Miniloma Kööpenhaminaan

Lauantaiaamu alkoi aikaisin ja suuntasimme kohti lentokenttää jo kuuden aikoihin. Lennon Kööpenhaminaan olisi pitänyt lähteä klo 7:35, mutta ilmaan päästiinkin viivästyksen vuoksi noin parikymmentäminuuttia myöhässä.

Viivästys ei meitä haitannut, koska tarkoituksena oli pyöriä kaupungilla siihen asti, kunnes iltapäivällä päästään kirjautumaan hotelliin sisään. Ensimmäiseksi Kastrupin lentoasemalla nostimme Nordean automaatista käteistä 400 kruunua, eli 53,54 €. Tämä osoittautui lopulta täysin turhaksi asiaksi, koska kaikkialla maksettiin ensisijaisesti vain kortilla. Myyjät jopa hämmentyivät nähdessään käteistä, mikä oli varsin huvittavaa. Lentoasemalta ostetut ABC zonet kattavat aikuisten metroliput Kongens Nytorvin asemalle kustansi 36 kruunua per peppu, eli 9,86 € yhteensä kahdelta.

Kongens Nytorvilta kävelimme ensin Nyhavnin satamaan.

Pienen kuvaussession jälkeen päätimme kuitenkin suunnata suoraan etukäteen valittuun aamupalapaikkaan. The Union Kitchen niminen ravintola oli tupaten täynnä ihmisiä. Olimme miettineet pöytävarauksen tekemistä, mutta se jäi jostain syystä lopulta tekemättä. Saimme onneksi kuitenkin pöydän ja pääsimme kyyläilemään menuuta. Valkkasimme molemmat listalta Brunch platen, joka sisälsi orgaanista munakokkelia, makkaroita, pekonia, kylmäsavustettua lohta, 24kk kypsytettyä juustoa, pinaattia, mini avokado toast, yogurttia & granola, mini waffle & marjoja, hedelmiä, mini croissantti ja leipää. Lisäksi makustelimme paikan signature cappuccinot, jotka olivat taivaallisen hyvänmakuiset. Tämä koko upeus maksoi yhteensä mukavat 486 kruunua, eli 66,51 €.

Viihdyimme reilun tunnin verran nauttimassa brunssia, jonka jälkeen kävimme hakemassa Nyhavnin joulukojusta lämpimät rommiglögit. Hintakin oli oikein mukava 160 kruunua, eli 21,90 € yhteensä. Sitä ennen saimme maistella eräästä toisesta kojusta kuumaa aperolia, mikä oli aika yllättävä makuelämys. Täytynee ehkä testata kotona sen toteuttamista.

Kävelimme vilakassa ilmassa kuumien glögimukien kanssa kohti Amalienborgia. Emme jaksaneet jäädä seisoskelemaan ja odottamaan puolen päivän vahdinvaihtoa, koska siihen oli vielä liki tunnin verran aikaa.

Päädyimme sen sijaan katsastamaan läheisen Marmorikirkon.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Pientä merenneitoa. Tarkoitus oli kävellä Kastellet linnoituksen lävitse, mutta emme jaksaneet pysähtyä lukemaan ohjeistuksia tarkemmin, niinpä katkerasti saimme havaita vastapäisen sillan (Norway Gate) olevan remontissa eli suljettu. Niinpä tyydyimme vain kävelemään vallihaudan päällä takaisin mistä tulimmekin ja jätimme Merenneidon tällä kertaa väliin.

Pienessä tihkusateessa suuntasimme seuraavaksi kurssin kohti majoitusta. Ajatuksena oli päästä edes vessaan, jos ei vielä saada huonetta. Hotellille saapuessamme kello oli hieman yli yksi. Saimme onneksi huoneen ja pääsimme kirjautumaan sisään. Hotel Christian IV kustansi yhdeltä yöltä pyöristyttävät 166 €. Meillä oli onneksi hotels.com palkintoyö, joten sen käyttämisen jälkeen maksettavaa lopulta jäi vain 82 €.

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme käppäilemään Kongens have -puistoon. Löysimme sieltä pienen ruusutarhan, missä kesäaikaan on varmasti mukava vain istua ja vaikka lukea kirjaa.

Puistosta suuntasimme kohti Amager Bryghus Taproomia. Eine makusteli alkuun Beer Flightin ja lopuksi puolikkaan Westmalle Trappist Dubbel. Atte maisteli alkuun todella maukkaan Dragör Brown Ale, seuraavaksi Wookie IPA ja lopuksi puolikkaan Winter in Bangalore IPA. Baari oli uudehko ja miellyttävä paikka viettää aikaa.

Seuraavana kohteena oli The Olive Kitchen & Bar, johon oli tehty pöytävaraus klo 17:15. Tämä olikin hyvä, sillä ravintolassa kävi vähän väliä ihmisiä kysymässä vapaita pöytiä ja heille tarjottiin vain ei-oota tai parhaimmassa tapauksessa tunnin pika-ruokailua. Me sen sijaan söimme Olive’s 4 course menu ja tietenkin kaveriksi siihen suunniteltu viinipaketti.

Ruokailun lopulliseksi hinnaksi tuli yhteensä 1090 kruunua, eli 149,17 €. Tämä oli mielestämme varsin kohtuullinen hinta 2,5 tuntia kestäneestä todella maittavasta ruokailusta. Hinta ei myöskään ollut kova suhteutettuna Kööpenhaminan yleiseen kalliiseen hintatasoon. Mainittakoon vielä, että ravintolan suosio perustuu myös Tripadvisorin arvosteluun, jossa se on rankattu ykköseksi mid-range hintaluokan ravintolaksi. Arvosteluja on annettu peräti yli 2200 ja arvosana on 5/5. Kaikista Kööpenhaminan ravintoloista The Olive Kitchen on Tripadvisorissa tällä hetkellä sijalla 5/2300.

Ravintolalta kävelimme 10 minuutissa illan pääohjelmalle, eli Radical Facen keikalle Hotel Ceciliin. Tämä oli se syy, miksi matkustimme Kööpenhaminaan.

Kerkesimme paikalle juuri ennen lämppärin, kanadalaisen Jon Bryantin, aloittamista. Klo 21 oli Radical Facen vuoro. Keikka oli todella mahtava ja keikkapaikka oli kiva.

Atte makusteli keikan aikana muutaman tautisen maukkaan paikallisen pienpanimo oluen, mutta valitettavasti oluiden nimet pääsivät unohtumaan. Keikan jälkeen olikin sen verran jo pajatso tyhjänä, että kävelimme suoraan 10 minuutin päässä olevalle majoitukselle nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna kävimme syömässä hotellin maukkaan ja monipuolisen aamupalan. Huoneen luovutuksen jälkeen, kävelimme Nyhavniin, josta jatkoimme tuorehkoa kevyenliikenteen siltaa pitkin Christianshavniin.

Suuntanamme oli vapaakaupunki Christiania. Se ei Eineä suuremmin lopulta päässyt vakuuttamaan. Syynä saattoi olla aikainen aamu, sunnuntai, syksy, harmaus ja se ettei paikalla vaikuttanut olevan muutaman myyjän ja yksittäisen turistin lisäksi kuin paikallisia kovanaamoja pitämässä järjestystä.

Sieltä käppäilimme Christianshavnin metroasemalle, jossa saimme tuhlattua likimain kaikki eilisillalta kertyneet kolikot, kun ostimme 72 kruunulla matkaliput lentoasemalle. Taisi jäädä vain 23 kruunua jäljelle, plus tietenkin vielä seteleinä olevat 200 kruunua.

Lentoasemalla olimme hyvissä ajoin, niinpä ei pidetty kiirettä edes turvatarkastukseen menossa. Mainittakoon sekin asia, että lentoaseman metroasemalta on muuten melkoinen kävelymatka varsinaiselle terminaalille. Väliin mahtuu aikamonta myymälää ja ravintolaan. Kävimme lopulta tuhlaamassa loput kruunut kahteen small batch giniin (toinen tanskalainen ja toinen norjalainen) sekä Möetin champagneen. Reput olivatkin niiden myötä enemmän kuin täynnä.

Kööpenhamina oli erittäin kiva ja kaunis kaupunki. Ehdottamasti matkustettaisi uudestaan, mutta hintavan kaupungin vuoksi tällainen yhden yön miniloma on ihan vallan passeli. Parhaiten mieleen jäi myös polkupyörät, joilla oli omat ajokaistansa ja niitä olisi voinut vuokrata lähes joka kadunkulmasta. Tässä vielä kuva metroaseman pyöräparkista. Kuvassa näkyy vain noin neljäsosa kaikista pyöristä mitä yhden metroaseman viereen oli pistetty parkkiin.

Skopjen loppujorinat

Tällä reissulla tuli nähtyä enemmän patsaita kuin laki sallii.

Kaupungissa oli todella paljon eri rakennusprojekteja kesken, mutta yhdelläkään työmaalla ei näkynyt työntekijöitä. Eli joko rahat olivat loppuneet, kaikki olivat lomalla tai yksinkertaisesti oli liian kuuma työskennellä. Sen lisäksi oli myös paljon rempalleen jätettyjä entisiä kahviloita/ravintoloita.

Kaikkialla; baareissa, ravintoloissa ja yleisöalueilla soi pelkästään parhaat kasari ja ysärihitit. Richard Marxin Right Here Waiting -biisi kuultiin reissun aikana vähintään kerran päivässä.

Tupakkaa polttivat kaikki ja joka paikassa. Kovimmat sauhuttajat olivat varautuneet ravintolassa iltaa varten kahdella röökiaskilla. Vähän sitä ihmeteltiin, mutta vauhdista päätellen ihan oikealla määrällä iltaan oli varauduttu.

Käytettiin taksia enemmän kuin millään reissulla aiemmin. Oli se kyllä niin halpaakin, ettei ollut mitään järkeä lähteä miettimään bussilla kulkemista. Muita yleisiä kulkuneuvoja Skopjessa ei ole.

Matkan aikana juotiin myös enemmän pieniä viinipulloja kuin aiempina vuosina yhteensä. Viinirintamalla Pohjois-Makedonia yllätti roseeviinien puolesta erittäin positiivisesti. Kolmen viinitilan ja neljän eri roseen maistelun jälkeen voimme lämpimästi suositella Pohjois-Makedoniaan matkustavalle maan roseeviinejä.

Kaikki ihmiset olivat ystävällisiä ja todella avuliaita. Myös hieman yllätti kuinka hyvin ihmiset osasivat puhua englantia. Jopa vanhempien ihmisten kanssa pystyi helposti kommunikoimaan.

Roskaa oli joka paikassa muualla paitsi Makedonia-aukiolla. Roska-astiat olivat ylitse vuotavia ja tien pientareet sekä pusikot ynnä muut olivat täynnä roskia. Makedonia-aukio oli tosiaan ainoa siisti paikka ja sen roska-astiat tyhjennettiin säännöllisesti, joten senkin vuoksi aukio vaikutti jopa kliiniseltä.

Maa on edullinen matkustuskohde. Majoittuminen sekä eläminen oli erittäin huokeata. Paikallinen ruokakulttuuri oli tuoreita kasviksia ja selkeitä makuja suosiva. Erittäin maukasta ja hyvää ruokaa sai joka paikasta. Kaupungissa oli myös paljon sekä turisteille suunnattuja ravintoloita että paikallisten suosimia hienoja ravintoloita.

Wizz Air, Skopje - Turku

Kello soi 3:30. Oli pikkasen väsy fiilis muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen. Muistin ihme ja kyllä viime hetkellä ottaa kuvan meille erikseen valmistetusta aamiaisesta.

Väsymyksestä huolimatta tavarat oli äkkiä kasassa ja kyyti oli onneksi paikalla 5 minuuttia ennen sovittua määräaikaa. Kuskimme myös ajeli hippasen nopeampaa vauhtia ja ruuhkattoman kellonajan avustuksella olimme lentokentällä yhdessä huijauksessa. Toisin sanoen 20 minuutissa.

Suunnattiin passin tarkastukseen, josta pääsi kapeaa käytävää suoraan turvatarkastukseen. Jono olikin mukavan mittainen ja vähän jo mietittiin, kuinkahan kauan tässä menee. Lopulta oltiin lähtöportilla klo 5:15. Viisi minuuttia myöhemmin portti avautui. Hyökättiin jonoon ja hyvin äkkiä tajuttiin ettei erikseen ostetulla Wizz Prioritylla ollut tällä lentokentellä minkään sorttista hyötyä. Jonon vieressä kulki kaksi lentokenttätyöntekijää jotka tarkastivat passit ja portilla yksi työntekijä näytti tietokoneelle matkaliput. Tämän jälkeen ihmiset jakautuivat kahteen karsinaan sen mukaan millä rivillä paikka lentokoneessa on. Me olimme rivillä 26 eli menimme kauempaan karsinaan. Oven vieressä oleva karsina oli koneen etuosan ihmisille. Siinä vaiheessa, kun oli jäljellä alle 10 ihmistä joita ei oltu tsekattu sisään, ovet ulos avautuivat ja ihmiset alkoivat siirtyä ulkona odottavaan bussiin. Samaan aikaan myös meidän karsina vapautettiin. Joten ulko-ovelle muodostui äkkiä kauhea härdelli. Useampi työntekijä yritti ohjata ensimmäiseen bussiin koneen etuosan ihmisiä ja toiseen bussiin takaosan ihmisiä. Joiltakin tarkastettiin tässä vaiheessa istuinpaikkoja lipuista, kun yrittivät nousta bussiin, toisilta ei. Pikkasen huvittavaa ja vähintäänkin sekavaa toimintaa. Lentokoneeseen päästyämme nauratti myös se ettei ketään kiinnostanut myöskään ihmisten laukut. Ei siis sillä, että niitä olisi pitänyt alkaa punnitsemaan tai mittaamaan. Vaan sillä, että meillä olisi voinut käsimatkatavaroina olla laukut ilman Wizz Priorityakin.

Lentokone lähti parkista liikkeelle aikataulun mukaan tasan klo 6:00. Mikä oli ehkä aavistuksen yllättävää siihen nähden miten sekavasti kentällä toimittiin. Kun lentoa oli mennyt puoli tuntia, lentokapteeni ilmoitti että joudumme laskeutumaan Budapestin lentokentälle tarkastamaan jotain lentokoneesta. 20 minuuttia tämän tiedon jälkeen lentokapteeni ilmoitti ettemme voikaan laskeutua Budapestin lentokentälle, koska emme voi uudelleen nousta sieltä painon vuoksi, joten jatkamme Vilnan lentokentälle. Edelleenkään ei tietoa tarkastuksen laadusta. Tässä vaiheessa jo pähkäiltiin onkohan meidät kaapattu?

Vähän ennen Vilnan lentokentälle laskeutumista kuulimme, kun takana ihmiset puhuivat siitä, että lentokone olisi ilmeisesti nousun yhteydessä lentänyt lintuparven läpi ja tästä johtuisi ylimääräinen tarkastus. Laskeuduttiin Vilnan lentokentälle klo 9:10. Alle tunti olisi ollut enää matka-aikaa Turkuun.

Lopulta tarkastuksessa ei löydetty mitään ja lentokone lähti takaisin liikenteeseen klo 10:05. Vähän ennen Turkuun saapumista kapteeni kertoi syyn miksei voitu tulla suoraan Turkuun, koska Turussa ei ole mekaanikkoja ja huoltohenkilökuntaa.

Laskeuduttiin Turun lentokentälle klo 11:10. Passin tarkastukseen jonottamisessa meni lähes puoli tuntia ja sitten pääsi vihdoinkin omalla autolla kohti kotia.

Viimeinen päivä Skopjessa

Eilen päädyttiin unohtamaan lopullisesti se auton vuokraaminen. Kuumuus vaikutti suuresti päätökseen. Ei nimittäin kiinnostanut lähteä istumaan pieneen sardiinipurkkiin useaksi tunniksi. Eli tänä aamuna suunnattiin kärppänä aamiaiselle ja tilattiin isompia miettimättä juomat ja makedonialaiset aamupalat. Ravintolan terassilla ei näyttänyt olevan vielä porukkaa ja muutenkin oli huomattavasti hiljaisempaa. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että on lauantai ja oltiin ajoissa liikkeellä. Yllättäen saimmekin aamupalat nopeasti juomien jälkeen ja päästiin kerrankin syömään aamupalaa yhdessä kahvin kanssa.

Aamupalan jälkeen pyydettiin taas respan tätiä soittamaan meille taksi. Tällä kertaa paikalla oli se vähän nyrpeämpi tytsy. Vähän hän ihmetteli pyyntöämme, mutta soitti kuitenkin. Menimme ulos odottamaan ja taksi saapuikin paikalle samantien. Hyppäsimme kyytiin ja kuski laittoi mittarin päälle vasta nitkuteltuaan auton ympäri. Päättyvä tie millä hotellimme sijaitsee, on jotakuinkin 100 metriä pitkä ja sen alkupäässä näyttikin olevan taksitolppa. Vähän nauratti kun tajuttiin asia, ei oltu huomattu sitä edellisellä kerralla kun lähdettiin Matkalle. Ei ihme, että respan tytsy katsoi meitä vähän omituisesti. Noh, se mukavampi respan tytsy toissa päivänä mielummin tilasi meille taksin. Ettei meitä vaan rahasteta liikaa, kun huomaavat meidän olevan turisteja.

Joka tapauksessa olimme taksissa ja menossa kohti Vodno vuorta, ja paikkaa josta lähtee kaapelivaunu ylös Millennium ristille. Taksikyyti ylös maksoi 220 MKD (3,59 €). Kaapelivaunun aikatauluja kyylätessä huomasimme sen kulkevan aina puoli tuntia tasatunnilta eteenpäin ja sen jälkeen sen olevan puoli tuntia suljettuna. Kerrankin kävi hyvä tuuri ja olimme sopivasta viisi minuuttia ennen tasaa portilla, eli ei jäänyt pitkä aika notkua auringossa odottelemassa. Kaapelivaunumatka kesti noin 8 minuuttia ja minua saattoi ehkä taas vähän jännittää. Korkeat paikat ei vaan ole mun juttu.

66 metriä korkea risti rakennettiin Vodno-vuoren päälle vuonna 2002 juhlistamaan 2000-vuotista kristinuskoa Makedoniassa. Itse vuori on 1066 metriä merenpinnasta. Huipulta oli upeat näkymät joka suuntaan ja koska tuuli puhalteli mukavasti, viihdyimme kierrellen, varjossa istuen ja katsellen maisemia useamman tunnin ajan.

Lopulta laskeuduttiin kaapelivaunulla takaisin alas. Piipahdettiin Hotel Vodnon terassilla olusella ja sen jälkeen lähdettiin metsästämään taksia joka veisi meidät takaisin alas vuorelta. Ei taasen ihme, että passissa ollut taksi sanoi ensimmäiseksi hinnaksi 500 MKD. Suostui kuitenkin tiputtamaan hinnan 400 MKD (6,52 €). Tällä kertaa ei jaksannut miekkailla enempiä hinnasta. Päästiin kuitenkin kohtuulliseen hintaan alas.

Makedonia-aukiolla käytiin syömässä pientä suolaista panimoravintola Kollektivissa. Naposteltiin puoliksi ravintolan nimikko pizza panimon oluiden kera.

Seuraavaksi suunnattiin hotellille viettämään siestaa. Ensin jäätiin respaan varmistamaan seuraavan aamun kuljetusta lentokentälle. Paikalla oli harmiksemme vielä se ei-niin-avulias tytsy, mutta onneksi se kaikkein mukavin tytsy hyökkäsi takavasemmalta pelastamaan tilanteen. Saimme hotellin maksettua, kuljetuksen varmistettu ja hän lupasi hoitaa meille aamupalaksi club sandwichit, koska lähdemme niin aikaisin emmekä pääse aamiaiselle. Tyytyväisinä hyvästä palvelusta hengailimme ilmastoinnin viileydessä pähkäillen minne menisimme illalla syömään.

Illan viileydessä päätimme lähteä turistikeskittymästä ihan toiseen suuntaan. Käppäilimme parin kilometrin päähän paikallisten suosimaan Gostilnica Dukat nimiseen ravintolaan, jossa oli kattava lista paikallisia viinejä. Alkuun maistelimme makedonialaista salaattia kera juustoisen paistetun kotileivän ja vasikan prosciutton. Aivan mielettömän hyviä kaikki. Varsinkin vasikka oli suolaista ja kuivaa. Hieman makea paikallinen rosee kävi täydellisesti näiden kylkeen.

Pääruuaksi maistelimme possua paikallisen Muchkalica Dukat uuniruuan ja pekoni-juusto-rullan muodossa. Namskis!

Viinin nauttimisen ja seurustelun jälkeen jaksoi vielä espresson lisäksi ottaa laavakakkua ja baklavaa.

Ystävällinen tarjoilija soitti meille taksin, niin ei tarvinnut kävellä takaisin pimeässä. Taksin mittarissa oli perillä 87 MKD (1,42 €), mutta iskettiin kuskille rehvakkaasti satanen kouraan ja kiitettiin kyydistä.

Ennen huoneeseen menoa käytiin vielä tuhlaamassa loppuja dinaareja majoituksen ravintolassa, ja vähän myös sen takia että piti käydä lopulta hyödyntämässä -15 % alennus drinkeistä hotellin asukkaille. Makustelimme mansikka mojitot 600 MKD (9,79 €) yhteishintaan, josta siis lähti 90 MKD pois hinnasta.

Tämän jälkeen kiivettiin tyytyväisinä hotellihuoneeseen suihkuun ja pakkaamaan tavarat valmiiksi. Respan tätikin kävi tuomassa meille aamupala sandwichit. Niistä kuvaa huomenna. Nyt nukkumaan ja herätys klo 3:30. Ai niin ja mitä tapahtui viimeisen päivän kunniaksi? No tietenkin meitsi paloi auringossa!