AMSTERDAM 6: Lähtöpäivä

Aamulla makoiltiin sängyssä niin pitkään kun pystytiin, kunnes oli aika lopulta luovuttaa huone yhdeltätoista. Muistettiin laittaa astianpesukone hyrräämään lähtiessämme, niin ei tule jälkikäteen sanomista ja saadaan toivottavasti maksettu 100 € takuusumma takaisin.

Tihkusateessa kävelimme juna-asemalle päin. Olimme jo aiemmin päättäneet, että tänään aamupala tullaan nauttimaan mieluummin ravintolan puolella. Alkoi Sparista ostetut leivät ja vähän muutkin tulemaan korvista ulos, eikä se kahvikaan ollut päivien edetessä paremmaksi muuttunut.

Sloterdijkin aseman edustalla on ravintola Grand Café Hermes. Sinne kolistelimme sisään matkalaukkujen kanssa. Oli hassua huomata, että kaikki muutkin paikalla olevat asiakkaat olivat vetolaukkujen kanssa. Söimme sen verran isot sandwich lautaset kahvien kera, että niillä pärjättiinkin helposti Suomeen asti.

Automaatista ostetut junaliput lentoasemalle kustansivat 4,80 € per henkilö. Matka taittui sinne kymmenessä minuutissa.

AMSTERDAM 5: Haarlem

Aamulla alkoi matkaväsymys sen verran painaa, että kiinnostus meinasi olla koetuksella. Varsinkin kun edellisenä iltana oli alkanut satamaan vettä ja sen piti jatkua pitkälle tiistaihin asti. Onneksi tarkemmin verhojen välistä ulos kurkkimisen ja sääennusteen uudestaan tarkastamisen jälkeen todettiin, ettei vettä taidakaan sataa ihan koko päivää. Joten ei muuta kuin aamupala naamariin ja kohti tuttua Sloterdijkin juna-asemaa.

Ostettiin menopaluu junaliput naapurikaupunki Harlemiin. Hintaa sille tuli 9,60 € per henkilö. Junamatka ei kestänyt kuin 10 minuuttia. Perille päästyämme huomasimme iloksemme, ettei ainakaan välittömästi ollut sateesta pelkoa. Niinpä lähdimme reippain mielin kävelemään kaupungin keskustaa kohden.

Koska kahvihammasta jo kolotti melkoisesti, niin ensimmäisen pysähdys oli kahvila. Sattumalta vastaan tullut Chocolate Company Café osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Cappuccino ja latte olivat erittäin maukkaita, samoin kuin pekaanipähkinäkakku sekä schwarzwaldin kakku.

Rentouttavan kahvituokion jälkeen kävelimme kohti Grote Marktia, jossa piti olla maanantaisin markkinat. Noh, olihan sinne jokunen koju pystytetty, mutta ei niitä kovin kummoisiksi markkinoiksi voinut kehua. Matkamme jatkui varsin nopeasti kohti joenrantaa.

Sitä pitkin kävellessä päätimme ottaa suunnaksi tuulimyllyn Molen De Adriaan. Alkuperäinen oli rakennettu 1778, mutta se tuhoutui vuoden 1932 tulipalossa. Vuosien pähkäilyiden ja rahankeruun jälkeen tuulimyllyä alettiin rakentamaan lopulta uudelleen vuonna 1999. Ongelmana vaan oli, että rakennuspiirustuksia ei ollut tallella, myös rakennusosaamisessa oli omat haasteensa. Lopulta kolme vuotta myöhemmin tuulimylly avasi ovensa yleisölle.

Tuulimyllyn edustalla tapasimme eteläafrikkalaisen pariskunnan, lähinnä sen takia että Eine joutui ottamaan heistä yhteiskuvan. He suuntasivat kohti tuulimyllyn sisäänkäyntiä joten päädyimme seuraamaan heidän esimerkkiään. Sisällä selvisi, että ensimmäinen kierros olisi kymmenen minuutin päästä klo 13. Hintaa kierrokselle tulisi 5 € per henkilö. Ennen maksun suorittamista kyseltiin, että minkälaiset portaat ylös mahtavat olla. Saatiin nopeasti selville, että parit viimeiset on vähän jyrkempiä, mutta myös vakuuttelut että 20 vuoden aikana ei ollut sattunut yhtään onnettomuutta ja kaikki kierrokselle osallistuneet ovat aina päässeet ylös asti.

Samaiselle noin tunnin kierrokselle lähti aiemmin tavattu eteläafrikkalainen pariskunta. Kierros osoittautui yllättäen paljon odotettua mielenkiintoisemmaksi. Oppaana toiminut mies oli itsekin ollut aiemmin töissä tuulimyllyssä, joskin toisella puolen Hollantia. Hän osasi kertoa elävästi tuulimyllyjen historiasta ja siitä millä tavalla tuulimyllyt toimivat sekä miten niitä ohjaillaan.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin vanhan kaupungin syövereihin etsimään lounaspaikkaa. Päädyimme meksikolaiseen ravintolaan nimeltä Popocatepetl. Naposteltiin juomien kera nachoja kanalla ja jalopenõ-juusto Bitterballeneita.

Lounaan jälkeen käppäilimme vielä vanhassa kaupungissa hetken aikaa, kunnes suuntasimme takaisin juna-asemalle. Puksuttelimme junalla takaisin Sloterdijkin asemalle, jossa ostimme automaatista neljä kappaletta tunnin kertalippuja raitiovaunuun. Suuntasimme siis raitiovaunulla kohti Foodhallenia. Vesisadekin osui lopulta juuri mukavasti kohdallemme ja kasteli meidät, kun pyyhällettiin raitiovaunupysäkiltä eteenpäin. Foodhallenilla vietettiinkin sitten koko loppu ilta. Aten vanha opiskelukaveri kävi hetken aikaa istumassa ja vaihtamassa kuulumisia meidän kanssamme. Oli mielenkiintoista kuulla millä tavalla muutaman vuotta Amsterdamissa työn puolesta asunut ihminen kokee Amsterdamissa asumisen verrattu Suomeen. Hän myös kuunteli mielenkiinnolla mitä kaikkea me olimme Amsterdamissa tehneet.

AMSTERDAM 4: Arnhem

Sunnuntaille meillä oli varattu junaliput klo 9:45 lähdölle Arnhemiin. Saatiin pieni hämmennys itselle aikaiseksi ja mukavan infoihmisen kettuilut, kun ei osattu käyttää meidän digitaalisia lippuja juna-asemalla. Päästiin kuitenkin lopulta laiturialueelle sisälle. Junamatka Arnhemiin kesti 1h 15min.

Arnhemissa suunnistettiin ensin hieman harhaan, mutta päästiin lopulta bussiasemalle missä hypättiin bussiin nro 7. Yritettiin kuskilta ostaa liput, mutta korttimaksu ei pelittänyt kahdella ensimmäisellä yrityksellä, jonka jälkeen kuski huitoi meidät vaan jatkamaan matkaa sisälle bussiin. Harhaan tosin oli tässäkin menty, koska meidän olisi pitänyt löytää stadionille menevä shuttle bussi 007 johon olisi voinut ostaa suoraan menopaluulipun. Stadionille kuitenkin päästiin myös näin (ilmaiseksi) ja bussista hypättyämme tajuttiin, ettei edes oltu bussissa vaan johdinautossa. Noh, mitäpä noista pienistä erheistä.

GelreDomen stadionille tultiin, koska Atte oli ostanut meille liput Vitesse vs. FC Emmen jalkapallopeliin. Matsi oli aika tylsä ja kotijoukkueen kannattajatkin pitivät varsin vähän ääntä, joten tunnelma ei noussut kattoon. Onneksi Attea viihdytti hänen vieressä istuva vanha ukkeli, joka nauroi makeasti ja tasapuolisesti kaikille kentällä tapahtuville epäonnistumisille. Peli päättyi lopulta 1-1, katsojia oli paikalle saapunut 13265.

Pelin jälkeen suuntasimme samalle johdinauton pysäkille. Päästiin taas ilmaiseksi sisään, koska kuskia ei olisi vähempää voinut kiinnostaa maksun vastaanottaminen, kun jengiä oli niin paljon. Köröteltiin siis takaisin keskusasemalle, mistä lähdettiin kävellen tutustumaan Arnhemin vanhaan kaupunkiin. Keskusta oli mukavan pieni ja kompakti. Ihmisiä oli suhteellisen paljon liikenteessä, vaikka olikin sunnuntai päivä. Tosin kaikissa kaupoissa näkyi olevan alennusmyynnit käynnissä, mikä osaltaan selittäneen ihmismäärän. Keskustassa oli myös paljon kahviloita ja mekin eksyimme yhteen hyvän kahvin toivossa. Ei tuo majoituksen kahvi nimittäin ole ollut erityisen maukasta. Pitihän siihen kahvin kylkeen ottaa myös vähän makeaakin; omenapiirakka ja red velvet cake.

Ongelma ilmeni, kun oli maksun aika. Nimittäin Mastercard ei kuulemma käy heille. Onneksi saatiin yhdistettyä molempien lompakoista sen verran käteistä, ettei tarvinnut tiskaamaan jäädä. Tämä tapaus selvensi myös sitä, että eihän se maksu siellä bussissakaan sen vuoksi onnistunut. Noh, sitten alkoi vähän jännittämään että mitäs jos kortti ei käy myöskään illaksi varatussa ravintolassa. Käppäiltiin Arnhemin katuja ja pähkäiltiin tätä Mastercard ongelmaa. Koskaan ei ole aiemmin käynyt niin, ettei sillä olisi voinut maksaa ja nyt kävi kaksi kertaa peräkkäin. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että käydään varmuudeksi nostamassa käteistä sen verran että voidaan maksaa ravintola sillä.

Pöytävaraus oli tehty ravintolaan nimeltä Restaurant 't Amusement. Ravintolan on perustanut vuoden 2011 Hollannin Masterchef kilpailun voittaja Estée Strooker, joka oli tuolloin 20-vuotias. Ravintolalla on myös Michelin tähti, mikä huomattiin sisään mennessämme.

Sunnuntaina ravintolalla on aina Sunday Funday, jonka tarkoituksena on vähentää ruokahävikkiä. Kokit suunnittelevat 3-7 ruokalajin menuun sen mukaan minkä verran sunnuntaille tulee pöytävarauksia. Ruokalajeissa käytetään aina viikolla ylijääneitä ruokia ja aineksia. Tämän vuoksi jokainen sunnuntai on ainutlaatuinen ja myös kokeille mahdollisuus olla innovatiivisia ja jopa hieman kokeellisia.

Tässä meille tarjotut ruokalajit. Sisältö kerrottiin yksityiskohtaisesti, kun annokset tuotiin pöytään, mutta eihän niitä enää vähän ajan päästä muistanut. Joten tässä vähän jotain suuntaa siitä mitä annoksissa mahdollisesti oli.

Alkupala: talon oliivileipää laakerinlehtivoilla, punajuurikeitto, perunasalaatti sinappikastikkeella, joku sipulihomma sekä villisialla täytettyjä nyyttijuttuja.

1. ruokalaji: kukkakaalia moussena, couscousina sekä friteerattuna

2. ruokalaji: piikkikampelaa, porkkanapyree ja pikkelöity porkkana, purjoa sekä ankeriaskastiketta

3. ruokalaji: verimakkaraa mustekalarenkaan sisällä, päällä sipulia sekä mustekalaa ja saksanpähkinää, alla omenasose ja mustekalan mustetta.

4. ruokalaji: selleripyree, pikkelöity punakaali, omenainen kaalipyree, villisikaa, yrttikastike ja joku tumma kastike

5. ruokalaji: kahvi ja joku alkoholi sorbetti pähkinämurulla sekä aniksen makuinen paahtovanukas ja lanttutoffee

Ruokien kanssa nautiskelimme aluksi ranskalaista valkoviiniä. Villisika annoksen kanssa maistelimme tarjoilijan suosituksesta lasilliset hollantilaista punaviiniä.

Oli todella upea ravintolakokemus, joka kesti mukavat 3,5 tuntia. Yhteensä illan hinnaksi tuli 142 €, mikä oli varsin kohtuullinen meidän mielestämme.

AMSTERDAM 3: lauantai

Lauantaiaamuna suunnattiin suoraan Amsterdamin keskusasemalle junalla. Olimme päättäneet, ettei osteta etukäteen lippuja millekään erityiselle kanaaliristeilylle. Niitä nimittäin lähti aseman läheisyydestä useita vierivierestä toisiaan ja hintaluokassa vaihdellen 10 € - 15 €. Päädyimme valitsemaan randomilla tunnin risteilyn hintaan 13,50 €, jonka lähtöön oli vajaa 10 minuuttia. Opastuksen sai valitsemallaan kielellä kuulokkeiden kautta, joskaan suomea ei ollut tarjolla. Suuret eivät odotukset näitä risteilyitä kohtaan olleet, joten ei tullut onneksi suurta pettymystäkään. Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä taloja ja siltoja kanaalista käsin. Samalla kuuli myös tärppejä kaupungin historiasta.

Risteilyn jälkeen lähdettiin ihastelemaan kanaaleja ja hienoja siltoja myös kävellen. Pyörittiin ensin 7 sillan mestan kautta Rembrandtin aukiolle, missä syötiin vähän suolaista De Belgessä ranujen muodossa. Käytiin myös St. James's Gate Irish Baarissa Guinnesilla.

Pienen paussin jälkeen matkattiin katsastamaan Anne Frankin talo ulkoa päin. Turistirysään sisään meneminen ei kiinnostanut. Sen sijaan käytiin lähellä sijaitsevassa Tulip Museumissa, missä kuultiin tulppaanien historiasta ja siitä, miten ne ovat alun perin päätyneet Alankomaihin. Kyllä oli koko 5 € sisäänpääsyn arvoinen paikka.

Sen jälkeen ilman viileys ja järkyttävä ihmispaljous joka paikassa alkoi riittämään. Joten päädyttiin käymään majoituksella pienellä välikuolemalla. Lepohetken jälkeen suunnattiin virkeämpänä kohti The Seafood Bar Spui 15:sta. Pöytävaraus oli tehty ennakkoon netissä, missä ravintola mainostaa, että varaa ainoastaan 20 % pöytäkapasiteetistaan ennakkoon ja loput pöydät on varattu suoraan ravintolaan tuleville. Kun pääsimme paikalle, ravintola oli ihan tupaten täynnä. Eteisen kaaoksessa kuulimme, että pöytää joutui siihen aikaan odottaa ainakin tunnin ajan. Onneksi siis olimme tehneet pöytävarauksen.

Alkuun otimme lasilliset Colletin champagnea. Alkupalaksi Atte valitsi friteerattua kalmaria, koska grillattu mustekala oli loppu. Eine valitsi valkosipulikatkaravut uunista.

Ruokajuomaksi päädyimme valitsemaan itävaltalaisen valkoviinin.

Pääruuaksi otimme yhteisen Mixed Grill annoksen, joka sisälsi molemmille: kaksi erilaista valkoista kalaa (ruodoton meriahvenfilee nahkan kera ja kokonainen pieni meriantura keskiruodolla ilman nahkaa), pieniä sydänsimpukoita sekä isoja sinisimpukoita tomaattikastikkeessa, mustekalaa, grillattuja kuorittuja katkarapuja, kokonainen scampi sekä puolikas hummeri.

Aivan mahtavat makuyhdistelmät ja vatsa tuli kerralla niin täyteen merenelävää, ettei käynyt mielessäkään että olisi jälkiruokaa vielä päälle jaksanut. Oli muuten ihanan sotkuista syömistä. Onneksi ravintola tarjosi meille tyylikkäät ruokalaput.