiin etukäteen varatulle kierrokselle Staropramenin olutpanimolle. Ilmeisesti klo 10 ei ole kaikkein suosituin aika panimokierroksella, joten saatiin tutustua panimon historiaan rauhassa kaksin. Kierros oli modernisti suunniteltu ja huoneiden välillä kuljettiin valojen opastuksella. Kaikki tieto tuli nauhalta ja jokainen huone oli omanlaisensa ja panimon historiaan sekä oluen valmistukseen perehdyttiin mielenkiintoisella tavalla.

Kierroksen lopuksi pääsimme baarin puolelle maistelemaan panimon neljää eri olutta. Kaikki tämä muuten kustansi hurjat 11 € per peppu.

Koska ollaan lomalla ja kellokin läheni melkein puolta päivää, otettiin vielä yhdet. Ja tuopposten kylkeen home made chips. Joissa ei muuten oltu säästelty suolaa.

Lopulta raahauduimme takaisin majoitukselle. Pienen vesitankkauksen jälkeen suuntasimme ratikkapysäkille ja sillä joen toiselle puolelle. Ensimmäisenä pysähdyimme kuvaamaan kuuluisan tanssivan talon.

Siitä käppäiltiin vanhan kaupungin katuja U Flekůn panimoravintolalle. Ei oltu kunnolla päästy istumaan beergartenin pöytään, kun nenän edessä oli jo tuopillinen olutta. Seuraava tarjoilija yritti tyrkyttää panimon omaa hunajalikööriä sekä Suomessakin tunnettua kuuluisaa Becherovkaa. Jostain syystä me jätimme nämä väliin. Myös toisen sekä kolmannen kerran kun niitä tarjottiin.

Lopulta olut kiintiö alkoi olemaan täynnä, joten suunnattiin takaisin Vltava joen rantaan. Käppäiltiin rauhassa kohti vanhan kaupungin aukiota.

Mitä lähemmäksi vanhan kaupungin aukiota päästiin, sitä enemmän jengiä alkoi pyörimään ympärillä ja sitä mukaan myös ahdistus-vitutus-käyräkin nousi. Ihmisvihaajat taas liikenteessä.

Päästiin perille Prahan astronomisen kellon luo juuri, kun kello löi tasan. Paikalla oli jo kunnon ihmismassat odottamassa apostolien kävelyä. Vaikka tuli itsekin tuijotettua tiukasti kelloa, niin ohi meinas tuokin erikoisuus mennä. Vasta kun koko homma oli melkein ohi, niin Atte bongasi että apostolit "kävelivät" pienen avoimen ikkunan ohi. Lievästi sanottuna antikliimaksinen homma.

Aukion reunalta ostettiin hyvään hintaan ihmeelliset pullaputket täynnä jädeä. Olihan maukasta, tosin myös sottaistakin syötävää.

Sen jälkeen käppäiltiin ympäri pitkin vanhaa kaupunkia.

Lopulta päädyttiin takaisin lähelle lähtöpistettä, eli tanssivaa taloa. Löysimme Slovanský ostrovin saarelta mukavan ravintolalaivan nimeltä S.P.L.A.V. Tässä vaiheessa oli jo kuumuuden johdosta pehmeän pään lisäksi uima-allas kalsareissa. Ravintolalaiva olikin onneksi mukavan "viileä", koska pääsimme istumaan varjoon lähelle vettä ja pienen pieni tuulenvirekin helli toisinaan. Oluen sijasta raikas Aperol Spritzer virkisti mukavasti.

Ravintolalaivalla istuessa tultiin siihen tulokseen, että suunnataan takaisin toiselle puolelle jokea, missä majoituksemmekin sijaitsee. Päädyimme Beer Time ravintolan terassille oluselle. Ravintolassa oli tarjolla 13 eri tsekkiläisten pienpanimoiden oluita.

Illalliselle päädyttiin hienosti 'perinteiseen tsekkiläiseen' TGI Fridays ravintolaan.

Cochem, Saksa part. 2

Tänä aamuna muistin ottaa kuvan hulppeasta aamupalapöydästä. Toinen kuva on meidän majoituksesta ulkoa.

Vaikka Atte on kolmatta päivää kipeänä, niin parin buranan voimalla lähdettiin katselemaan näköaloja. Ei kylläkään kiinnostanut urheilu ylös, joten otettiin kyyti köysirataa pitkin menevällä tuolihissillä. Menopaluu kustansi 6,90 € per peppu. Minua saattoi vähän jänskättää. Tuolihissihän kulki kuitenkin about kolmen metrin korkeudessa. Satsasimme myös 2,50 € maksavaan turistikuvaan, mikä otettiin juuri ennen huipulle pääsyä. Saatatte ihmetellä miksi kyseistä kuvaa ei näy tämän tekstin alla. Noh, sitä kuvaa ei tule kukaan koskaan näkemään.

Tuolihissin kyytiin uskaltautuminen kannatti, koska ylhäällä päästiin näköalojen ihailemisen lisäksi kahvilaan. Meitsi makusteli pienen jäätelöannoksen, jossa saattoi olla vähän munalikööriä.

Liköörillä terästetty jäätelö auttoi kestämään alaspäin menevän hissin, joka oli vielä astetta pelottavampi kuin ylöspäin mennessä. Hengissä selvittiin, juuri ja juuri. Rystyset oli kyllä kovilla, kun piti puristaa koko matkan turvakaarta. Katse pysyi tiukasti horisontissa.

Pienen tuumailutauon jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Tykkään monestakin syystä Saksasta ja yksi niistä on se, että meikäläisenkin kaviolle löytyy naisten kenkiä.

Tässä on nyt tullut sen verran shoppailtua, että päätettiin tänään satsata majoituksen viereisessä viinibaarissa mainostettuun menuuseen. Oli meidän budjetille vallan mainio vaihtoehto. Alkuun saatiin tomaatti-kermakeittoa, pääruuaksi schnitzel sienikastikkeella ja jälkkäriksi jonkin sortin makeaa mansikkakermaa. Haluan huomattaa, että Atte lupautui syömään sieniä ihan siitä syystä kun minä uskaltauduin aamupäivällä siihen kidutustuoliin. Molemmat siis voitettiin tänään.