Austin, TX (part 3)

Päivä lähti kivasti käyntiin, kun palohälytin pärähti päälle puoli neljältä aamuyöllä. Tuntui kuin pää olisi räjähtänyt, sen verran kova ujellus oli. Onneksi kyseessä oli väärä hälytys, mutta pistihän se pikkasen vituttamaan. Väsymys antoi vielä lisää unta, joten vitutuskin oli aamuun mennessä hälventynyt.

Aamupäivästä lähdettiin kohti McKinney Falls State Park:ia. Oli mukava päästä ulkoilmaan käppäilemään ja katselemaan maisemia. Pääsi samalla kivasti rauhoittumaan hektisestä texasilaisesta autokulttuurista. Puistossa olikin yllättäen paljon enemmän nähtävää kuin oli alunperin ajateltu ja vaikka nyt onkin kuivakausi, minkä näki hyvin vesiputouksien koosta, olivat puiston kalliomuodostumat vaikuttavan näköisiä.

Seuraavaksi otettiin suunta kohti kaupungin korkeinta kohtaa, eli Mount Bonnell:ia. Ilmaiselta nähtävyydeltä aukesikin hienot näkymät Colorado-joelle. Joen rannalla näytti olevan toinen toistaan isompia ja varmasti halpoja lukaaleja.

Seuraava osoite oli The Oasis on Lake Travis. Olipa upeat maisemat syödä lounasta ulkona, vaikka ilma hieman viileä olikin. Muuten paikka oli kokonaisuutena jotenkin omituinen yhdistelmä pieniä kauppoja ja ravintoloita eri tasoissa.

Viimeisenä suunnattiin suoraan Austinin keskustaan. Kiva pieni ruuhka taas löydettiin matkalla. Meni vain sellaiset matelevat 30 minuuttia vaivaisen 6 kilometrin matkaan. Ei kolareita, ei tietöitä, ei liikennevaloja, kolme kaistainen highway ja lisäksi maksullinen tullitie, mikä sekään ei näyttänyt vetävän. Eli ihan perus iltaruuhka. Vähän ennen keskustaa liikenne onneksi rauhoittui ja päästiin iskemään auto parkkiin lähelle 6th Street:iä.

Ekana pyrähdettiin läheiseen Moonshine Grill mestaan pakottavan toiletti tarpeen vuoksi ja jäätiin myös ekoille drinksuille. Atte valitsi juomaksi Hard Lemonade ja Eine maistoi Midnight Moon Strawberry moonshinea. Einen drinksun mansikka oli hengaillut moonshinessa varmaan pari vuotta, oli nimittäin niin viinan makuinen että jäi jopa Eineltä syömättä.

Drinksujen jälkeen käppäiltiin 6th Street:llä ja katseltiin kaupungin menoa. Baareja oli vierivieressä ja lähes jokaisessa kuppilassa oli live-bändi taikka artisti joko jo soittamassa tai kohta aloittamassa. Ei tätä paikkaa turhaan kutsuta live musiikin pääkapungiksi. Katu oli mielenkiintoisen erikoinen ja kokonaisuutena jopa eurooppalaisvivahteinen. Päädyimme kuuluisaan Voodoo Doughnut:in maistamaan paikan erikoisuutta pekoni-kinuskidonitsia. Voin kertoa, että oli aikas erikoinen sekoitus suolaista ja makeaa.

Darwin's oli paikka, jossa päädyimme avaamaan luottokortilla piikin. Siina aikaa viettäessä alkoi myös Piano&rummut toiveiltamat. Eine kiikutti dollarin kanssa Aten toiveen ja eipä mennyt kauaa kun Faith No Moren Easy soikin hienosti baarissa. Parin tunnin jälkeen päätettiin jättää 6th Street ja sen todella mielenkiintoinen yöelämä taakse ja suuntasimme majoitukselle kun ajokunto sen vielä salli.

Grand Canyon & Flagstaff, AZ

Ensimmäisenä tarkennus eiliseen tekstiin. Eli hieman tutustuttuani tarkemmin asiaan selvisi, että kello siirtyi tunnilla taaksepäin Arizonaan saavuttuamme siitä syystä että Arizonassa ei ole käytössä kesäaikaa. Eli Arizona kuuluu samaan Mountain Time Zoneen kuin Utah, mutta koska Utahissa on vielä kesäajassa kellot niin Arizonassa kello on tällä hetkellä saman verran kuin Pacific Time Zonella. Eli luultiin voittavamme tunti huomenna, kun mennään Las Vegasiin. Mutta saatiinkin se eilen huomaamatta ihan turhakkeeksi pyörimään.

Aikaisen herätyksen jälkeen suunnattiin kohti Grand Canyonia. Flagstaffista on sinne matkaa puolentoista tunnin verran. Oli muuten pirun puuduttava tie taas, kun pelkkää suoraa tietä ja tasaista maastoa monia monia kymmeniä kilometrejä. Päästiin kuitenkin ajoissa perille ja saatiin auto helposti parkkiin. Sitten vähän sekoiltiin, että missä ollaan ja mihin pitää mennä. Lopulta pienen arpomisen jälkeen selviydyttiin pisteeseen mistä lähti punainen bussilinja, joka kulki edestakas kanjonin reunaa pitkin, pysähdellen yhdeksässä eri kohdassa. Bussit kulki noin vartin välein ja kävelyreitti meni myös koko matkan kanjonin reunaa pitkin. Joten pystyi hyppimään bussista toiseen tai kävelemään eri pisteiden välillä, kokonaismatka oli 13,6 kilometriä. Ilmaisia bussireittejä oli muuten yhteensä 3, jotka todella helpotti kulkemista ympäriinsä. Todella hyvin ja toimivasti järjestetty asiat, joka selittää osittain puiston suhteellisen korkeata sisäänpääsymaksua ($30).

Aluksi pysähdeltiin muutamilla pysäkeillä ottamassa kuvia ja ihmettelemässä. Maisemat oli niin uskomattomat ettei niitä pysty sanoin kuvaamaan. Sitä oli vaikea käsittää edes vaikka itse näki sen edessään. Kuvat näyttää ihan tylsiltä. Oikeestaan ihan turhaan edes katsotte niitä... (Ihan ku tätä blogia joku muu lukisi kuin meidän molempien äidit)

Sitten käytiin bussin päätepisteessä missä oli gift shop ja toiletit. Maisemia sieltä ei vaan paljon näkynyt kun reunalla oli kasvustoa enemmälti. Perus tourist trap mesta. Mut vesipisteellä pullot täyteen ja bussilla takaisin päin. Pari pysähdystä taas ja viimeisten kolmen pysähdyksen väli käveltiin. Noin 3 kilsaa ja lopussa aika kovaa alamäkeä (onneks näin päin).

Tähän väliin vielä pari kännykällä otettua panoramaa.

Sittenpä piti löytää vielä auto. Taas pientä säätöä, mutta vahingossa löydettiin oikealle parkkikselle. Nyt täytyy todeta, että niin paljon kuin mekin ollaan reissuillamme tehty virheitä niin ollaan me jotain opittukin. Takakontin lämmin vesi on parempi kuin ei vettä ollenkaan! Säästää rahaakin kun ostaa vähintään 24 pullon pakkauksen kerrallaan (peukut meille).

Seuraavaksi suunnattiin autolla kohti Desert Viewiä. Tämä meidän oli alunperin tarkoitus jo eilen ajella läpi, mutta onneksi jätettiin tällä päivälle. Sai samalla kertaa ihmetellä koko jutun, Taas pysähdeltiin useammalla kuvauspaikalla. Eräs hauska heppu tarjoitui ottamaan meistä yhteiskuvan ja oli ihan fiiliksissä asiasta. Täällä on hyvin yleistä, ei nimittäin saa koskaan rauhassa ottaa selfieitä kun joku haluamassa ottaa kuvaa sun puolesta (mutinaa).

Sen jälkeen kaahailtiin takaisin majoitukselle ja pienen naamanpesutauon jälkeen suunnattiin Flagstaffin keskustaan syömään. Onneksi käytiin eilen illalla autolla pyörähtämässä siellä, ei muuten varmasti olis jaksettu lähteä sinne tänään. Todella mukavan vilkas keskusta! Huomaa aina kun kaupungissa on yliopisto. Elämä on paljon virkeämpää ja ihmiset kävelee paikkoihin sekä baareja riittää. Käytiin syömässä mukavassa panimoravintolassa Lumberyard Brewing Co, jossa sai taas maistella maukkaita pienpanimon oluita. Sen jälkeen käppäiltiin keskustassa sulattelemassa mahoja ja törmättiin pieneen esitykseen. Useita eri tyyppejä kävi pyörittelemässä vaikka minkä näköisiä tulijuttuja ja live bändi soitti vieressä hyvää musaa (Aten mielestä se muistutti TOOL:ia).

Huomenna kohti Las Vegasia!

Canyonlands & Arches National Park, UT

Hyvä yö takana ja ainoastaan vähän nuutunut olo kun lähdettiin ajamaan klo 09:15 Grand Junctionista kohti Utahia ja Canyonlandsia. Kun päästiin Utahin puolelle ei osavaltio heti ensimmäisenä ihan vakuuttanut. Ensimmäiset 40 mailia oli pelkkää kuivuutta silmän kantamattomiin eikä interstaten varrella ollut edes bensiksiä tai mitään muutakaan. Onneksi meillä oli bensaa riittävästi.

Maisemat alkoi onneksi muuttumaan kun lähennyttiin Canyonlandsia.

Päätettiin ensimmäiseksi ajaa Dead Horse Point State Parkiin ($10). Näköalapaikalla avautui upeat näkymät laaksoon.

Seuraavaksi ajettiin Canyonlands National Parkiin ($10) Island in the Skyn puolelle. Täällä pysähdyksiä olikin sitten monia. Meikäläisellä meinas happi rueta loppumaan kuumuudessa vaikkei näköalapaikoille onneksi tarvinnut kävellä pitkiä matkoja. Antibiootit auttanut siihen ettei kurkkuun enää koske, mutta keuhkot meinaa tulla ulos yskimällä. Ja nenäliinakauppaan kohta suunnattava, kun varastot loppumaisillaan.

Grand View Point Overlook

Buck Canyon Overlook

Green River Overlook

Mesa Arch

Shafer Canyon Overlook

Sitten alkoi loppua Ateltakin puhti, joten suunnattiin Moab nimiseen kaupunkiin syömään ja pitämään tuumaustauko. Pohdintojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että ajellaan vielä Arches National Parkiinkin ($10). Jää kuitenkin harmittamaan jos ei mennäkään.

Balanced Rock

Delicate Arch

Garden of Eden

Double Arch

The Window Section

Park Avenue Viewpoint

Sittenpä olikin aika suunnata kohti Monticelloa ja illan majoitusta. Takana pitkä päivä, vietettiin yhteensä kaikissa puistoissa vajaa 7 tuntia, mutta kyllä oli kaiken vaivan arvoista! Huomenna taas matka jatkuu.