Kos - loppuarvio

Hintataso pysyi samana ruokien suhteen kaikissa ravintoloissa Kardamenassa. Kos kaupungin ravintoloissa kaikki oli ehkä noin euron kalliimpia. Juomien suhteen oli vähän enemmän vaihtelua. Drinkit maksoivat paikasta riippuen 5-7€, pois lukien happy hour hinnat. Ruokaravintoloissa talon viinit kustansivat litralta 8,50-12€.

Aika äkkiä tuli huomattua ettei TripAdvisorin kehuihin voinut luottaa, koska britit kehuvat kaikkea ruokaa maasta taivaaseen. Sen lisäksi he ovat arvostelleet ruokaravintolat, vaikka eivät ole käyneet siellä muuta kuin drinkkejä kumoamassa. Ja ravintoloiden ruokalistoista todellakin huomasi ketkä saarelle eniten matkustavat, koska lähes kaikki paikat tarjosivat full english breakfast. Lonkalta heitettynä ainakin Kardamenan turisteista 80 % on brittejä.

Saaren autokannasta varmaan puolet oli joko autovuokraamojen autoja tai takseja. Saarella oli myös autojen lisäksi vähintään saman verran skoottereita ja mönkijöitä. Viikon aikana nähtiin vain muutaman kerran poliisiauto, mutta sitäkin useammin armeijan autoja sekä sotilaita. Tämä tosin johtui siitä, että armeijalla oli yksi tukikohta (työmaakontti ja muutamia sotilasveneitä) Kardamenan satamassa.

Kos osoittautui viikon aikana totaaliseksi turistisaareksi. Suomalaisia saarelle tulee vähintäänkin lentokonelastillinen joka viikko, ja siitäkin huolimatta emme nähneet tai kuulleet suomalaisista muualla kuin lentokentällä tullessa ja lähtiessä. Kardamenassakin kaikki ihmiset joiden kanssa juteltiin olivat innoissaan siitä, että oltiin Suomesta koska suomalaisia näkee niin harvoin. Ainoastaan Pelagoksen yksi tarjoilija osasi sanoa kiitos, muut tarjosivat sen sijaan tack tai ei sitäkään. Mietimmekin matkustaisivatkohan suomalaiset Kardamenaan sitten ainoastaan all-inclusive kohteisiin.

Kaikki ihmiset joiden kanssa olimme tekemisissä viikon aikana olivat erittäin mukavia ja ystävällisiä. Ihmiset myös juttelivat mielellään ja olivat ihmeellisen kiinnostuneita missä majoitumme. Vaikka loma olikin antoisa ja rentouttava ja molemmat tykkäsimme olla Kos:lla, niin toista kertaa sinne ei tosiaankaan tarvitse mennä.

Lopuksi vielä todistusaineistoa siitä mitä suurinpiirtein ehjänä kotiin selvinneet matkalaukut toivat mukanaan.

Fly Away

Aamulla kurvailtiin taksilla lentokentälle omasta mielestä ihan sopivaan aikaan. Kentällä päästiin suht nopeasti eroon matkalaukuista. Todennäköisesti muuten viimeinen kerta kuin nähdään toinen laukuista ehjänä, sen verran se on ottanut jo osumaa. Seuraavaksi jonoteltiin turvatarkastukseen, josta myös päästiin kivuttomasti läpi. Turvatarkastuksen jälkeen aukeni tie kaaokseen. Pieni ihme tapahtui ja meille aukeni samantien kaksi penkkiä joihin iskettiin pika pikaa perseemme. Samaan aikaan tajuttiin, että lennon lähtöön on aikaa vielä reilu puolitoista tuntia. Hyvä ajoitus tosiaan.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä on ehkä ahdistavin ja kaaottisin pieni kenttä missä ollaan oltu. Kiukkuinen kreikkalainen täti huutaa täyttä kurkkua ämyreistä "ATTENSION! please jaada jaada..." ja tämä toistuu muutamien minuuttien välein. Ei tosin ihme tämä hektisyys, kun tunnin sisällä lähtee seitsemän lentoa ja seuraavan tunnin sisällä seuraavat seitsemän lentoa. 

Jännittää tuleeko laukut vaiko eikö ja ehjänä vai palasina...

Un-Break My Heart

Viimeinen kokonainen päivä reissussa. Aamulla vähän pakkailtiin, mutta ei viitsinyt tuhlata kovin paljon aikaa turhaan hengailuun. Läpökkäät sauhuten suunnattiin siis rantatuoleihin nauttimaan auringosta, lämmöstä ja lukemisesta sekä tietysti aika ajoin meren viileillä aalloilla lillumisesta.

Ehkä hieman selitettävä tämän päiväisen postauksen otsikointia. Eli tosiaankin herra jonka ravintolan rantatuoleissa oltiin sekä toissa päivänä että tänään, tuntuu olevan erityisesti tykästynyt kyseiseen biisiin. Nimittäin molempina päivänä, kun käytiin ravintolan terassilla syömässä lounasta niin kuultiin kyseinen biisi kaksi kertaa ruokailun aikana. Aten vihan tunteita biisiä kohtaan ei myöskään helpottanut se, että eilen kuultiin samainen biisi myös lounaalla Flamingos ravintolassa Kos kaupungissa. Tuntuu, että tämä koko saari on jämähtänyt jonnekin 90-luvun paikkeille. 

Alkuillasta suunnattiin majoitukselle suihkuun ja sen jälkeen selvitettiin millä tavalla aamulla luovutetaan huone. Vielä ennen satamaan suuntaamista käväsimme viimeisillä jätskeillä. Tässäpä parit kuvat, varsinkin äipälle.

Tämän illan ohjelma oli siis ilmainen auringonlaskuristeily, joka saatiin kun varattiin Nisyroksen saaren risteily. Itsestään auringonlaskuristeily olisi maksanut 5€ per henkilö, joten ei mikään iso sijoitus olisi ollut erikseenkään. Risteily järjestettiin ainoastaan perjantaisin, joten meillä kävi hyvä tuuri kun tämä osui meidän viimeiselle illalle. Paatti täyttyi hyvin ja nähtiin saksalainen Bruce Willisin kadonnut kaksoisvelikin.

Tämä oli erittäin mukava päätös reissulle. Risteilyn jälkeen kävimme syömässä nopeat gyrot ja samalla ostettiin aamuksi patongit mukaan. Tyypit vähän ihmetteli miksi sekä syödään paikan päällä, että otetaan ruokaa mukaan. Joutui siis vähän selittämään, että aikainen lähtö ja silleen. Aamulla siis luvassa kunnon patongit, loput pakkaamiset ja jänskääminen että kilot riittää. Siis matkalaukuissa, koska vyötärölle niitä on ainakin tullut lisää ihan riittävästi.

Mikan faijan BMW

Aamulla herätys klo 7:30 ja nokka kohti autovuokraamoa. Paikalla ei ollutkaan kaverimme Dave vaan melkein ummikko kreikankielinen nainen. Saatiin paperiasiat kuitenkin hoidettua ja Kia Picanto alle. Atte katsoi, että tankissa on vielä kahden pykälän verran bensiiniä joten ei ensimmäisenä kurvattu bensa-asemalle. Vaan suunnattiin Kia kohti Kefalosta ja saaren läntistä kärkeä.

Matkalla piti pysähtyä Hippokrateen puutarhassa, mutta kylttejä ei tietenkään ole lainkaan etukäteen vaan vasta siinä kohti kun pitäisi jo kääntyä. Eli ohi ajettiin iloisesti. Eipä mitään, matka jatkui eteenpäin. Kefaloksessakaan ei paljon kylttejä ollut, joten randomilla jatkettiin kohti vuorille meneviä teitä. 

Kunnes. Atte tajusi, että ohops onpas se bensamittari tullut äkkiä alaspäin ja eiku toi vika pylälä tarkoittaakin sitä että bensa on silloin loppu. Noh... Vähän alkoi ehkä ahdistamaan. Päästiin onneksi yhdelle näköalapaikalle asti ottamaan kuvia.

Sen jälkeen lasketeltiinkin pika pikaa takaisin alas vapaalla vaihteella. Enpä ole ikinä ollut niin onnellinen nähdessäni bensa-asemaa. Huh-huh.. Niin ja tähän väliin voisi mainita, että 95E maksaa täällä yleisimmin 1,659€/litra luokkaa. Halvin mitä nähtiin oli 1,629€. Tankkauksen jälkeen pyyhittiin stressin aiheuttamia hikikarpaloita otsalta ja jatkettiin matkaa takaisin saaren itäistä osaa päin. Ensin lähdettiin harhateille päätieltä katsomaan jotain rantakahvilaa. Tie oli hiekkatie ja pirukseen huonokuntoinen ja tietenkin kahvila oli kiinni eikä tosiaankaan rannalla. Noh, syötiin majoitukselta mukaan otettu aamupala tuulisella parkkiksella. Atte meinasi vielä siitä jatkaa eteenpäin leija rannalle, mutta tie kävi vieläkin huonompi kuntoiseksi ja ainoastaan yhden auton mentäväksi. Eli päätettiin kääntyä takaisin hyvän sään aikaan.

Seuraava hairahdus olikin sitten erään viinitila-kyltin kohdalta. Tällä kertaa hiekkatie oli kyllä hyvän levyinen, mutta ihan täynnä nimismiehenkiharaa. Pelättiin Kian leviävän täysin liitoksistaan. Pirun mönkijät pilannu täysin kaikki hiekkatiet normaaleilta autoilta. Lopulta Atella meni hermo kun stereoiden etupaneeli tipahti tärinän voimasta alas. Joten siinä vaiheessa käännyttiin takaisin päätielle.

 

Tällä kertaa osasimme odottaa Hippokrateen puutarhalle kääntymistä ja Aten hermoja koeteltiin taas, koska sekin oli luonnollisesti hiekkatie. Perille kuitenkin päästiin ja paikalla ei vielä silloin ollut muita. Sisäänpääsy oli 5€, mikä vähän närästi. Kuitenkin mielenkiinnolla lähdimme kiertämään paikkaa. Hyvin äkkiä kävi ilmi ettei paikalla ollut lähes mitään tai jopa lainkaan historiallista arvoa. Lähinnä kaikesta huokui new age -fiilis ja meinasi jo alkaa ehkä ottamaan päähän koko juttu. Paljon kaikenlaisia yrttejä sun muita kasveja oli eripuolilla puutarhassa sekä niissä selvityksiä millä tavalla niitä on käytetty Hippokrateen aikoina ja sitä myöhemmin. Alueella oli myös erilaisia replica rakennuksia.

Paikkaa pitävä täti tarjosi kiertelymme päätteeksi kreikkalaista teetä, joka oli erikoinen yhdistelmä salviaa, timjamia ja rosmariinia. Samalla istuimme puun alla hänen kanssaan jutellen. Kävi äkkiä ilmi hänen puheistaan ettei täti oikein ymmärrä miksi ihmiset tulevat Kos:n saarelle ja vuosi toisensa jälkeen hänen luokseen. Oli kiinnostunut meidän työpaikoistamme ja missä olemme matkanneet. Kertoi myös mitä kaikkia tuotteita itse valmistaa yrteistä sekä antoi molemmille maistiaisen itse tekemästään orgaanisesta viinistä. Myynnissäkin sitä olisi, mutta ei halua myydä ellei ostaja selkästi pidä siitä. Koska ei halua viinin matkustavan jonkun kotiin, missä sitä ei koskaan juoda, mielummin juo viininsä itse. Arvostan! Mukavan tädin ansiosta ei paikassa käyminen lopulta enää niin kovasti harmittanutkaan.

Seuraavaksi suunnattiin kohti Kos kaupunkia. Matkalla oli useitakin viinitiloja, joista yhdelle jopa osattiin kääntyä. Päästiin maistamaan viinitilan kaikkia kuutta viiniä ja mukaan tarttui neljä pulloa kotiinviemisiksikin.

Kos kaupungin alueelle päästyämme parkkeerasimme antiikinaikaisen Odeon teatterin viereiselle yleiselle parkkialueelle ja suuntasimme kävellen satamaa kohti.

Päivä oli ihan pirun kuuma ja vei jotenkin täydellisesti mehut meistä. Eikä Kos kaupunki oikein vakuuttanut kaikessa ihmisvilinässään. Lounastauon ja pienen ympäriinsä steppailun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että olemme erittäin tyytyväisiä ettei sinne menty koko lomaviikon ajaksi. Hippokrateen puuta käytiin vielä lopuksi katsomassa. Aika huonossa jamassa se alue oli viime kuussa tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen.

Kuumudessa lyllerrettiin takaisin autolle ja ai että miten kiva olikaan iskeä hikinen peffa mustaan nahkapenkkiin, jonka aurinko oli porotuksellaan mukavasti valmiiksi lämmittänyt. Ikkunat auki ajeltiin seuraavaan kohteeseen, mikä oli antiikinajan temppeli Asklepieion. Saatiin Kia varjopaikalle, mutta palattiin äkkiä takaisin nimittäin sisäänpääsy oli 8€. Ei siis tosiaankaan kiinnostanut maksaa 16€, että pääsee näkemään kiviä ja kiipeämään portaita tässä kuumuudessa. Matkalla takaisin Kardamenaan pysähdyttiin ostoksille Hatzipetros oliiviöljy tehtaalle.

Kurvailimme myös Mastichari kylän kautta toteamassa, että sekään ei olisi ollut lähellekään niin kiva kuin Kardamena. Lopulta kun päästiin parkkiin Kardamenassa oli Kian mittariin tullut 121,4 kilometriä tälle päivälle. Ihan kiva kaiken sekoilun ohella.

Parien drinksujen sekä pienen kojun chicken gyro plate annosten jälkeen suunnattiin tyytyväisinä hyvissä ajoin majoitukselle suihkuun sekä odottamaan huomista, reissun viimeistä kokonaista päivää.

Burn baby burn

Eilen illalla menin sen verran sekaisin siitä hyvästä jäätelöstä, että unohdin kirjoittaa meidän supermarket käynnistä. Ja siitä millaisia selkeästi geenimanipuloituja vihanneksia täällä kasvaa. Voitte itse ihailla alla olevista kuvista näiden perunoiden ja punasipuleiden kokoa.

Sitten tähän aamuun, mikä valkeni verkkaisesti. Aamupalaksi herkuteltiin eilisestä jäätelömestasta ostettuja suolaisia rinkeli-korppu-hommeleita ja suklaa-croisantteja (ai mikä dieetti?). Sen jälkeen suuntasimme kohti rantatuoleja. Tällä kertaa agendana oli mennä johonkin toiseen paikkaan kuin Krista's. Sukelsimme hieman häpeillen heti rannalla toisena olevan mestan rantatuoleihin, jottei tarvinnut kävellä Krista'sin ohi. Tosin paikan kovaääninen isäntä on heitellyt joka aamu meille ylävitosia vaikka ei ollakaan menty hänen rantatuoleihin, joten oikein mielellään hänen tuoleihin tällä kertaa mentiinkin. Valinta oli ehdottomasti paras siitä syystä, että rantatuoleissa oli myös tyynyt. Kirjan lukeminen on huomattavasti kivempaa hyvässä tuolissa.

Päivä meni siis suurinpiirtein näin: uimista, lukemista, uimista, lukemista ja kaiken keskellä Atte grillasi itseään vieläkin neekerimmäksi. Niin ja oluet rannalla. Kuvan härpäkkeet oli ihanaakin ihanemmat viilentäjät, joiden ansiosta pystyi käymään välillä uimassa ja sai sen jälkeen vielä jääkylmää olutta.

Lounasta käytiin syömässä saman paikan terassilla ja isäntä ei lopulta ottanutkaan meiltä rantatuoleista ollenkaan maksua siitä syystä. Hän istui jopa pöytäämme vähäksi aikaa juttelemaankin sen sijaan, että kailotti koko ajan pelkästään Mr. & Mrs. Finland:sta. Ei siis varmasti käynyt monellekaan epäselväksi mistä maasta ollaan. Hauska tapaus ja mennään varmasti hänen luokseen vielä perjantaina.

Ennen iltaruokailua käytiin heittämässä tutussa Kalypso baarissa ylävitoset eilisiltaisen patun kanssa. Saatiin tälläkin kertaa erinomaista palvelua ja vahvoja drinkkejä. Hellyttävän kasari meininki baarissa ja ihan huippu omistajat.

Ruokailemaan mentiin tänään Pelagos nimiseen ravintolaan, johon oltiin menossa jo kertaalleen aiemmin, mutta silloin päädyttiinkin Alexanderssiin simpukoille. Pelagos oli selkeästi erittäin suosittu ja vilkas ravintola, jossa oli useita etukäteen varattuja pöytiä ja muut pöydät täyttyivät nopeasti. Tilauksia vastaanottava tarjoilija saa erityisesti kehut siitä syystä, että olimme tilaamassa calamaria jonka hän kertoi olevan pakaste. Sen sijaan hän suositteli kuiskaten meille tuoreena löytyviä miekkakalaa, lohta ja baby squideja. Valitsimme molemmat baby squid annokset, joihin tarjoilija lupasi sekä perunoita että kreikkalaista salaattia. Ai niin ja otettiinhan me jälleen rosee viiniä sekä alkupalaksi uuni fetaa filotaikinassa ja jotain pastry rolls juttuja jossa oli juustoa sekä minttua.

Kaikki ruuat olivat ihan mielettömän hyviä. Ja jostain syystä tultiin niin umpi täyteen molemmat, että lähinnä pyörittiin jälkkäri jätskeille Speciaaliin. Tällä kertaa siellä oli niin paljon jengiä sisällä ettei pystynyt ottamaan kuvaa (plus oikeesti olin umpi täysi). Huomenna taas uusi yritys. Nyt nukkumaan, koska huomenna oltava hakemassa vuokra-autoa klo 8:30.

Vadelmavene

Aamulla oli herätys klo 7:30 ja olis tehny mieli jäädä vielä nukkumaan. Kuitenkin edellisenä iltana ostettiin liput Nisyroksen saarelle menevälle laivalle, joten liikkeelle oli lähdettävä. Ulos päästyämme ilma oli jopa siedettävän lämmin ja kylä oli jopa aavemaisen hiljainen ennen klo 9 aamulla.

Pienen etsinnän jälkeen löysimme oikean laivan minne lippumme kävi. Samaan aikaan Nisyrokselle näytti olevan lähdössä kolme eri laivaa, joten luonnollisesti meidän oli se joka jaksoi viimeisenä lähteä liikkeelle. Tosin se ei ollutkaan huono asia, nimittäin laivamme oli nopein ja otti kaikki muut kiinni matkan aikana. Meidän laiva kävi jopa kivasti blokkaamassa toiselta laivalta kuvaus mahdollisuuden matkalla olevan pienen saaren poukaman ohituksessa. Ehkä kapteeneilla oli jonkin sortin kilpailu menossa.

Satamaan päästyämme seuraavaksi etsinnässä oli oikea bussi, joka otti vastaan bussilippumme. Olimme siis ostaneet paketin mihin kuului laivamatkan lisäksi bussimatka tulivuoren Stefanos kraaterille. Bussin penkkeihin ahtauduttuamme matka kraaterille oli hitusen ahdistava. Nimittäin vuoristotiet olivat todella kapeita, siis ei kahden auton mentäviä ja neulansilmiä neulansilmien jälkeen ilman mitään turvakaiteita. Vähän meinas tulla huono olo.

Perillä selvisi, että kraaterille oli erikseen 3€ pääsymaksu. Mikä ei siis ollut paljon, mutta mikä olisi ollut kiva tietää etukäteen. Ehkä siitä syystä lippukassalla oleva täti vaikutti ylionnelliselta siitä, että maksoimme lippumme kolikoilla. Olimme onneksi ensimmäinen bussi ja pääsimme ryntäämään ekoina kraaterin reunalle, eli saimme hyviä kuvia ennen kuin ihmisiä alkoi liukumaan kraaterin pohjalle.

Atte kävi myös kraaterin pohjalla kuvaamassa toimintaan. Sekä rikkoi tietenkin sääntöjä menemällä kiellettylle alueelle erään britti pariskunnan perässä. Hyvä ettei crocsit kärähtäny.

Takaisin Mandrakin kylään oltiin menossa samalla bussilla, millä tultiinkin kraaterille. Tosin bussimme oli myöhässä ja lopulta jouduimme odottamaan pääasiallisesti venäläisten kanssamatkustajien kanssa 10 minuuttia sen jälkeen kun kaikki muut kuusi bussia olivat jo lähteneet. Bussimatkalla taas meinasi tulla vähän huono olo. Huvitusta tosin aiheutti etupenkissä istuva vanha kreikkalainen patu, joka oli ihan innoissaan kaikissa neulansilmämutkissa.

Mandrakissa käppäilimme rannan myötäisesti vähän pidemmälle etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta pienellä aukiolla olevaan kahvilaan suolapalalle. Jälkkäriksi Atte maisteli kreikkalaista kahvia josta kommentit olivat: "Ei tää oo kahvia, tää on liisteriä. Mutta hyvää sellaista."

Lounaan jälkeen ei ollut enää kauan aikaa hengailulle. Odoteltiin laivalle pääsyä kivoissa maisemissa.

Takaisin laivalle mennessä oli tällä kertaa ehkä nuorin "rahastaja" ikinä. About 4-vuotias nuori herra keräsi pääsyliput laivaan ja vieressä ojenteli käsiään liian myöhään myös pikkusisko. Ja totta kai veli kyykytti siskoa lällättämällä, koska hän sai molemmat liput. Itkuhan siitä tuli.

Tulomatkalla oltiin jo päätetty, että rynnätään heti istumaan laivan oikealle reunalle, joka jää matkalla varjon puolelle sekä nähdään Kardamenan satama kun saavutaan sinne. Tuuli pyöritti koko matkan mukavasti korpuksi kuivaneita hiuksiani, mutta oli siitäkin huolimatta ihanan miellyttävä.

Majoituksella kerettiin vielä virkistävälle uinnille ennen kuin lähdettiin syömään. Alkujuomia juodessa ja ihmisvilinää seuratessa mietittiin, että ollaan täällä olon aikana keretty jo nähdä enemmän vyölaukkuja kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Ei kai ne oo tullu takas muotiin!?

Syömään päädyttiin sellaiseen kreikkalaiseen ravintolaan, että tuolista kun perseensä nosti niin oli jo unohtanut mitä söi. Eli kotona olisi todennäköisesti samat ruuat tehty itse paremmin. Mutta se on plussaksi sanottava, että oli ehdottomasti parasta rosee viiniä mitä ollaan ikinä juotu! Tosin jäätiin miettimään olisiko tyypit heittäneet ensin takaisin lähettämämme punaviinikarahviin vain valkoviiniä päälle. Aivan sama, pirun hyvää se oli! Ja ruoka oli edullista, joten ei harmita senkään puolesta niin pahasti.

Jälkkärille oli pakko mennä majoituksen läheiseen jätskibaariin, joka on illasta toiseen ollut aina täynnä ihmisiä. Nyt harmittaa, että tultiin ensimmäistä kertaa vasta tässä vaiheessa. Onneksi kuitenkin vielä muutamia iltoja aikaa tulla herkuttelemaan näillä herkkujäätelöillä. Lupaan ottaa huomenna kuvia sisäpuolelta. Tänään olin liian shokissa, koska olisin halunnut ottaa kaikkia mahdollisia makuja joten valokuvaaminen unohtui täysin.