Kotona

Sisälle laivaan ajamisen jälkeen suoriuduimme suorinta reittiä hyttiin. Pää tyynyyn ja unta kaaliin. Oli nimittäin sen verran väsy, että meinas jo ehkä vähän alkaa kiukuttamaan. Meitsi sai ehkä sellasen nelisen tuntia nukuttua ja Atte pari tuntii sen päälle. Siinä sitten pienessä vessassa suihkulla, minkä lämpötilasäädin pyöri mielin määrin ympäri sen isommalti lämpötilaan vaikuttamatta, suihkuttelu auttoi vähän avaamaan silmiä. Myös puhtaiden vaatteiden tuoksu auttoi ymmärtämään, että kyllä, hytissämme haisi vieno urea. Muutenkin siisteyden ja kunnon puolesta voisi kuvitella laivan olevan huomattavasti vanhempi kuin sen 10 vuotta.

Nälkä alkoi olemaan ja pakkohan se oli satsata laivalla syömiseen. Muuten saattaisi syttyä kolmas maailmansota ennen kotiin pääsyä. Suuntasimme laivan Steakhouse ravintolaan. Ruoka oli maittavaa, mutta palvelun taso ja erityisesti henkilökunta alkoi loppua kohdin ihan tosissaan ärsyttämään. Ruokia pöytiin kuljettava täti puhui todella töykeästi ja huokaili avoimesti väsyneen oloisena ravintolassa kulkiessaan. Niin ja se vesipullo (0,7 litraa) maksoi 5,50 €. Ei jatkoon tämä mesta!

Syömisen jälkeen käytiin häviämässä loput rahat pelikoneisiin ja rulettiin. Pyörähdettiin aikaa kuluttaaksemme myös Taxfree myymälän kautta päivittelemässä hintoja ja vertailemassa niitä Rostockin hintoihin. Laivalla ei onneksi ollut hirveästi ihmisiä, joten aika rauhassa saatiin pyöriä.

Sitten seuraava jännitys oli Turkuun tuleminen. Meidän auto oli tällä kertaa sellasessa blokissa parkissa, että oltiin varmoja pääsevämme vasta viimeisinä pois laivasta. Säikähdettiin ihan, kun jonkin onnenkantamoisen johdosta oltiinkin ensimmäisiä laivasta pois pääseviä autoja. Tämä johtui siitä, että oltiin jääty ainoana henkilöautona alimmalle kannelle ja meidän jonossa oli kaikki laivaan tulleet matkailuautot. Muuten alimmalla kannella oli vain rekkoja. Eli meidän jono päästettiin ensimmäisenä pois, kun laivan luukut avautuivat tällä kertaa edestä.

Täytyy sanoa, että aikamoinen pulla kävi tällä reissulla kaikkien lauttamatkojen suhteen. Siinä sitten heiteltiin ensin pienet ylävitoset, jonka jälkeen ajelleltiin iskarit pohjassa vihellellen tullin läpi. Siitäkin ohi päästyämme viattomasti hurrattiin. Kunnes. Helsinki-tienviittoja seuratessa huomattiin olevamme Raisiossa. Mitä hittoa. Ei menny tunteisiin, tietenkään.

Lähikaupan kautta oltiin kotona pikkasen ennen ysiä. Auton tyhjentämiseen meni sellanen vartti tunti. Loppuviikoksi on hommia.

Viimeiset kilsat olivat 132 km.

Rostock, Saksa

Tänään Atte pääsi testaamaan Mondeota Saksan moottoriteiden vapailla nopeuksilla. Taistelulaivamme kulkee vakaasti vaikka taulussa on 180 km/h vauhtia. Kierroksetkin nousevat vain juuri ja juuri kolmeen tonniin. Pääsi Mondeolla kyllä 200 km/h vauhtiakin, mutta se oli vain hetkellisesti, ihan vaan testimielessä.

Tämän ajopäivän kohokohtia oli ylikovaa ajamisen lisäksi ne hetket kun ilmastointi oli pari minuuttia kerrallaan päällä. Onneksi aurinko ei porottanut ihan täydeltä teholta. Oli se silti hanurista ja aika väsyttävää, kun ei ollut ilmastointia. Lounastauko pidettiin Miss Pepper ravintolassa Hampurin lähistöllä. Ihan jees ruoka lounaaksi, mutta sata kärpästä kaverina ei ollut kauhean nautinnollista. Lisäksi amerikkalais dinerit on kuin samasta tuutista, sama missä päin maailmaa olet. Pois lukien jos olisit oikeasti Amerikassa.

Reissun viimeinen majoituksemme sijaitsee Rostockissa. Se varattiin viime hetkellä ennen reissuun lähtöä. Eikä siitä ollut juuri mitään tietoja etukäteen saatavilla, saatikka sitten asiakaskokemuksia. Hieman matkalla pohdiskeltiinkin että mitähän sieltä löytyy, vai löytyykö mitään. Lopulta kohtalaisen pomppuisen mukulakivikadun päästä löytyi kuin löytyikin vanha melontakerhon rakennus, missä on sekä ravintola että majatalo jossa meillä oli huonevaraus. Talo sijaitsee Rostockin vanhaakaupunkia vastapäätä, Warnow-joen toisella puolen.

Ajopäivän jälkeen olikin kiva istua ravintolan terassilla ihaillen näkymiä kaupunkiin rennossa ja rauhallisessa ympäristössä.

Tämän päivän kilsat olivat yhteensä 466 km.

Vadelmavene

Aamulla oli herätys klo 7:30 ja olis tehny mieli jäädä vielä nukkumaan. Kuitenkin edellisenä iltana ostettiin liput Nisyroksen saarelle menevälle laivalle, joten liikkeelle oli lähdettävä. Ulos päästyämme ilma oli jopa siedettävän lämmin ja kylä oli jopa aavemaisen hiljainen ennen klo 9 aamulla.

Pienen etsinnän jälkeen löysimme oikean laivan minne lippumme kävi. Samaan aikaan Nisyrokselle näytti olevan lähdössä kolme eri laivaa, joten luonnollisesti meidän oli se joka jaksoi viimeisenä lähteä liikkeelle. Tosin se ei ollutkaan huono asia, nimittäin laivamme oli nopein ja otti kaikki muut kiinni matkan aikana. Meidän laiva kävi jopa kivasti blokkaamassa toiselta laivalta kuvaus mahdollisuuden matkalla olevan pienen saaren poukaman ohituksessa. Ehkä kapteeneilla oli jonkin sortin kilpailu menossa.

Satamaan päästyämme seuraavaksi etsinnässä oli oikea bussi, joka otti vastaan bussilippumme. Olimme siis ostaneet paketin mihin kuului laivamatkan lisäksi bussimatka tulivuoren Stefanos kraaterille. Bussin penkkeihin ahtauduttuamme matka kraaterille oli hitusen ahdistava. Nimittäin vuoristotiet olivat todella kapeita, siis ei kahden auton mentäviä ja neulansilmiä neulansilmien jälkeen ilman mitään turvakaiteita. Vähän meinas tulla huono olo.

Perillä selvisi, että kraaterille oli erikseen 3€ pääsymaksu. Mikä ei siis ollut paljon, mutta mikä olisi ollut kiva tietää etukäteen. Ehkä siitä syystä lippukassalla oleva täti vaikutti ylionnelliselta siitä, että maksoimme lippumme kolikoilla. Olimme onneksi ensimmäinen bussi ja pääsimme ryntäämään ekoina kraaterin reunalle, eli saimme hyviä kuvia ennen kuin ihmisiä alkoi liukumaan kraaterin pohjalle.

Atte kävi myös kraaterin pohjalla kuvaamassa toimintaan. Sekä rikkoi tietenkin sääntöjä menemällä kiellettylle alueelle erään britti pariskunnan perässä. Hyvä ettei crocsit kärähtäny.

Takaisin Mandrakin kylään oltiin menossa samalla bussilla, millä tultiinkin kraaterille. Tosin bussimme oli myöhässä ja lopulta jouduimme odottamaan pääasiallisesti venäläisten kanssamatkustajien kanssa 10 minuuttia sen jälkeen kun kaikki muut kuusi bussia olivat jo lähteneet. Bussimatkalla taas meinasi tulla vähän huono olo. Huvitusta tosin aiheutti etupenkissä istuva vanha kreikkalainen patu, joka oli ihan innoissaan kaikissa neulansilmämutkissa.

Mandrakissa käppäilimme rannan myötäisesti vähän pidemmälle etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta pienellä aukiolla olevaan kahvilaan suolapalalle. Jälkkäriksi Atte maisteli kreikkalaista kahvia josta kommentit olivat: "Ei tää oo kahvia, tää on liisteriä. Mutta hyvää sellaista."

Lounaan jälkeen ei ollut enää kauan aikaa hengailulle. Odoteltiin laivalle pääsyä kivoissa maisemissa.

Takaisin laivalle mennessä oli tällä kertaa ehkä nuorin "rahastaja" ikinä. About 4-vuotias nuori herra keräsi pääsyliput laivaan ja vieressä ojenteli käsiään liian myöhään myös pikkusisko. Ja totta kai veli kyykytti siskoa lällättämällä, koska hän sai molemmat liput. Itkuhan siitä tuli.

Tulomatkalla oltiin jo päätetty, että rynnätään heti istumaan laivan oikealle reunalle, joka jää matkalla varjon puolelle sekä nähdään Kardamenan satama kun saavutaan sinne. Tuuli pyöritti koko matkan mukavasti korpuksi kuivaneita hiuksiani, mutta oli siitäkin huolimatta ihanan miellyttävä.

Majoituksella kerettiin vielä virkistävälle uinnille ennen kuin lähdettiin syömään. Alkujuomia juodessa ja ihmisvilinää seuratessa mietittiin, että ollaan täällä olon aikana keretty jo nähdä enemmän vyölaukkuja kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Ei kai ne oo tullu takas muotiin!?

Syömään päädyttiin sellaiseen kreikkalaiseen ravintolaan, että tuolista kun perseensä nosti niin oli jo unohtanut mitä söi. Eli kotona olisi todennäköisesti samat ruuat tehty itse paremmin. Mutta se on plussaksi sanottava, että oli ehdottomasti parasta rosee viiniä mitä ollaan ikinä juotu! Tosin jäätiin miettimään olisiko tyypit heittäneet ensin takaisin lähettämämme punaviinikarahviin vain valkoviiniä päälle. Aivan sama, pirun hyvää se oli! Ja ruoka oli edullista, joten ei harmita senkään puolesta niin pahasti.

Jälkkärille oli pakko mennä majoituksen läheiseen jätskibaariin, joka on illasta toiseen ollut aina täynnä ihmisiä. Nyt harmittaa, että tultiin ensimmäistä kertaa vasta tässä vaiheessa. Onneksi kuitenkin vielä muutamia iltoja aikaa tulla herkuttelemaan näillä herkkujäätelöillä. Lupaan ottaa huomenna kuvia sisäpuolelta. Tänään olin liian shokissa, koska olisin halunnut ottaa kaikkia mahdollisia makuja joten valokuvaaminen unohtui täysin.

Pythagorio Day 7.

Aamun sähkökatkoa pakoon lähdettyämme käppäilimme uusia reittejä kohti rantabulevardia.

Kävimme myös katsastamassa Pythagoraan patsaan.

 

 

 

 

 

 

Aamupalan jälkeen suuntasimme shoppailemaan. Sitten olikin jo pakko lähteä majatalolle katsomaan miten täyteen laukut jo niistä ostoksista tulee. Karu totuus tuli vastaan. No more tuliaisia. Sniif.

 

Koska mitään ei ollut enää tehtävissä eikä voinut lähteä jatkamaan shoppailua, niin jouduttiin suuntaamaan rantabulevardille juomaan viiniä ja lukemaan kirjaa. Taidettiin ottaa parit drinksutkin...

 

 

 

 

 

 

Tulimme istuneeksi siinä useamman tunnin, jonka aikana tuuli yltyi todella kovaksi. Täällä on ollut koko viikon ajan koviakin tuulia, yleensä iltaisin. Nyt tuuli oli välillä niin kovaa, että piti pitää lasista kiinni ettei juomat pääse kaatumaan. Kävelimme myös sataman päätyyn asti ottamaan viimeiset kuvat. Ja siellä tuntui että tuuli oli niin kovaa, että lähtee oikesti itsekin sen mukaan.
 

 

 

 

 

Illan alkaessa hiljalleen hämärtyä suuntasimme kohti reissun parasta ravintolaa. Oltiin päätetty ettei uskalleta riskeerata viimeistä iltaa random ravintolalla. Paikka olikin jo melkein täysi ja samoihin aikoihin meidän kanssa saapui niin monta seuruetta ettei tyhjiä pöytiä enää sen jälkeen ollut. Joten jonoa oli koko meidän ruokailun ajan. Eli kyllä siitä ravintolasta joku muukin tykkäsi.
 

Tällä kertaa otettiin alkuun munakoisoa uunissa tomaatin ja fetan kanssa sekä uunissa paistettua fetaa filotaikinan sisällä jonka päällä oli hunajaa ja seesaminsiemeniä. Molemmat oli ihan mielettömän hyvää! Varsinkin filotaikina feta!!

 

Varmaankin kovasta tuulesta johtuen sähkötkin meni toisen kerran tänään kesken alkupalojen syönnin. Oli hetkellisesti hyvinkin romanttinen tunnelma. Onneks sähköt palasi ennen pääruuan tuloa, niin näki mitä söi.
 

Pääruuaksi otimme molemmat Souvlakin lampaasta. Ei sille vaan voi mitään miten hyvää grillissä grillattu liha on. Ja tämä lammas oli vieläkin parempaa kuin muutaman päivän takainen Souvlaki!

 

Sittenpä sitä olikin niin naatti ettei voinut muuta kuin laahustaa takaisin majatalolle. Varsin mukava viimeinen päivä. Seuraavana päivänä joutuu takaisin Suomen sateisiin. Varmaan palellutaan, kun lämpötila putoaa yli puoleen.

Pythagorio Day 6. Part 2.

Iltaruokailemaan oli tarkoitus mennä majoituksen lähellä olevaan Tavernaan, jotta pääsee ajoissa nukkumaan. Mutta ohi kävellessämme todettiin sen olevan jälleen tyhjä. Tiedetään sen yhden lounaalla käynnin jälkeen että ruoka on hyvää. Siltikään ei kiinnosta mennä varsinkaan illalla syömään ravintolaan mikä on täysin tyhjä. Joten jatkettiin matkaan.

 

Seuraavassa paikassa ei saatu palvelua. Tarjoilijaa vissiin kiukutti kun valittiin ainoa pöytä mitä ei oltu katettu. Toiset kaksi vapaata oli täysillä pauhaavan musiikin vieressä. Joten koska tarjoilija päätti ignorata meitä, me päätettiin lähteä hetken päästä menemään.

 

Lopulta päädyttiin rantabulevardille asti. Sieltä valkattiin ravintola mistä Atte muisteli lukeneensa hyviä arvosteluja. Päädyttiin ottamaan alkuruuaksi Sea Bass Carpaccio ja Stuffed Zuccini Blossoms. Molemmat olivat erinomaisia!

 

 

 

 

Pääruuaksi söimme molemmat moussakaa. Oli paljon parempaa kuin ensimmäisen päivän moussaka, missä lihanmäärää oli vähän niin ku korvattu kesäkurpitsalla. Ja päälle oli laitettu vain iso kasa juustoraastetta. Tässä versiossa lihaa oli reippaasti ja vaikka tämäkin sisälsi myös perunaa niin ei haitannut! Päällinenkin oli kunnon kerros pehmeää juustokastiketta, mikä piti ruuan kuumana koko syömisen ajan. Eli kaikin puolin todella hyvää moussaka!!

 

Sen jälkeen pyörittiin Thomas baariin jälkkärille. Otettiinkin osuvat After Dinner drinksut. Cherry brandya, triple seciä ja sitruunamehua. Peukut ylös tälle juomalle, tosi namiaaaa!!!

 

 

 

 

Pythagorio Day 6. Part 1 Samos Roundtrip.

Aamulla suunnattiin John's Rental Caria kohti klo 9:00. Atte pisti vaan nimen paperiin, maksoi 35 euroa ja saatiin ohjeet mennä tankkaamaan 20 eurolla. Se kuulemma riittää saaren ympäriajoon. Sen jälkeen patu saattoi meidän parkkipaikalle avasi auton ovet, iski avaimet käteen, käski tuoda ne takaisin ennen klo 21:00 ja toivotti hyvää päivää poistuen takavasemmalle. Ei paljon kiinnostanu auton kunto tai muut jutut mitä yleensä käydään läpi. No mutta kaikki vahingot korvattu yms joten mitäpä väliä sillä on missä kunnossa auto tulee takaisin, kunhan tulee.

 

Siinäpä sitten ahtauduttiin Ladaan, eikun siis Hyundai Atokseen. Ovia piti nimittäin tosissaan paiskoa kuin Ladassa aikoinaan. Auton leveys oli vissiin puoli metriä vähemmän kuin Kiassa. Vaihteita kun vaihtoi niin Aten käsi hakkasi samalla sekä omaa oikeaa jalkaa kuin minun vasempaa jalkaakin. Olkapäätkin meillä oli koko ajan yhdessä. Niin ja onneksi turvavyöt riitti juuri ja juuri kesälomamahojen ylitse.

 

Matkaan päästiin lopulta kartan ja Mr. Burnsin turvin. Ensimmäinen pysähdys oli tankkaamisen jälkeen Heran temppelin rauniot. Päästiin juoksemaan aamun kuumuudessa sopuleitakin karkuun että ehdittiin kuvaamaan paikat ennen massojen hyökkäystä.

 

 

 

 

Seuraavaksi oli nokka kohti Votsalakia. Matkalla pysähdyttiin ensin näköalapaikalle ottamaan kuvia. Ja heti sen jälkeen kivan näköisessä kahvilassa. Missä oli myös ihan kivat maisemat kohti Pythagorion kaupunkia ja lentokenttäkin näkyy.

 

 

 

 

 

 

 

Ajelimme kohti saaren länsiosaa. Oli tarkoitus ajella niin pitkälle kuin päästään ja sitten tulla takaisin samaa reittiä. Usko vaan loppui kesken turhan ajelun suhteen. Joten kun olimme bonganneet ensimmäisen pilven koko reissun aikana, käänsimme Atoksen ympäri ja ajelimme takaisin "isommille" teille. Samalla ajeltiin molempiin suuntiin Votsalakian kaupungin läpi, joka oli yksi äkkilähtöjen kohteista. Kamalalta turistipaikalta näytti, missä ei ollut muuta kuin ranta ja yksi tie. Onneksi ei sinne erehdytty menemään. Tässä muutama kuva siltä matkalta.

 

 

 

 

 

 

Tässä vaiheessa voisikin jakaa hieman mietteitä autoilusta. Luultiin ensin että Kian vieminen Alppien yli oli iso juttu. Sen jälkeen 1.2 koneella oleva Fiat Punto Sisiliassa oli tosi kova juttu. Mutta kyllä 1.0 koneella oleva Hyundai Atos Samoksen pienillä vuorilla oli sittenkin se kaikkein kovin juttu. Tähän mennessä...

 

Ajelimme vuoristoteitä kohti Karlovassia. Joka osoittautui todella tylsännäköiseksi paikaksi. Oli siellä rantaa, mutta ei vissiin turismia joten ravintolat puuttui. Pikaisen pysähdyksen jälkeen matka jatkui.

 

 

 

Kohta Kokkarissa. Rakkaita terkkuja Iksulle!

 

 

 

Kokkarissa pysähdyttiin etsimään lounaspaikkaa. Rantaa myöten menevä tie oli täynnä turisteille suunnattuja kahviloita ja ravintoloita. Kaikki ravintolat mainostivat englanniksi, saksaksi ja hollanniksi samoja ruokia. Päädyttiin summamutikassa yhteen niistä. Minä tilasin päivän erikoisen Beef Souvlakin ja Atte Red Mullet kala-annoksen. Molemmat oli ihan hyviä, mutta meni valitettavasti heikoimmaksi ruokailuksi tällä reissulla vaikkei varsinaisesti ruuassa mitään vikaa ollutkaan. Atellakin tuli ruotokiintiö täyteen.

 

 

 

 

Syönnin jälkeen käppäiltiin vielä katsomaan mistä se hienompi ranta löytyy. Löysimme myös kunnon rantabulevardin missä olisi ollut paremman näköisiä ravintoloita kuin missä itse käytiin. Pysähdyttiin vielä jätskille ja hengaamaan, mutta itse rannalle asti ei jaksettu kävellä.

 

 

 

 

Matka jatkui taas. Tällä kertaa takaisin päin, koska oli unohdettu että Vourlioteksen kaupunki oli ennen Kokkaria. Tän siitä saa kun ei suunnittele kunnolla etukäteen menemisiä. Päästiin taas nousemaan Atoksella kunnon serpenttiinitiet ja huudattamaan moottoria. Mutta olipa ne maisematkin sen arvoiset.

 

 

 

 

 

 

Viimeinen pysähdys oli kaupungissa nimeltä Mytilinii. Sinne ajeltiin taasen pitkin pientä oikoreittiä.

 

 

 

 

 

 

Sen jälkeen ajeltiin hyvillä mielin palauttamaan auto jotta pääsi majatalolle suihkuun. Hikiset oltavat oli päivän ajan Atoksessa vaikka siinä olikin ihan toimiva ilmastointi.

 

Arviolta ajoimme päivän aikana noin 120 kilsaa. Tosin kun rattia oli pyörittänyt taukoamatta useamman tunnin, niin tuntui ajaneensa vähintään puolet enempi. (Aten kommentti päivästä)