Un-Break My Heart

Viimeinen kokonainen päivä reissussa. Aamulla vähän pakkailtiin, mutta ei viitsinyt tuhlata kovin paljon aikaa turhaan hengailuun. Läpökkäät sauhuten suunnattiin siis rantatuoleihin nauttimaan auringosta, lämmöstä ja lukemisesta sekä tietysti aika ajoin meren viileillä aalloilla lillumisesta.

Ehkä hieman selitettävä tämän päiväisen postauksen otsikointia. Eli tosiaankin herra jonka ravintolan rantatuoleissa oltiin sekä toissa päivänä että tänään, tuntuu olevan erityisesti tykästynyt kyseiseen biisiin. Nimittäin molempina päivänä, kun käytiin ravintolan terassilla syömässä lounasta niin kuultiin kyseinen biisi kaksi kertaa ruokailun aikana. Aten vihan tunteita biisiä kohtaan ei myöskään helpottanut se, että eilen kuultiin samainen biisi myös lounaalla Flamingos ravintolassa Kos kaupungissa. Tuntuu, että tämä koko saari on jämähtänyt jonnekin 90-luvun paikkeille. 

Alkuillasta suunnattiin majoitukselle suihkuun ja sen jälkeen selvitettiin millä tavalla aamulla luovutetaan huone. Vielä ennen satamaan suuntaamista käväsimme viimeisillä jätskeillä. Tässäpä parit kuvat, varsinkin äipälle.

Tämän illan ohjelma oli siis ilmainen auringonlaskuristeily, joka saatiin kun varattiin Nisyroksen saaren risteily. Itsestään auringonlaskuristeily olisi maksanut 5€ per henkilö, joten ei mikään iso sijoitus olisi ollut erikseenkään. Risteily järjestettiin ainoastaan perjantaisin, joten meillä kävi hyvä tuuri kun tämä osui meidän viimeiselle illalle. Paatti täyttyi hyvin ja nähtiin saksalainen Bruce Willisin kadonnut kaksoisvelikin.

Tämä oli erittäin mukava päätös reissulle. Risteilyn jälkeen kävimme syömässä nopeat gyrot ja samalla ostettiin aamuksi patongit mukaan. Tyypit vähän ihmetteli miksi sekä syödään paikan päällä, että otetaan ruokaa mukaan. Joutui siis vähän selittämään, että aikainen lähtö ja silleen. Aamulla siis luvassa kunnon patongit, loput pakkaamiset ja jänskääminen että kilot riittää. Siis matkalaukuissa, koska vyötärölle niitä on ainakin tullut lisää ihan riittävästi.

Burn baby burn

Eilen illalla menin sen verran sekaisin siitä hyvästä jäätelöstä, että unohdin kirjoittaa meidän supermarket käynnistä. Ja siitä millaisia selkeästi geenimanipuloituja vihanneksia täällä kasvaa. Voitte itse ihailla alla olevista kuvista näiden perunoiden ja punasipuleiden kokoa.

Sitten tähän aamuun, mikä valkeni verkkaisesti. Aamupalaksi herkuteltiin eilisestä jäätelömestasta ostettuja suolaisia rinkeli-korppu-hommeleita ja suklaa-croisantteja (ai mikä dieetti?). Sen jälkeen suuntasimme kohti rantatuoleja. Tällä kertaa agendana oli mennä johonkin toiseen paikkaan kuin Krista's. Sukelsimme hieman häpeillen heti rannalla toisena olevan mestan rantatuoleihin, jottei tarvinnut kävellä Krista'sin ohi. Tosin paikan kovaääninen isäntä on heitellyt joka aamu meille ylävitosia vaikka ei ollakaan menty hänen rantatuoleihin, joten oikein mielellään hänen tuoleihin tällä kertaa mentiinkin. Valinta oli ehdottomasti paras siitä syystä, että rantatuoleissa oli myös tyynyt. Kirjan lukeminen on huomattavasti kivempaa hyvässä tuolissa.

Päivä meni siis suurinpiirtein näin: uimista, lukemista, uimista, lukemista ja kaiken keskellä Atte grillasi itseään vieläkin neekerimmäksi. Niin ja oluet rannalla. Kuvan härpäkkeet oli ihanaakin ihanemmat viilentäjät, joiden ansiosta pystyi käymään välillä uimassa ja sai sen jälkeen vielä jääkylmää olutta.

Lounasta käytiin syömässä saman paikan terassilla ja isäntä ei lopulta ottanutkaan meiltä rantatuoleista ollenkaan maksua siitä syystä. Hän istui jopa pöytäämme vähäksi aikaa juttelemaankin sen sijaan, että kailotti koko ajan pelkästään Mr. & Mrs. Finland:sta. Ei siis varmasti käynyt monellekaan epäselväksi mistä maasta ollaan. Hauska tapaus ja mennään varmasti hänen luokseen vielä perjantaina.

Ennen iltaruokailua käytiin heittämässä tutussa Kalypso baarissa ylävitoset eilisiltaisen patun kanssa. Saatiin tälläkin kertaa erinomaista palvelua ja vahvoja drinkkejä. Hellyttävän kasari meininki baarissa ja ihan huippu omistajat.

Ruokailemaan mentiin tänään Pelagos nimiseen ravintolaan, johon oltiin menossa jo kertaalleen aiemmin, mutta silloin päädyttiinkin Alexanderssiin simpukoille. Pelagos oli selkeästi erittäin suosittu ja vilkas ravintola, jossa oli useita etukäteen varattuja pöytiä ja muut pöydät täyttyivät nopeasti. Tilauksia vastaanottava tarjoilija saa erityisesti kehut siitä syystä, että olimme tilaamassa calamaria jonka hän kertoi olevan pakaste. Sen sijaan hän suositteli kuiskaten meille tuoreena löytyviä miekkakalaa, lohta ja baby squideja. Valitsimme molemmat baby squid annokset, joihin tarjoilija lupasi sekä perunoita että kreikkalaista salaattia. Ai niin ja otettiinhan me jälleen rosee viiniä sekä alkupalaksi uuni fetaa filotaikinassa ja jotain pastry rolls juttuja jossa oli juustoa sekä minttua.

Kaikki ruuat olivat ihan mielettömän hyviä. Ja jostain syystä tultiin niin umpi täyteen molemmat, että lähinnä pyörittiin jälkkäri jätskeille Speciaaliin. Tällä kertaa siellä oli niin paljon jengiä sisällä ettei pystynyt ottamaan kuvaa (plus oikeesti olin umpi täysi). Huomenna taas uusi yritys. Nyt nukkumaan, koska huomenna oltava hakemassa vuokra-autoa klo 8:30.

Vadelmavene

Aamulla oli herätys klo 7:30 ja olis tehny mieli jäädä vielä nukkumaan. Kuitenkin edellisenä iltana ostettiin liput Nisyroksen saarelle menevälle laivalle, joten liikkeelle oli lähdettävä. Ulos päästyämme ilma oli jopa siedettävän lämmin ja kylä oli jopa aavemaisen hiljainen ennen klo 9 aamulla.

Pienen etsinnän jälkeen löysimme oikean laivan minne lippumme kävi. Samaan aikaan Nisyrokselle näytti olevan lähdössä kolme eri laivaa, joten luonnollisesti meidän oli se joka jaksoi viimeisenä lähteä liikkeelle. Tosin se ei ollutkaan huono asia, nimittäin laivamme oli nopein ja otti kaikki muut kiinni matkan aikana. Meidän laiva kävi jopa kivasti blokkaamassa toiselta laivalta kuvaus mahdollisuuden matkalla olevan pienen saaren poukaman ohituksessa. Ehkä kapteeneilla oli jonkin sortin kilpailu menossa.

Satamaan päästyämme seuraavaksi etsinnässä oli oikea bussi, joka otti vastaan bussilippumme. Olimme siis ostaneet paketin mihin kuului laivamatkan lisäksi bussimatka tulivuoren Stefanos kraaterille. Bussin penkkeihin ahtauduttuamme matka kraaterille oli hitusen ahdistava. Nimittäin vuoristotiet olivat todella kapeita, siis ei kahden auton mentäviä ja neulansilmiä neulansilmien jälkeen ilman mitään turvakaiteita. Vähän meinas tulla huono olo.

Perillä selvisi, että kraaterille oli erikseen 3€ pääsymaksu. Mikä ei siis ollut paljon, mutta mikä olisi ollut kiva tietää etukäteen. Ehkä siitä syystä lippukassalla oleva täti vaikutti ylionnelliselta siitä, että maksoimme lippumme kolikoilla. Olimme onneksi ensimmäinen bussi ja pääsimme ryntäämään ekoina kraaterin reunalle, eli saimme hyviä kuvia ennen kuin ihmisiä alkoi liukumaan kraaterin pohjalle.

Atte kävi myös kraaterin pohjalla kuvaamassa toimintaan. Sekä rikkoi tietenkin sääntöjä menemällä kiellettylle alueelle erään britti pariskunnan perässä. Hyvä ettei crocsit kärähtäny.

Takaisin Mandrakin kylään oltiin menossa samalla bussilla, millä tultiinkin kraaterille. Tosin bussimme oli myöhässä ja lopulta jouduimme odottamaan pääasiallisesti venäläisten kanssamatkustajien kanssa 10 minuuttia sen jälkeen kun kaikki muut kuusi bussia olivat jo lähteneet. Bussimatkalla taas meinasi tulla vähän huono olo. Huvitusta tosin aiheutti etupenkissä istuva vanha kreikkalainen patu, joka oli ihan innoissaan kaikissa neulansilmämutkissa.

Mandrakissa käppäilimme rannan myötäisesti vähän pidemmälle etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta pienellä aukiolla olevaan kahvilaan suolapalalle. Jälkkäriksi Atte maisteli kreikkalaista kahvia josta kommentit olivat: "Ei tää oo kahvia, tää on liisteriä. Mutta hyvää sellaista."

Lounaan jälkeen ei ollut enää kauan aikaa hengailulle. Odoteltiin laivalle pääsyä kivoissa maisemissa.

Takaisin laivalle mennessä oli tällä kertaa ehkä nuorin "rahastaja" ikinä. About 4-vuotias nuori herra keräsi pääsyliput laivaan ja vieressä ojenteli käsiään liian myöhään myös pikkusisko. Ja totta kai veli kyykytti siskoa lällättämällä, koska hän sai molemmat liput. Itkuhan siitä tuli.

Tulomatkalla oltiin jo päätetty, että rynnätään heti istumaan laivan oikealle reunalle, joka jää matkalla varjon puolelle sekä nähdään Kardamenan satama kun saavutaan sinne. Tuuli pyöritti koko matkan mukavasti korpuksi kuivaneita hiuksiani, mutta oli siitäkin huolimatta ihanan miellyttävä.

Majoituksella kerettiin vielä virkistävälle uinnille ennen kuin lähdettiin syömään. Alkujuomia juodessa ja ihmisvilinää seuratessa mietittiin, että ollaan täällä olon aikana keretty jo nähdä enemmän vyölaukkuja kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Ei kai ne oo tullu takas muotiin!?

Syömään päädyttiin sellaiseen kreikkalaiseen ravintolaan, että tuolista kun perseensä nosti niin oli jo unohtanut mitä söi. Eli kotona olisi todennäköisesti samat ruuat tehty itse paremmin. Mutta se on plussaksi sanottava, että oli ehdottomasti parasta rosee viiniä mitä ollaan ikinä juotu! Tosin jäätiin miettimään olisiko tyypit heittäneet ensin takaisin lähettämämme punaviinikarahviin vain valkoviiniä päälle. Aivan sama, pirun hyvää se oli! Ja ruoka oli edullista, joten ei harmita senkään puolesta niin pahasti.

Jälkkärille oli pakko mennä majoituksen läheiseen jätskibaariin, joka on illasta toiseen ollut aina täynnä ihmisiä. Nyt harmittaa, että tultiin ensimmäistä kertaa vasta tässä vaiheessa. Onneksi kuitenkin vielä muutamia iltoja aikaa tulla herkuttelemaan näillä herkkujäätelöillä. Lupaan ottaa huomenna kuvia sisäpuolelta. Tänään olin liian shokissa, koska olisin halunnut ottaa kaikkia mahdollisia makuja joten valokuvaaminen unohtui täysin.

Sitä säät mitä tilaat

Tästä päivästä ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa. Aurinkoa tilattiin (ilmeisesti koska tänne lomalle päädyttiin) ja sitä tosiaankin on saatu. Päivä meni rannalla aurinkotuoleissa kirjaa lukien ja välillä uiden meressä. Ruuatkin tilattiin tällä kertaa rannalle asti. Perinteinen gyros pita Atelle ja halloum pita minulle.

Pienen suolaisen jälkeen taas jaksoi jatkaa lukemista. Btw, Atte alkaa ole pikku hiljaa aika ruskeaa sorttia...

Lopulta suunnattiin majoitukselle hetkeksi aikaa hengähtämään ennen illan rientoja.

Tänään olikin hakusessa jonkunlainen kalaravintola. Ennen sitä käväistiin drinksuilla kivassa paikassa, missä baarimikkona toimi vähintään 60-vuotias herrasmies.

Ruokailemaan päädyttiin satama-alueen päädyssä olevaan kreikkalaiseen ravintolaan. Ei pöllömmät maisemat!

Molemmat valitsimme simpukat valkosipuli-valkoviinikastikkeessa ja yhteiseksi otimme sekä riisiä että ranskalaisia. Voin kertoa oli yhdet parhaista simpukoista ikinä! Ja ehdottomasti isoimmat simpukat, jotka olen koskaan nähnyt. Kastike oli niin hyvää, että olisitehnyt mieli nuolla lautanen. En kehdannut.

Ravintolassa olon aikana lähistölle parkkeerasi hulppean näköinen alus. Ihmisiä, meidän tarjoilija mukaanlukien, kävivät ottamassa komistuksesta kuvia. Meidän intuitio sanoi, että siellä majaili Angelina Jolie ja Brad Pitt. Tieto on yhtä varma kuin se, että Samoksella nähtiin Lady Gagan paatti. Matti Nykästä siteraataksemme "se mikä on varmaa, on aivan varmaa".

Another Sunday afternoon

+19 astetta ilmastoinnissa asetuksella High ja ei tarvinnu hikoilla yöllä. Yes! Aamulla kun kävin ilmastoinnin asetuksia läpi, niin Auto ja High olivat täysin samat, Med ehkä snadisti hiljaisempi puhallus ja Low sekä Quiet olivat erittäin kovaäänisiä ja puhalluksessa ei huomannut mitään eroa. Tosin asteiden lisääminen +24 ja sekään ei tehnyt suurta muutosta puhallukseen. Onneksi viileyttä pääsee karkuun käymällä vessassa, jossa on tuskaisen kuuma. Koko ajan.

Aamupalaksi mässäiltii eilisiä kotiintuomisia.

Nälkä lähti ja oltiin äkkiä valmiita suuntaamaan kohti rantatuoleja. Käveltiin ensin läpi rantatarjonnan ja tsuumailtiin eri tuolivaihtoehtoja. Tulos: kaikki tarjosivat samaa 5€ kaksi tuolia ja varjo koko päiväksi. Päädyttiin valitsemaan mukava kreikkalainen paikka, mikä selkeästi ei yrittänyt myydä drinkkejä. Hetken aikaa tuolissa hikoilun jälkeen tilattiin raikkaat home made lemonadet makuina sitruuna-inkivääri ja omena-appelsiini.

Kuumuus oli kyllä ihan järkyttävä koko päivän, vaikka välillä pientä pilvenhattaraa ratsastikin taivaalla. Lounasta käytiin syömässä samaisessa paikassa mistä aurinkotuolitkin valittiin. Mielettömän hyvää uuni fetaa, zuccini lättyjä ja kreikkalaista salaattia.

Iltapäivästä siirryimme rannan kuumuudesta majoituksen uima-altaalle pulikoimaan. Tänään aamusta laitoin aurinkorasvaa ja lisäsin sitä uima-altaalle tultaessa jottei ei kävisi niin kuin eilen... Kävi silti. Nimittäin tällä kertaa olin onnistunut polttamaan polveni rannalla. Niihin en aurinkorasvaa ollut tajunnut laittaa.

Uimisen jälkeen ja ennen ruokailua käytiin drinksuilla tällä kertaa The Stone Roses Barissa. Kreikkalainen mojito, joka oli tehty mastiha likööriin, maistui makoisalle.

Drinksujen jälkeen suuntasinne satamaan etsimään ravintolaa. Lopulta valitsimme kreikkalaisen Blue Note ravintolan. Alkuun otimme melizanosalataa (parempaa kuin eilinen) ja blue note pitaa. Pääruuaksi Atte otti stifaton joka oli haudutettua nautaa hillosipuleiden kera tomaattikastikkeessa. Minä otin uunissa haudutettua lammasta kera porkkanoiden, munakoison ja fetan sekä perunoiden. Kaikki ruuat oli ihan mielettömän hyviä ja laihiksella olleet vatsat tuli enemmän kuin täyteen.

Kyllä täällä tarkenee

Päästiin kunnialla sisään lentokoneeseen elektronisten lippujemme kanssa. Perseet penkkeihin iskettyämme huomio kiinnittyi siihen etteivät polvet olleetkaan tiukasti kiinni edessä olevan selkänojassa. Jalkatilaa oli jopa niin paljon, että jalat sai täysin suoraksi. Ilmeisesti siis äkkilähdön ostajalla kävi kerrankin tuuri. Hetken asiaa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että ensimmäiset 6 riviä ovat mahdollisesti pidemmillä lennoilla business class paikkoja. Meidän paikat oli rivillä 3, jee! Aikainen herätys ja rankka kesä johti siihen, että tulikin torkuttua kuola poskella lähes koko lennon ajan.

Lentokentällä matkatavarat tuli yllättävän nopeasti ja taksiinkin päästiin suoraan hyppäämään. 15 euron kyydin jälkeen majoituksella meidät otettiin iloisesti vastaan vaikka kello oli vasta vähän yli kymmenen aamulla.

Nälkä alkoi siinä vaiheessa olla huikaiseva ja pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen suunnattiin satamaa etsimään syömistä. Sepä ei meinannutkaan olla helppoa, koska kaikki paikalliset ravintolat alkavat tarjota ruokaa klo 12. Jäljelle jäi siis baarit ja mestat, jotka tarjosi englantilaista aamiaista. Nälkä ajoi meidät valitsemaan randomilla paikan, missä oli arviolta 50-60 vuotias englantilainen sisäänheittäjä. Ravintolassa oli paljon muitakin ja tarjoilija juoksi kiireisenä ympäriinsä. Saimme kuitenkin kylmät Mythosit ja lopulta myös kreikkalaiset club sandwichit nenän eteen. Ruoka helpotti kummasti ja sen jälkeen suuntasimme kaupan kautta kohti majoituksen uima-allasta.

Matkalla aurinko porotti ja vaatteet liimautui kiinni ihoon. Majoituksella meinas huumori loppua kun ilmastointi ei meinannut mennä päälle. Silmämunat hikoili ja housut piti kuoria pois päältä. Lopulta tajuttiin että avain ei ollut siinä kolossa mistä sähköt menee päälle... Hien tasaantumisen ja uikkareiden päälle kiskomisen jälkeen uima-altaassa lilluminen oli pieni pala taivasta.

Parien drinksujen jälkeen päädyttiin syömään ravintolaan johon yritettiin tunkea itsemme jo päivällä. Tosin siinä vaiheessa oltiin liian aikaisessa, koska keittiö avautui klo 12. Sama iloinen kaveri riensi kertomaan meille, että nyt he ovat auki. Jaettaviksi alkupaloiksi valitsimme kolme erilaista mezeä: melizanosalata, stuffed vine leaves ja spicy feta dip. Pääruuaksi jaoimme: fried calamari rings ja päivän special annoksen kolme tuntia hautunutta lammasta, porsasta, fetaa ja paprikaa.

Upeita ruokia kaikkia. Ravintolan henkilökunta oli aivan ihania ja kävi juttelemassa kanssamme useaan otteeseen. Saimme jälkkäriksi valita joko Ouzoa tai Mastiha likööriä tai lisää viiniä. Valitsimme erikoisen Mastihan, joka osoittautui kuusenkerkän ja ouzon makeaksi yhdistelmäksi. Tähän ravintolaan palataan aivan varmasti viikon aikana uudestaankin.

Illan päätteeksi suuntasimme tutkimaan mitä rannalla olevalla aukiolla oikein tapahtuu. Ruokailumme aikana sinne suuntasi koko ajan ihmisiä. Selvisi että siellä järjestettiin kolmas vuosittainen gastronomia tapahtuma, jonne paikalliset kokit tulevat esittämään taitojaan. Paikalla siis olisi saanut syödä ilmaiseksi. Onneksi paikalla oli myös useita saaren viinitiloja, joten suuntasimme maistelemaan viinejä.

Lopulta alkoi kiukuttamaan ilmaisen ruuan menetys sen verran, että päätettiin ottaa jotain pientä aamupalaksi. Eli tyhjä lautanen kouraan ja jonon jatkoksi hakemaan ruokaa.

Niille jotka pitää kirjaa, paloin tänään ensimmäisen kerran. Kiitos ja hikistä hyvää yötä!