Bled, Slovenia

Hieman paremmin (ilmastointi toimi) nukutun yön jälkeen aamupalalla tuli pieni haikeus, koska matka jatkuu taas tänään. Olisi näitä maisemia voinut ihastella useamman viikon, sekä näitä viinejä.

Ei onneksi tarvinnut pitää mitään kiirettä, koska matkaa tälle päivälle oli tiedossa vain about 100 km. Reittivalinnaksi otettiin tosin suorin tie vuorien yli. Joten noiden kilometrien ajoajaksi annettiin reippaasti yli kaksi tuntia. Heti alkuunsa pysähdyttiin läheiselle näköalapaikalle Gonjačeen. Kiivettiin ylös betoniseen torniin, josta avautui upeat näkymät pitkälle Gorinska Brdan alueelle. Ylhäällä tornissa tosin ihailun ohessa meinasi vetää jalat veteläksi, kun torni heilui mukavasti tuulessa.

Sitten vähän maisemia matkan varrelta.

Seuraavaksi vielä pari videota niin näette millaista lähes koko tämän päivän ajaminen oli. Keskinopeus matkalle oli about 40 km/h.

Bledin kaupungin läpi ajettaessa näimme vain turisteja joka puolella. Päätimme siis käväistä kaupasta hakemassa syötävää, koska majoituksessamme on tänään oma keittiö. Eli chillataan eikä lähdetä tappelemaan turistien kanssa ravintoloihin. Majoituksella meidät otti vastaan ihana vanha pariskunta. Talo on alppihenkinen kolme kerroksinen, jossa meidän huoneistomme sijaitsi toisessa kerroksessa. Oli kuin olisi tullut 70-luvun mummolaan, hellyttävää ja kodikasta. Meillä on hienosti läpi talon oleva huoneisto ja molemmilla puolilla on parvekkeet. Ei pöllömmät maisemat napostella pientä suolaista ja maistella slovenialaista kuohuviiniä.

Lopulliset kilometrit tälle päivälle 111 km.

New Orleans, LA (part 2)

Aamulla oli lähellä ettei kuolema korjannut allekirjoittanutta, kun yskä repi keuhkoja ja nokka vuosi kuin seula. Eipä auttanut itku markkinoilla vaan lopulta kuitenkin oli lähdettävä liikkeelle. Yöllä oli muuten ollut pientä ukkosta, joka oli lämmittänyt ilmaa entisestään. Joten kipeä ihminen lähti järkevästi lyhyemmissä housuissa, kun taas "terve" tyyppi päätti lähteä hikoilemaan farkuissa.

Matkattiin taas raitiovaunu+bussi yhdistelmällä keskustaan, josta käppäiltiin hiljakseen satamaan. Tässä aiemmin lupaamani parit kuvat Bourbon Streetistä.

Satamassa ostettiin liput Steamboat Natchezille yhteishintaan $64. Ehkä pikkasen kallista, mutta kyseessä ainakin New Orleanssissa viimeinen höyryllä toimiva siipiratasalus, niin olihan sen kyytiin hienoa päästä. Risteily Mississippijokea pitkin kesti kaksi tuntia. Aluksen kapteeni kertoi menomatkan ajan kaikkea nippelitietoa New Orleansista ja Mississippijoesta. Paluumatkan ajan aluksella soitti livebändi jazzia. Risteilyllä olisi voinut syödä ihan kunnon lounaankin, mutta siihen ei lähdetty satsaamaan.

Risteilyn jälkeen käveltiin päämäärättä New Orleanssin katuja. Lopulta päädyttiin paikkaan nimeltä Orleans Grapevine - Wine Bar & Bistro. Hauskaa ja erikoista paikassa oli se, että happy hour aikaan sai ilmaista pekonia. Parkkeerattiin perseemme baaritiskille, jossa ensin nautiskelimme pullon valkoviiniä sekä paistettua brietä valkosipulilla. Niin ja tietty pekonia. Jälkkäriksi testattiin baarimikon erikoinen: Ginger-rosemary Collins. Oli niin hyvää, että oli pakko "maistaa" toinenkin. Ja sen jälkeen yhdet nogg eggit vai oliko se sittekin egg nogg martinit...

Lopulta oli pakko lähteä liikkeelle tai olisimme istuneet baaritiskillä pilkkuun asti nautiskellen Sunshinen tekemiä erikoisuuksia. Oikeasti baarimikon, ei kun anteeksi baarihenkilön nimi oli Sunshine. Kuulemma hänen omien sanojensa mukaan nimi johtuu siitä, että hänen vanhempansa ovat psykopaatteja. Tiedä siitä sitten sen enempää, mutta todella mukava ja innovatiivinen baarihenkilö hän oli!

Pier 424 Seafood Market oli seuraava stoppi. Satsattiin täälläkin pullolliseen valkoviiniä, tällä kertaa jenkkiviini, jota myöhemmin harmiksemme huomasimme oleva saatavilla myös Alkossa... Atte valkkasi ruokalistalta Creole Pastan ja Eine Shrimp Creole annoksen. Varsinkin Aten annos oli ihan mielettömän maukas.

Seuraavaksi päädyttiin baariin missä oli pitkät listat erikoisoluita. Joten edelleen kipeä Eine joutui odottamaan vielä useamman tuopin verran majoitukselle pääsemistä. Lopulta tulimme majoitukselle taksilla, mikä kustansi huimat $10. Tästä vielä tämän päivän ostoksesta hörppy naamariin ja nukkumaan.