Lento Denveriin lähti lopulta noin kolme varttia myöhässä. Kävi muuten pitkästä aikaa niin hyvä tuuri, että meidän viereen ei tullut ketään. Eli saatiin kolmen penkin rivi kahdestaan, eikä tarvinnut ahdistella kylki kyljessä. Tosin naureskeltiin, että karma kostaa sit paluumatkalla jääkaappipakastimen kokoisen kaverin muodossa.
Lento meni mukavasti ylimääräisen tilan takia. Molemmat nukuttiin useampi tunti ja oltiin siis suhteellisen virkeitä perillä. Maahantuloselvityksessä saatiin saas uusia kokemuksia. Ensin jonotettiin automaateille missä tehtiin perinteiset sormenjälki ja valokuva jutut. Sen jälkeen jonotettiin virkailijalle joka teki samat uudestaa. Ei pysty ymmärtämään..
Molemmat matkalaukut odotteli nätisti meitä kun oltiin viimeisiä tarkastuksen läpi tulleita. Varsinaisesti aikaa kaikkeen meni niin että oltiin lopulta ulkona terminaalista vähän alle tunnissa. Tosin sitten vielä jonoteltiin vähän Aviksella, mutta sekin oli huomattavasti kivuttomampi kuin pelättiin. Olisi muuten lähtenyt hyvään hintaan (vain $10 per päivä lisähintaa) iso BMW tai ($5 per päivä) Cadillac, mutta pysyimme jyrkkinä eikä otettu upgradeusta eikä mitään muita lisäjuttuja. Lopulta päästiin kurvaan Avikselta Ford Fusionilla (ei mikään aikoinaan euroopassa myyty pieni malli) kohti majoitusta vähän yli yhdeksän.
Pientä stressiä oli ehkä havaittavissa autossa, mutta se kuuluu aina ekaan ajoon. Plus oli pimeä. Mutta navigaattori toimi siitä huolimatta että siinä on 5 vuotta vanhat kartat. Heh. Täytyy katsoa miten se lähtee käyttäytymään vai käykö ostamassa uuden jossain vaiheessa. Majoitukselle kuitenkin löydettiin helposti, koska Atte oli kirjoittanut valmiiksi niin hyvät ohjeet.
Pieni iltapala naamariin viereisessä Sonic Drive-In mestassa. Ja sen jälkeen tuli kyllä iloisesti uni. Ainoa että molemmat herättiin klo 05:05. Noh, uuteen päivään ja uusiin seikkailuihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti