maanantai 17. maaliskuuta 2014

New York - ajatuksia ja vinkkejä

Täytynee kirjoittaa vielä hieman loppumietteitä ja ajatuksia tästä matkasta ja kaupungista.

New York ei nuku ikinä. Tämä väite on kirjaimellisesti totta. Metrot kulkee ympärivuorokauden. Vilkkaimmilla alueilla ruokaravintolat on pitkälle yöhön auki. Ja pikaruokapaikat ovat auki kellonympäri. Pienet kaupatkin taitavat olla aika liukuvasti auki, kun aukioloaikoja ei näkynyt missään. Ja jos hotellihuone olisi kovinkin lähellä maantasoa, niin herkkäunisempaa varmasti häiritsee hälytysajoneuvojen ja muun liikenteen äänet läpi yön.

Autot tööttäilee koko ajan. Ennen kuin valot ehtii vaihtua vihreälle, niin jonossa toisena tai kolmantena oleva auto kerkeää jo painamaan torvea. Tai kääntyvällä kaistalla oleva auto tööttää edessä olevalle joka odottaa jalankulkijoita. Ihan älytöntä.

Vilkkaimmilla alueilla on ympärivuorokauden paljon ihmisiä. Päiväaikaan ihmisiä on joka paikassa. On vaan samantien opeteltava kävelemään väistellen joka suunnasta tulevia ihmisiä. Autojen lisäksi täytyy varoa myös polkupyöräilijöitä, joiden alle saattaa helposti jäädä jos ei kiinnitä huomiota polkupyöräkaistaan.

Metroissa joko nukutaan, luetaan/opiskellaan, räplätään kännykkää/ kuunnellaan musiikkia tai syödään. Ja näitä kaikkia tehdään sekä puolityhjässä että ruuhkametrossa. Ihan sama onko istumassa vai seisomassa, kaikki onnistuu.

Ihmisillä on koiria ihan uskomaton määrä. Ottaen huomioon, että mihinkään pienempiin puistoihin ei saa edes viedä koiria. Ja kaikkien jalkakäytävillä olevien pienienkin pensaiden ja puiden ynnä muiden istutusten juurella on kyltit 'please curb your dog'. Eli koirat pitäisi opettaa tekemään tarpeensa tien ja jalkakäytävän yhtymäkohtaan. Niin ja tietenkin siivota kakat pois. En pysty käsittämään miksi tuollaiseen betoniviidakkoon edes halutaan ottaa koira. Oli se minkä kokoinen tahansa.

Tuuli on ihan järkyttävä! Mitä isompi katu tai avenue, sitä kovempi tuuli. 5th Avenue sekä 42th Street (jota kuljettiin joka päivä monta kertaa) oli pahimmat paikat tuulen osalta mitkä löydettiin!

Se mikä oli myös ärsyttävää vuodenaikaan nähden, niin missään ei ollut narikoita. Ei museoissa, ei teattereissa, ei ravintoloissa. Ymmärrän toki että talvikausi on yleensä suhteellisen lyhyt. Sekä sen miten paljon tilaa ja resursseja narikoiden pitäminen vie. Mutta oli se silti ärsyttävää raahata museossa painavaa talvitakkia mukana. Tai teatterissa istua muutenkin vähäisessä tilassa talvitakki sylissä.

Lopuksi vielä vinkkejä New Yorkiin matkaavalla.
1. Suunnittele mitä teet etukäteen, koskien suuria turistikohteita. Mieti aika mikä asian tekemiseen menee ja kerro se kahdella tai jopa kolmella.
2. Osta mahdollisuuksien mukaan liput etukäteen. Kotoa tai hotellilta. Säästät edes lippujonossa jonottamisen.
3. New York on kallis mm. kovan verotuksen takia. Jos olet matkustanut aikaisemmin muualla Jenkeissä, niin kerro ruokabudjetti kahdella.
4. Metro on edullinen ja kätevä kulkuväline. Varsinkin kun liikkuu koko Manhattanin alueella ja mahdollisesti myös sen ulkopuolella kuten Brooklynissa.
5. Jos haluat rentouttavalle lomalle, älä matkusta New Yorkiin!

New York - tilastoja

Museot:
Natural History Museum
Museum of the Moving Image
Eastern State Penitentiary

Leffat:
Anchorman 2: The Legend Continues Super-sized
300: The Rise of an Empire IMAX 3D
The Lego Movie 3D
The Monuments Men

Teatteriesitykset:
Perfect Crime (Off-Broadway)
Ameteur Night at the Apollo
The Realistic Joneses (Broadway)

Urheilutapahtumat:
New York Rangers - Toronto Maple Leafs (jääkiekko)
Manhattan Jaspers - Mount St. Mary's Mountaineers (lacrosse)
Brooklyn Nets - Toronto Raptors (koripallo)

Metrolinjat mitä käytettiin:
1, 3, 5, 6, 7, A, C, E, L, M, N, Q, R
Ulkomuistista laitettiin ylös joskus toisen viikon aikana. Muutama jäi vielä käyttämättä (hyvä syy palata takaisin?). Olisi varmaan pitänyt alusta lähtien rueta oikein keräämään niitä, että oltais saatu kaikki linjat kokoon. Heh.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kotiinlähtö

Voihan viimeinen aamu sentään. Mielummin olisi jatkanut unia kuin ruennut pakkaamaan. Mutta pakkohan se oli touhuta että päästiin liikkeelle ennen klo 11:sta. Kotiinlähtö on aina kivaa, mutta itse kotimatka aina kaikkein vaikein. Olisipa olemasssa sellainen nappula mitä painamalla pääsisi hyppäämään suoraan kotiin...
 
Matkalaukut jätettiin hotellille säilytykseen ja lähdettiin vielä kuvaamaan viimeinen asia mikä jäänyt väliin. Eli Flatiron. Siinä paistoikin mukavasti aurinko ja olisi voinut istua pidempäänki. Mutta puuskittainen tuuli oli ihan kamala. Ja puhalsi tietysti koko ajan kaikki hiekat ja roskat silmiin.
 
 

 

 

 
 
Sen jälkeen suunnattiin takaisin Times Squarelle syömään lounasta. Parhaat burgerit ikinä: Five Guys. Niitä tulee ehdottomasti ikävä!
 
Vielä hetki hengaillaan hotellilla ennen kuin suunnataan lentokentälle. Jos käy aika tylsäksi niin täällä voi rakentaa legoillakin. Sunnuntaiaamuna kotona (toivottavasti)! Jee!
 
 

Viimeisen päivän hengailut

Tänään olikin sitten viimeinen täysi päivä täällä. Lähdettiin aamulla ensin Times Squarelle ottamaan ensimmäiset (!) kuvat kunnon kameralla. Kohta olis ollu myöhäistä. Se on aina jännä miten ne paikat missä eniten pyörii, niin yleensä unohtuu kunnolla kuvata.
 
 

 

 
 
Seuraavaksi käveltiin kuuluisalle Grand Centralin asemalle. Muutamien kuvien jälkeen käytiin testaamassa Magnolia Bakeryn red velvet juustokakku sekä key lime juustokakku. Namskis ja maiskis! Kuva unohtui ahneuksissa ottaa. Joten joudutte vaan uskomaan miten kauniita ja makoisia ne oli!
 
 
 
Grand Centralilta metroiltiin Wall Streetille. Sielläkin suunnalla ollaan useampaan otteeseen pyöritty, mutta itse Wall Street meinas jäädä käymättä ja kuvaamatta. Kadun alkupäässä (toinen kuva) on upea Trinity Church.
 
 

 

 

 

 
 
Seuraavaksi käytiin vielä viimeisen kerran Century 21 tavaratalossa. Matkalaukuissa kun oli vielä selkeästi tilaa. Sen jälkeen pitikin suunnata hotellille pakkaillemaan ja tekemään illan suunnitelmat kondikseen. Hurjan pakkaamisen jälkeen päätettiin lähteä katsomaan leffaan Monument Men. Ja ennen sitä käytiin syömässä kunnon barbecue sapuskaa viimeisen kerran tällä reissulla. Tarjolla oli myös kunnon drinksuja...
 

 

 
 
Muistettiin viimeisenä iltana ottaa vielä hotellistakin kuva.
 
 

 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Shop 'til you drop ja lisää teatteria

Tänään suunnattiin heti aamusta bussilla kohti Jersey Gardens Outlettia. Bussi oli täynnä turisteja ja muutamat oli matkalaukkujen kanssa liikkeellä. Naureskeltiin ensin bussissa asialle ja sen jälkeen vielä sisälle ostoskeskukseen päästyämme. Kunnes tultiin siihen tulokseen, että hitto ne oli järkeviä! Olis ollu helppoa kun ei olis tarvinnu kantaa takkeja ja ostoskasseja eikä mitään ylimääräistä.
 
Pyörittiin lopulta melkein viisi tuntia kaupoissa. Okei, syötiin välillä lounasta ja pidettiin myös muutamia pieniä taukoja. Ei nyt sentään mitään himoshoppaajia olla... Tosin nyt oli paras aika shoppailla, koska ihmisiä oli niin vähän liikkeellä. Tämäkin paikka kesän turistiruuhka-aikaan olisi varmaan aika sietämätön.
 
 
 
Ruuhkabussissa (ei, täällä on vain ja ainoastaan ruuhkaa joka paikassa aina) takaisin Port Authorityn bussiasemalle. Raahattiin suuret ostoksemme hotellille ja levähdettiin hieman miettien illan suunnitelmaa. Lopulta päätettiin lähteä katsomaan saisiko TKTS:ltä vielä johonkin teatteriin lippuja.
 
Puskettiin läpi jäätävän tuulen Times Squaren punaisille portaille. Jonossa jännitettiin saisiko tänään ensiesityksessä olevaan The Realistic Joneses esitykseen vielä lippuja. Ja saatiin!! Siis oikeasti! Broadway preview show! Näytelmään jossa esiintyy Toni Collette, Michael C. Hall ja Marisa Tomei! Iiiiks!!!
 
 
 
 

 
 
Lyceum Theatre on upea vuonna 1903 valmistunut rakennus. Kyllä kelpasi katsella hauskaa näytelmää hienoissa puitteissa. Vaikkakin penkit oli aika kapeat meidän leveille peffoille. Sekä ainainen ongelma liian vähästä jalkatilasta. Mutta näytelmä oli todella hauska ja oli ihan mieletöntä päästä näkemään se!
 
 

torstai 13. maaliskuuta 2014

Pyörimistä ympäriinsä ja legendaarinen Apollo

Alkaa aamut lähtemään koko ajan hitaammin ja hitaammin liikkeelle. Pientä reissuväsymystä vissiin. Päästiin kuitenkin lopulta ylös sängystä. Ja lähdettiin rohkeasti kevyissä vaatteissa kaupungille. Vesisateen kun pitäisi alkaa vasta illalla. Lämpömittarikin väitti +14°c.
 
Kevyt varustus osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Tosin paikoitellen kova tuuli tuntui vähän viileältä. Metroiltiin SoHoon, jossa käppäiltiin katuja pitkin ikkunashoppailemassa ja ihmettelemässä rakennuksia.
 
 

 

 

 
 
Sieltä päästiin lopulta Little Italyn puolelle, joka oli tosiaan kutistunut pieneksi alueeksi. Eikä siellä ollut oikeastaan muuta kuin ravintoloita ravintoloiden perään.
 
 
 
Seuraavana vastaan tuli Chinatown. Oli aika hämärää kun käytännössä yhdessä kadunkulmassa pyöri varmaan kymmenen katukauppiasta kauppaamassa 'tosi hyviä kelloja'. Ja kyseessä ei ollut perinteiset ulkomailla näkyvät rihkamaa myyvät tummat miehet. Vaan pienet aasialaiset naiset ja miehet jotka puhuivat samaan aikaan handsfreehin ja taputteli pientä laukkua taikka taskuaan missä niitä 'tosi hyviä kelloja' kuulemma olisi.
 
 
 
Chinatown oli täynnä kaikenmaaliman erikoisia pikkukauppoja. Hierontaa tai akupunktiota tarjoavia takakujia sekä kellareita. Rihkamaa, ruokaa, vaatteita ja kaikkea muuta mahdollista. Ja tietty (ylläri ylläri) kiinalaisia ravintoloita. 
 
 

 
 
Aikamme pyörittyämme suunnattiin takaisin hotellille. Ennen iltamenoja päätettiin käydä testaamassa hotellin aulabaaria. Mentiin innoissaan happy hour hinnoista tilaamaan drinkit. Jotka ei sittenkin tietenkään kuulunut niihin happy hour juomiin. Joten tippien kanssa 16 dollaria per juoma... Auts!
 
 
 
Tuntui siinä drinksussa kyllä olevan alkoholia ihan kunnolla, koska lähdettiin niiden jälkeen hoiperrellen kohti metroasemaa. Se hemmetin vesisadekin oli sitten vihdoinkin löytänyt tiensä Manhattanille. Onneksi vain tihuutti, joten selvittiin suhteellisen kuivina metrolle. No mutta sitten Harlemissa satoikin vähän enemmän. Dämit. Ja tietenkin meidän tuurilla se ravintola mihin oltiin menossa olikin lopettanut. Eli kastuttiin mukavasti edestakaisin kävellessä. Mentiin lopulta syömään Red Lobsteriin, mikä olikin yksi ketjupaikoista mitä ei vielä oltu testattu. Syötiin molemmat annos mihin kuului hummerin häntä valkosipuli-katkaravuilla, ravunlihalla täytetty ja gratinoitu hummerin häntä sekä perunamuussia, papuja ja grillattuja tomaatteja.
 
 
 
Massut täynnä siirryttiin vieressä sijaitsevaan Apollo teatteriin katsomaan Amateur Night.
 
 
 
Paikka ei ollut ihan täynnä, mutta tunnelma oli todella mahtava. Illan isäntä oli hauska heppu ja piti tunnelman hyvin yllä koko illan ajan. Ensin esiintyi kolme esiintyjää kategoriasta 5-15 vuotiaat. Upeita kaikki! Jatkoon huudettiin 12-vuotias tyttö, joka lauloi upeasti. Sen jälkeen päästiin itse asiaan. Yhteensä 7 erilaista esitystä, joista kaksi buuattiin pois lavalta. Voittajaksi huudettiin upea naisartisti (alempi kuva). Toiseksi tuli kaksi 'tanssija'miestä, jotka väänteli inhottavan näköisesti käsiään. Ja kolmanneksi tuli street tanssiryhmä, joka koostui kahdeksasta naisesta. Hieno ilta kaikinpuolin!
 
 

 

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Brooklyn Bridge

Millä aamu alkaa? Pitsalla ja oluella! Ajeltiin Brooklyn Bridgen toiselle puolelle metrolla. Ja mentiin sillan alle syömään toiseksi kuuluisimpaan pitseriaan Juliana'siin. Eikä todellakaan jouduttu pettymään! Ihanan rapea ja ohut pohja sekä tuoreet täytteet. Tällä jaksaa pitkään! Mainittakoon vielä, että se tunnetuin pitseria oli naapurissa sijaitseva Grimaldi's.
 
 

 

 
 
Jaksettiin ainakin 100 metriä, minkä jälkeen törmättiin Brooklyn Ice Cream Factoryyn. Täytyihän sieltä nyt parit pirtelöt hakea. Niitä juodessa oli ihana istua auringossa ja nauttia lämmöstä.
 

 
 
 
 
Vatsojen vajuttelun jälkeen lähdettiin etsimään pääsyä Brooklyn Bridgen promenadelle. Kysyinpä vielä neuvoa poliisitädiltä, kun sattui niin sopivasti hengailemaan matkan varrella. Sillalle päästyämme käppäiltiin sitä pitkin takaisin Manhattanin puolelle. Jengiä oli vaikka kuinka paljon menossa molempiin suuntiin. Eikä monetkaan kävelijät pyöräilykaistaa pahemmin kunnioittaneet, jos edes tajusivat sitä. Sen takia joutuikin kuuntelemaan vähän väliä erilaisia korvia huumaavia pyörien kellojen sointia.
 
 

 

 

 

 

 

 

 
 
Hengissä selvittiin kuitenkin toiselle puolelle. Siitä sitten suunnattiin kohti South Street Seaport TKTS:n toimipistettä. Päädyttiin randomilla ostamaan liput Off-Broadwaylle näytelmään nimeltä Perfect Crime.
 
Ennen sitä käytiin ensimmäisen kerran tällä reissulla syömässä oikein kunnon pihvit. Jolla oli kokoa vaatimattomat 340g (tarkistettiin myöhemmin), joten ei ihme että tuli snadisti täysi olo... Pyörittiin siitä sit teatterille jännäämään millanen näytös edessä. Fun facts teillekin: pisimpään New Yorkin teatterissa pyörinyt näytelmä 26 vuotta. Näytelmässä pääosaa näyttelevä näyttelijätär on näytellyt osaa alusta lähtien, missannut vuosien aikana ainoastaan 4(!) näytöstä yli 11 000 näytöksestä!
 
 

 
 
Tuomio näytöksestä: ei tarvinnut pettyä. Välillä vähän vaikea oli pysyä mukana, mutta lopulta ehkä tajuttiin tarinan juju. Teatteri oli pieni, vanha ja tunnelmallinen. Varsin mukava ilta kaikin puolin!