Austin, TX (part 3)

Päivä lähti kivasti käyntiin, kun palohälytin pärähti päälle puoli neljältä aamuyöllä. Tuntui kuin pää olisi räjähtänyt, sen verran kova ujellus oli. Onneksi kyseessä oli väärä hälytys, mutta pistihän se pikkasen vituttamaan. Väsymys antoi vielä lisää unta, joten vitutuskin oli aamuun mennessä hälventynyt.

Aamupäivästä lähdettiin kohti McKinney Falls State Park:ia. Oli mukava päästä ulkoilmaan käppäilemään ja katselemaan maisemia. Pääsi samalla kivasti rauhoittumaan hektisestä texasilaisesta autokulttuurista. Puistossa olikin yllättäen paljon enemmän nähtävää kuin oli alunperin ajateltu ja vaikka nyt onkin kuivakausi, minkä näki hyvin vesiputouksien koosta, olivat puiston kalliomuodostumat vaikuttavan näköisiä.

Seuraavaksi otettiin suunta kohti kaupungin korkeinta kohtaa, eli Mount Bonnell:ia. Ilmaiselta nähtävyydeltä aukesikin hienot näkymät Colorado-joelle. Joen rannalla näytti olevan toinen toistaan isompia ja varmasti halpoja lukaaleja.

Seuraava osoite oli The Oasis on Lake Travis. Olipa upeat maisemat syödä lounasta ulkona, vaikka ilma hieman viileä olikin. Muuten paikka oli kokonaisuutena jotenkin omituinen yhdistelmä pieniä kauppoja ja ravintoloita eri tasoissa.

Viimeisenä suunnattiin suoraan Austinin keskustaan. Kiva pieni ruuhka taas löydettiin matkalla. Meni vain sellaiset matelevat 30 minuuttia vaivaisen 6 kilometrin matkaan. Ei kolareita, ei tietöitä, ei liikennevaloja, kolme kaistainen highway ja lisäksi maksullinen tullitie, mikä sekään ei näyttänyt vetävän. Eli ihan perus iltaruuhka. Vähän ennen keskustaa liikenne onneksi rauhoittui ja päästiin iskemään auto parkkiin lähelle 6th Street:iä.

Ekana pyrähdettiin läheiseen Moonshine Grill mestaan pakottavan toiletti tarpeen vuoksi ja jäätiin myös ekoille drinksuille. Atte valitsi juomaksi Hard Lemonade ja Eine maistoi Midnight Moon Strawberry moonshinea. Einen drinksun mansikka oli hengaillut moonshinessa varmaan pari vuotta, oli nimittäin niin viinan makuinen että jäi jopa Eineltä syömättä.

Drinksujen jälkeen käppäiltiin 6th Street:llä ja katseltiin kaupungin menoa. Baareja oli vierivieressä ja lähes jokaisessa kuppilassa oli live-bändi taikka artisti joko jo soittamassa tai kohta aloittamassa. Ei tätä paikkaa turhaan kutsuta live musiikin pääkapungiksi. Katu oli mielenkiintoisen erikoinen ja kokonaisuutena jopa eurooppalaisvivahteinen. Päädyimme kuuluisaan Voodoo Doughnut:in maistamaan paikan erikoisuutta pekoni-kinuskidonitsia. Voin kertoa, että oli aikas erikoinen sekoitus suolaista ja makeaa.

Darwin's oli paikka, jossa päädyimme avaamaan luottokortilla piikin. Siina aikaa viettäessä alkoi myös Piano&rummut toiveiltamat. Eine kiikutti dollarin kanssa Aten toiveen ja eipä mennyt kauaa kun Faith No Moren Easy soikin hienosti baarissa. Parin tunnin jälkeen päätettiin jättää 6th Street ja sen todella mielenkiintoinen yöelämä taakse ja suuntasimme majoitukselle kun ajokunto sen vielä salli.

Austin, TX (part 2)

Tänään koimme iloisen yllätyksen, kun hotellin aamupalalla tarjoiltiin perinteisten pannukakkujen ja paahtoleivän lisäksi myös munakokkelia sekä pekonia. Lämpimän aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Round Rock Premium Outletia. Päivän teemana siis olikin Shop 'till You Drop.

Voin kertoa, että näin todellakin tapahtui! Arkipäivä oli hyvä valinta ja shoppailu oli mukavaa, koska mestoilla ei ollut vielä paljon muita ihmisiä häiritsemässä meidän flowta. 

Lopulta tajusimme, että olimme kiertäneet kauppoja lähes kuusi tuntia. Siis Me shoppailimme Kuusi tuntia! Sen alkoi kyllä hyvin huomaamaan myös jalkojen pakotuksena ja yleisenä väsymyksenä. Lopulta luovutettiin ja raahauduttiin viimeisillä voimilla tyhjien lompakoiden kanssa autolle.

Outleteilta navigoimme The Salt Lick BBQ -ravintolalle. Paikka oli omistautunut kunnon texasilaiselle grillatulle lihalle ja heti parkkipaikalla upea savustetun lihan tuoksu sai vatsan kurnimaan. Atte päätyi maistelemaan Thurman's choice annoksen, johon kuului sekä brisket, pork ribs että sausage. Eine otti pelkän brisket ja pork ribs combon. Brisketin kypsennystyylin sai itse valita ja molemmat otettiin tietenkin burn bits, eli kunnolla grillaantunutta lihaa. Oli muuten oivallinen valinta ja nimen omaan brisket oli kyllä parasta savustettua ja grillattua lihaa, mitä on vähintäänkin ikinä tullut syötyä. Todella mukava tarjoilijamme sai suostuteltua meidät maistamaan lopuksi vielä suklaa-pekaanipähkinäpiirakkaa jäätelön kera, joka oli täydellinen päätös hyvälle aterialle.

Ruokailun jälkeen autoiltiin pimenevässä illassa pienessä ruuhkassa majoitukselle, jonka osoitetta navigaattorimme ei ole edelleenkään löytänyt. Onneksi on keretty jo pikku hiljaa päästä sisään tähän syöttöteiden ihmeelliseen sielunmaisemaan. Shoppailu veti meitä kuus nolla neppariin ja päädyttiin jäämään loppuillaksi majoitukselle maistelemaan viinejä ja juustoja.

Austin, TX

Aamulla pakattiin auto ja jatkettiin matkaa kohti Austinia. Matka olisi interstatea pitkin ollut lyhyt (noin 137 km), mutta sen sijaan me suuntasimme pienelle kiertoreitille. Nimittäin U.S. Highway 290 Wine Road:n kautta, jolloin matkaa kertyi (huimat) 232 km. Tien varrella sijaitsee yli 50 viinitilaa.

Ensimmäinen paikka missä pysähdyttiin oli Sister Creek Vineyards. Ihana pieni mesta, missä pääsi tekemään pienen itsenäisen tutustumiskierroksen viininvalmistukseen tilalla. Paikan pitäjä oli todella mukava mies, joka innostui heti kun kuuli mistä ollaan. Hän myös tiesi yllättävän paljon Suomesta. Valitsimme neljän viinin maistelupaketin ja saimme samalla todella kattavaa tietoa texasilaisesta viinihistoriasta ja kaikkea pientä kivaa tietoa viininvalmistuksesta sekä yleisimmistä rypäleistä, mitä käytetään texasilaisissa viineissä. Koska olimme Suomesta, kaveri antoi meidän maistella yhden extra viinin samaan hintaan. Mukaan lähti molemmat viinitilan jälkiruokaviinit.

Seuraavaksi pysähdyttiin Grape Creek Vineyards -tilalla. Heti parkkipaikalle ajettuamme näki, että nyt on käytetty rahaa. Paikka osoittautuikin pikkaisen liian fiiniksi meille. Pihapiirissä oli members only patio ja parkkiksella limo drop off. Päädyimme ostamaan yhden pullon rieslingiä ja poistuttiin äkkiä takavasemmalle.

Viimeinen pysähdys oli 4.0 Cellars. Sieltä löytyi erittäin mukava vanhempi rouva, joka innoistui aivan totaalisesti suomalaisuudestamme. Onneksi paikalla ei ollut muita asiakkaita, joten saimme rauhassa jutella rouvan kanssa tunnin ajan. Ostimme kuuden viinin maistelupaketin ja saimme tällä kertaa kaupan päälle vielä kaksi extra viiniä. Sen lisäksi saimme maistella myös juustoja ja kyytipojaksi tuli paljon tietoa suhteellisen tuoreesta (noin 15 vuotta vanha) Wine Road:sta sekä texasilaisten viinien nopeasta kasvusta ja suosiosta. Mukaan tarttui parin juuston lisäksi yksi makea valkkari sekä jouluaattoa varten kunnon punaviinipullo.

Siinä vaiheessa olo alkoi olla aika viinillä kyllästetty, joten suuntasimme suosiolla Austinia kohti. Kaupunkia lähestyessä pääsimme taas keskelle interstate ja syöttöteiden helvettiä ramppeineen. Osuimme kyllä oikeaan ramppiin ensimmäisellä kerralla, mutta aiottu käännös Walmartille jäi vajaaksi joten navigoimme majoitukselle. Nälkäkin alkoi siinä vaiheessa vaivata joten, kun oli raahattu tavarat huoneeseen, päätimme jalkautua kohti lähellä sijaitsevaa Buffalo Wild Wings -ravintolaa. Mmmm.... Wingsejä.... Annicalle terkkuja!

Vatsojen vajuttelun ja illan pimenemisen jälkeen suunnattiin autolla kohti Texas Longhorns vs Michigan Wolverines yliopistokoripallopeliä. Jännäkakka meinas tulla, kun surffailtiin pimeässä tietöiden ja hullujen texasilaisten autoilijoiden seassa. Onneksi löydettiin perille ehjinä ja saatiin auto parkkihalliin suolaiseen $15 event parking -hintaan. Pienen kävelymatkan jälkeen kerettiin vielä hetkeksi jonottamaan sisälle pääsyä. Oltiin kuitenkin ensimmäisten 5 000 joukossa ja saatiin luvatut ilmaiset 'May the horns be with you' -paidat, joita Atte oli innolla odottanut. Paikalla oli paljon Star Wars teeman mukaisesti pukeutuneita faneja ja koko tapahtuma oli hienosti muokattu Star Wars teemalle. Ottelukin oli viihdyttävä, vaikka kotijoukkue harmillisesti hävisi 52-59. Tapahtumassa oli järjestäjien mukaan yhteensä 12 504 katsojaa.

Hauska päätös illalle saatiin Walmartilla yhdentoista jälkeen, kun super iloinen kassapoika halusi nähdä meidän molempien henkkarit, kun oltiin ostamassa olutta ja kuohuviiniä.