Tilastoja

Seuraavassa vähän reissun lopullisia tilastoja.

Kian matkamittariin tuli hurjat 5256,6 km.

Kia raahasi Suomeen:

- valkoviinejä 3 pulloa
- punaviinejä 3 pulloa
- roseviinejä 1 pullo
- jälkiruokaviinejä 2 pulloa
- kuohuviinejä 8 pulloa
- oluita 23 pulloa
- siidereitä 6 tölkkiä
- limoncelloja 4 pulloa
- muita alkoholia sisältäviä 3 pulloa
- balsamicoa 3 pulloa, joista yksi meni rikki kotipihassa

Kuplavolkkari kisan voitti Atte tuloksella 7 - 5.

Matkan aikana näimme yhteensä 33 eri maan rekisterikilvet.

Ajeltiin Kialla yhteensä 12 maassa.

Käytiin (yövyttiin/pysähdyttiin) yhteensä 43 kaupungissa.

Tehtiin yhteensä 15 rajanylitystä. Ja passeja piti näyttää ainoastaan kun lähdettiin Suomesta...

Autoilijan Eurooppa

No nyt tulee sit perus valitusvirttä ja omia täydellisen oikeita mielipiteitä... Eli ei ole pakko lukea eikä ainakaan ottaa tosissaan.

 

Latvia & Liettua

Nämä on ne hullut sekopäät, jotka ohittaa pelkästään ohittamisen ilosta. Ohitetaan oli tilaa tai ei. Ja sen takia liikenteessä pitääkin koko ajan seurata myös mitä vastaan tulevalla kaistalla tapahtuu. Eli tilaa pitää antaa niin autoille jotka haluaa sinusta ohi kuin myös niille jotka ajaa "keskikaistaa" vastaan.

Puola

Meidän osalle tuli löytää varmaan kaikki Puolan tietyöt. Siltä se ainakin tuntui. Ja olisin toki ymmärtänyt jos ne tietyöt olisi olleet edes jossain määrin järkeviä. Mutta jos tie on paketissa parin sadan metrin verran puolen kilsan välein, niin öööhh!? Ja siellä välissä saattoi olla ihan täysin uutta asfalttia sadan metrin verran ja sitten taas jatkui monttuasfaltti.

Niin ja siis kyseessähän on maa missä ei ole käytännössä lainkaan moottoriteitä, siis pystysuunnassa. Tai me ei ainakaan niitä ajeltu... Eli kaikki miljoonat rekat ajeli samoja kapeita teitä meidän kanssa.

Autoilijat taasen ovat kunnon perseessä roikkujia. Et näe takana olevasta autosta kuin oikean puoleisen etuvalon, koska kytätään ohituspaikkaa puoliksi vastustajan kaistalla.

Tsekit

Samanlaisia kuin Puolalaiset autoilijat. Liikenneympyröiden luvattu maa Italian ohella.

Itävalta

Liikenneympyröitä. Ei muuta kommentoitavaa, koska piheinä ei maksettu moottoriteistä vaan ajeltiin pieniä teitä kaikkien kaupunkien läpi.

 

Italia

 

Osa moottoriteistä maksaa, ei paljon mutta kuitenkin. Ne on pääsääntöisesti rumia ja huonossa kunnossa, ruostuneita kaiteita tai betoniporsas aitoja. Koska aidat on niin korkeita, ei niistä näe mitään maisemiakaan.

 

Muut tiet on kapeita, joskus (meillä yleensä) jopa yhden auton mentäviä peltoteitä. Pohjois-Italiassa menee pieniä teitä paljon vuoristossa, joissa on todella paljon tunneleita. Tunnelit on ahdistavia kapeuden ja pimeyden takia. Ja navigaattorista ei niillä teillä ole mitään hyötyä. Tosin se oli muutenkin välillä ihan sekaisin Italian puolella. Toki tunneleissa on se hyvä puoli, että ne pitää luonnon kauniimpana ja koskemattoman näköisenä.

Liikenneympyröiden todellinen luvattu maa. Yhtenä päivänä ei riittänyt 30 liikenneympyrää missä pyörittiin. Kerää vähintäänkin koko sarja.

 

Autoilijat on ihan raukkiksia. Ulkomaalainen rekkari on yhtä kuin pakko päästä samantien ohi. Mikä tarkoittaa että tullaan roikkumaan ihan perseeseen kiinni: tunnet sen hengityksen korvanjuuressa ja näet kulmakarvat taustapeilistä. Mutta ohi ei sitten kuitenkaan mennä ennen kuin näkyy tyhjää tietä vähintään kilometri eteenpäin.

Sveitsi & Liechtenstein

Pelkkää ylämäkeä ja alamäkeä. Ja maisemia. Woooow...!!!

Saksa

 

Moottoritiet on lopulta puuduttavia, varsinkin jos joutuu satoja kilometrejä samana päivänä ajamaan. Vaikka suurin osa niistä on sellaisia, että saa ajaa niin kovaa kuin lystää, niin sekin tekee ajamisesta puuduttavaa. Ei riitä että keskittyy eteenpäin ajamiseen, joutuu myös seuraamaan ettei kukaan tulee takaa vieläkin kovempaa vauhtia. Lisäksi teillä missä on vain kaksi kaistaa, on todella pieniä pätkiä milloin saa ajaa oikeasti rauhassa. Tasaisin väliajoin joku hitaampi haluaa ohi jostakusta vieläkin hitaammasta, yleensä rekka toisesta rekasta ja tietenkin ylämäessä.

 

Meidän kohdalle osui myös todella paljon tietöitä moottorireillä. Toisaalta hyvin järjestettyjä ja yleensä nopeus laski vain 80 km/h. Mutta teillä mistä kolmesta kaistasta siirryttiin kahteen kaistaa, niin liikenne ruuhkautui usein mateluksi ja jopa seisovaksi useaksi minuutiksi. Mikä lisäsi ärsyttävää nykivyyttä ajamiseen.

Tanska

Liikenneympyrät oli säälittäviä maalauksia tiessä, joita kukaan ei noudattanut.

Ruotsi

Ihan sama kuin ajaisit moottoritietä Suomessa, yhtä vähän vaihtuu maisemat. Tosin yöaikaan maisemat vaihtui siinä määrin, että oli paljon erilaisilla valoilla valaistuja mainoksia ja siltoja yms. Peruskyltit ja liikennemerkit on tuplakirkkaat Suomeen verrattuna ja pitkät päällä ajo paikoitellen häikäisi ihan liikaa. 

Tämä oli myös yllättävästi kultaistenkaarten tyyssija, nimittäin moottoritiellä lähes joka rampista löytyi sellainen. Suurin osa oli myös auki ympärivuorokauden, siis ei vain autokaista vaan ravintolatilakin.

Yökyöpelit

Aamupäivästä siis poistuimme ihanasta Albertsgaardista ja aloitimme matkamme kohti Tukholmaa. Ensimmäiseksi pysähdyttiin ihmettelemään Køgen kaupungin perjantain vilkasta markkinameininkiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sen jälkeen pysähdyttiin syömään Helsingborgin kaupungissa.

 

 

 

Seuraava etappi olikin kohti Växjö nimistä kaupunkia. Siellä Atte hylkäsi minut ostoskeskukseen ja häipyi katsomaan jalkapalloa, Öster vs Syrianska. Siinähän se aika meni shoppaillessa ja pyöriessä ympyrää.
 

Pelin jälkeen navigaattoriin näpyteltiin satama ja Tukholma. Ja päästiin (jouduttiin) ensimmäistä kertaa ajamaan pimeällä autoa. Asiaa ei tietenkään auttanut se että sateli hieman vettä. Eikä se että oli koko loman ajan sammuttu kuin saunalyhdyt hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

 

 

Hengissä kuitenkin selvittiin satamaan puoli neljän aikaan. Ja kerettiin pari tuntia torkkua ennen kuin laiva avasi meille ovensa puoli seiskan aikaan.

 

Kian kilometrit ennen Turku-Helsinki väliä 815,1 km.

Kotimatkalla

Nyt on aika lähteä viimeiselle matkalla kohti kotia. Tämä päivä aikaa pyöriä matkalla ja Atte menee illalla katsomaan jalkapalloa Ruotsin Växjössä. Sen jälkeen ajellaan läpi yön Tukholmaan. Sieltä aamulla klo 7.30 lautalla kohti Turkua.

Albertsgaard

Oli aika hämyä mennä aamulla aamupalalle kaksin ja ruokaa oli vähintäänkin armeijalle. Toisessa huoneessa olleet saksalaiset olivat poistuneet jo kuuden aikaan aamulla. Ihana majatalon emäntä kestitsi meitä innoissaan ja isäntäkin kävi tervehtimässä. Tosin hänen jutustelustaan ei ymmärretty mitään. Puhui joko tanskaa tai mahdollisesti saksaa tai saattoi se olla englantiakin...

 

 

Aamupäivästä lähdettiin lopulta liikenteeseen. Kurvailtiin Nykøbing Falster nimistä kaupunkia kohden. Yritettiin löytää ensin yksi tuulimylly. Oli ihan osoite ja kaikkee navigaattoriin laitettu, mutta ei me sitä löydetty. Sinällään ihme, kun nuo tuulimyllyt ei kooltaan mistään pienimmästä päästä ole. Päädyttiin siis keskustaan shoppailemaan.

 

 

Syötiin lounasta iltapäivän puolella hemmetin amppareiden kera. Luultiin että niistä pääsisi pikku hiljaa eroon, kun pohjoiseen päin ollaan tulossa. Mutta luultiin väärin. Suuhun asti meinasivat väkisin tunkea.

 

Lopuksi vielä suunnattiin kohti Stovby Mill tuulimyllyä, joka sijaitsi viereisessä Væggerløsen pitäjässä. Tuulimylly on vuodelta 1790 ja se ainoa toimiva varvasmylly Tanskassa.

 

 

 

 

 

 

Lopuksi pari kuvaa ihanasta majoituksestamme.

 

 

 

 

 

 

 

Kia kurvaili tänään 50,9 km.

Peine!

Aamulämpötila +8 astetta Alsfeldissä. Tuntui aika jäätävältä Italian kuumuuden jälkeen. Hammasta purren lähdettiin kuitenkin shortseissa liikenteeseen.

 

Peine lähti ajamaan kohti Peine nimistä kaupunkia pohjois-Saksassa. Hehee... Oli sen verran hyvää moottoritietä ja rauhallinen liikenne, että pääsin minäkin testaamaan Kian nopeutta. Huvittavaa muuten koska Kiassa on nyt niin paljon painoa, niin kovaa ajaminen on paljon vakaampaa kuin normaalisti. Yleensä jos yksin ajaa moottoritiellä 120 km/h, niin Kia rukka tärisee kuin haavanlehti.

 

 

 

Peinen kaupunkiin selvittiin puolen päivän aikaan ja lähdettiin innoissaan tutkimaan keskustaa. Asiasta kun on puhuttu keskenämme vitsinä jo niin monta vuotta, että tuntui vähän epätodelliselta olla oikeasti Peinessä. Löytyi taas pieniä kivoja tuliaisia itselle niin ei pääse asia heti unohtumaan. Attekin pääsi maistamaan paikallista olutta ensin panimoravintolassa ja sitten ostamaan sitä kotiin (Kian takakonttiin lisäpainoksi).

 

 

 

 

Atte siirtyi lounaan jälkeen kuskin paikalle ja matka jatkui kohti Puttgardenin satamaa. Peinestä lähtiessä oli tunti ylimääräistä ajoaikaa ennen laivan lähtöä. Se kuitenkin hupeni lopulta kaikkien miljoonien tietöiden takia niin, että oltiin satamassa klo 17.05. Ja lautan piti lähteä klo 17.45. Oli vaan niin kamala tuuli, että todennäköisesti sen takia lautta myöhästyi hieman ja lähti lopulta klo 18.

 

 

 

 

Lauttamatka kesti siedettävät 45 minuuttia ja katkaisi kivasti tylsän moottoritiellä ajamisen. Tosin Tanskan puolella ei ollut enää kuin noin puoli tuntia ajamista ja olimme perillä pienessä Nørre Alslevin kylässä. Täällä sijaitsee pieni B&B Albertsgaard, josta koko reissumme suunnittelu aikoinaan lähti. Lupaan laittaa kuvia huomenna!

 

Kian kilometrit 574,1 km.

Moottoritie on kuuma

Tänään aamu ei valjennut. Nimittäin koko vuori oli paksun sumun peitossa ja vettä sateli kunnon kuuroina.

 

 

 

 

Aamupalan jälkeen tarkastin Kiasta öljyt (kiitos iskälle oppitunnista!). Hyvältä ne näytti edelleen. Vähän jo eilen pelotti paikoitellen, että kuinka käy. Ja onhan tuosta jo kuulunut vaikka minkälaisia ulinoita ja vinkumisia. Jarrupalatkin on hyvin kuoriutuneet ja mustuttanut vanteet.

 

Sen jälkeen otettiin suunta kohti Saksaa. Kierrettiin Itävallan kautta ilmaista tietä, koska oli turhaa maksaa 40 km takia vignettestä. Meitsikin pääsi ajelemaan lopulta Itävallassakin, jee! Ja parastahan oli kun pääsi taas Saksan moottoritielle kurvailemaan.

 

 

 

 

Taukoa pidettiin ihan randomisti Ulm nimisessä kaupungissa. Hitsin pankkiautomaatin etsiminen meinas tuottaa vaikeuksia, joku oli nimittäin tuhlannut kaikki meidän eurot... Nälissään sitten mentiin lopulta syömään lounasta. Ja eihän siellä tietenkään meidän tuurilla käynyt kortti. Sainpahan ohjeet missä lähin automaatti sijaitsee, kun jätin Aten pantiksi ravintolalle.

 

 

 

 

 

Atte hyppäsi Ulmissa takaisin kuskin paikalle ja matka jatkui. Nimittäin testaamalla miten kovaa Kialla pääsee. Tulos: 175 km/h alamäessä. Jos olisi rauhassa saanut ajaa, niin varmaan olisi kovempaakin päästy. Mutta rekkaliikenne sotkee niin paljon, että mielenkiinto tosissaan kovaa ajamiseen laimeni äkkiä.

 

 

 

 

 

Tämä yö vietetään pienessä Alsfeld nimisessä keskiaikaisessa kaupungissa. Vanha kaupunki on säilynyt todella hyvin ja vanhimmat rakennukset ovat 1300-luvulta. Käytiin syömässä ravintolassa mikä oli erikoistunut perunoihin. Ja sen verran täytyy kommata, että en ole ikinä aikaisemmin jättänyt annoksesta mielummin lihaa syömättä kuin perunoita. Se annos oli ensinnäkin ihan sairaan iso ja ne kermaperunat niin jäätävän hyviä, että luulin joutuneeni vähintäänkin taivaaseen.

 

 

 

 

 

Päivän matka tasan 497 km.

KIA ELÄÄ!

Matka jatkui aamulla Bianzonesta kohti muutaman kilometrin päässä olevaa Sveitsin rajaa. Jänskättiin onko Kian iskarit niin pohjassa, että tullimiehiäkin kiinnostaa. Mutta eipä tarvinnut edes passeja näyttää.

 

 

 

 

Tiranosta (2 km Sveitsin rajalle) Italian puolelta kun lähdettiin, niin noustiin tasaisesti sellaiset 34 kilometriä. Piti pari kertaa pitää taukoa, että Kia sai vähän levähtää. Tuoksahtikin nätisti... Maisemat oli kyllä niin henkeäsalpaavat, että pienet pysähdykset eivät haitanneet.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lopulta selvittiin ylös asti. Passo del Berninan ylityskohta on 2330 metriä merenpinnan yläpuolella. Upea jäätikkö näkyi lähistöllä. Ja nyt voi sanoa, että oli ihan oikeasti kylmä!

 

 

 

 

 

 

 

Sen jälkeen lasketeltiinkin mukavasti alaspäin.

 

 

 

 

 

Kia joutui kuitenkin äkkiä uudestaan koville viimeisessä kunnon nousussa. Se olikin vielä jyrkempi kuin edellinen ja ei enää kaikista mutkista päässyt kakkosvaihteella.

 

 

 

 

 

Lopulta kuitenkin selvittiin Flüelapass ylityskohtaan, mikä on 2383 metriä merenpinnan yläpuolella. Siitäpä sitä oli taas kiva lasketella alaspäin kohti taukoa Davosin kaupungissa.

 

 

 

 

Sveitsin ja Liechensteinin raja oli hauskasti keskellä nurmikenttää, missä oli vain lippusalot eikä muuta.

 

 

 

 

Tiedettiin kyllä, että meidän majoitus on vuorenrinteellä. Mutta tuli pienenä yllätyksenä miten monta kilometriä taas saatiin kiduttaa Kiaa neulansilmämutkissa. Näkymät laaksoon ja Sveitsiin on kyllä sen arvoiset.

 

Hotelliin kirjautumisen ja tavaroiden huoneeseen raahamisen jälkeen päätettiin lähteä käymään Hofkellerei viinitilalla. Päädyttiin tietenkin lisäämään Kian ahdistusta ostamalla 6 pulloa lisää viiniä takakonttiin. Yksi viineistä oli sellainen mitä pullotetaan vain 1400 pulloa vuodessa.

 

 

 

 

 

Järkevinä tyyppeinä ajettiin sen jälkeen vielä meidän hotelliakin ylemmäksi vuorenrinnettä. Ihan vaan katselemaan maisemia ja haistelemaan Kian moottorin hajuja. Haha.

 

 

 

 

Kian kärsimys sunnuntaina 186,9 km.
Kian todellinen kärsimys maanantaina 202,8 km.

*#@:¥#¿

No niin, pikku palleroiset siellä. Taaskaan ei toimi wifit. Eikä tablettiakaan saa lataukseen, koska täällä on jotku ihmeelliset liian pienet reiät seinässä. Joten päivitellään tämän päivän huippumaisemia toivottavasti huomenna. Terveiset joka tapauksessa Liechtensteinistä! Ja KIA ELÄÄ!

Voi Kia raukka

Pieniä teknisiä ongelmia taasen ollut. Tässä sunnuntaista.

 

Tänään oli aika poistua tasaiselta maalta kohti Alppeja. Aamupäivä aloitettiin koukkaamalla Soncinon kaupungin kautta. Siellä kävimme katsastamassa Rocca Sforzescan linnoituksen. Linnoitus on pistetty kasaan pelkästään tiilistä kolmessa vuodessa ja valmistui vuonna 1473. Vaikuttavan näköinen!

 

 

 

 

 

 

Kyllä jaksaa muuten ihmetyttää millaisia teitä täälläkin nuo säiliörekat puskee menemään. Juuri ja juuri mahtuu risteyksissä kääntymään.

 

 

 

 

Seuraava siirtymä olikin kohti Zone nimistä kylää. Matkalla meinasi taas stressitaso nousta taivaisiin, kun navigaattori ohjasi vaikka minkälaisten peltoteiden kautta. Jännitti taas pikkasen. Mutta olipa kiva päästä taas vuoristoon. Siellä ne jo siintää!

 

 

 

 

Zoneen päästyämme pyörähdettiin ensin lounaalla ja lähdettiin sitten katselemaan kalliomuodostelmia. Sinne piti mennä joku luontopolku, jonka pituus oli ehkä pari kilometriä. Mutta noin puolen kilometrin jälkeen Birkenstockit kääntyi takaisin. Vähän liian jyrkkää ja kivistä meininkiä. Lähdettiin autolla takaisin alaspäin mistä löydettiin heti tien vieressä oleva näköalapaikka. Siitä sai todennäköisesti paljon parempia kuvia, kuin jos olisi pyöritty solan pohjalle. Ja sinne jos olisi selviydytty hengissä, niin en tiedä miten sieltä olisi takaisin ylös raahauduttu... Saatiin kuitenkin upeita kuvia!

 

 

 

 

 

Samaisen vuoren vieressä sijaitsee Lago di Iseo, josta pääsi myös ottamaan kivoja kuvia. Järvi on neljänneksi suurin Italiassa.

 

 

 

  

Zonesta matka jatkui kohti lopullista kohdetta, Bianzonea. Matkalla oli taas niin paljon tunneleita, että navigaattori ei löytänyt signaalia 30 kilometriin. Pisin tunneli oli huimat 5094 metriä. Matkan viimeinen pätkä oli ensin kunnon nousua pieniä teitä pitkin ja Kia rukka ei jaksanut enää edes kakkosvaihteella koko aikaa nousta. Välillä tuntui, että ihan kuin pystysuoraa seinämää noustaisi.

 

 

 

 

 

 

Tosin alaspäin oli taas vaikeampaa. Ainakin minulla. Lähinnä sen takia, että liikennettä oli melkein ruuhkaksi asti. Ja tiet oli todella kapeita koska kuljettiin parin kunnon kylänkin läpi. Niin ja ne hullut italialaiset tulee vastaan kaarteissa keskellä tietä isoilla uusilla Audeillansa. Niin mikä jarrupoljin!? Minä kyllä vähän jo varoisin jos sellaisella autolla ajelisin noita teitä. Hui...

 

Illalla käytiin syömässä läheisessä Trattorio Altavilla ravintolassa, joka oli arvosteltu 4,5/5 tähteä 164 arvostelijan toimesta. Paikan erikoisuus: yli 500 eri viinin kellari. Juotiin ruoan kanssa erikoista sekoite viiniä, missä oli 60% nebbiolo, 30% merlot ja 10% syrah rypäleitä. Oli outoa, mutta hyvää! Ruokakin oli erinomaista, varsinkin jälkkäri tiramisu sekä paikallinen jälkiruokaviini.