Lafayette, LA

Aamu valkeni harmaana ja parasta oli, että pääsi jatkamaan matkaa eteenpäin. Lastattiin Chevy täyteen ja navigaattoriin ohjelmoitiin osoite, joka sijaitsi meille uudessa osavaltiossa. Reittimme suuntasi Houstonin kautta pois Texasista ja Louisianan puolelle.

Matkaa kertyi päivälle 595 km ja suurimmaksi osaksi se oli tylsää ja rumaa interstatea. Tänään muuten nähtiin varmaan eniten ylinopeuden vuoksi pysäytettyjä autoja Houstonin ja Louisianan rajan välisellä interstate osuudella, kuin mitä ollaan koskaan ennen nähty. En kyllä ihmettele yhtään siinä määrin, koska texasissa muutenkin ajetaan ihan järkyttäviä ylinopeuksia. Verrattuna siis edellisiin road trippeihin mitä olemme jenkeissä pyörineet.

Sääntösuomalaisuutemme muuten nousi pintaan, kun bongailtiin matkalla rekisterikilpiä. Nimittäin monet autoilijat ovat hankkineet rekisterikilpeihinsä "hienot" kehykset, joilla osoittavat tukensa urheilujoukkueille, kaupungeille tai muulle. Typeryyttä sanon minä, koska ne usein peittävät osavaltion nimen osuuden rekisterikilvestä. Kieltää pitäisi tuollaiset, koska ne häiritsevät meidän rekkaripeliä. Jos ollaan asiasta valitettu jo jollain aiemmalla reissulla, niin pahoittelen asian toistamisesta, mutta on se vaan pirun ärsyttävää.

Louisianan puolella saavuttiin Lafayetten majoitukselle pimeän aikaan. Sen verran puutunut olo oli koko päivän autossa istumisen jälkeen, että päädyttiin pesemään pyykkiä ja käymään syömässä hotellin viereisessä Cracker Barrel ravintolassa.

San Antonio, TX

Väsynyt matkailija oli tehnyt sen verran typeriä kirjoituskämmejä edelliseen postaukseen, että oli pakko lähteä heti aamutuimaan vähän muokkailemaan omia höpötyksiä. Mihin oli hyvin aikaa, koska unet loppui aikaisen nukkumaanmenon vuoksi jo neljän aikaan aamulla. Samalla päädyin lisäämään myös parit ekstra kuvat. Eli saa käydä lukasemassa edeltävän postauksen uudestaan. Toki eilinen margaretha pitsa oli ihan hauska juttu omastakin mielestä....

Rauhallisen aamun jälkeen kurvattiin Chevyllä kohti San Antoniota. Ensimmäinen etappi oli Houstonin ohitus. Joka kestikin mukavat 35 minuuttia ilman ruuhkia ja ihan koko ajan ajettiin Interstatella siltaa pitkin (siis noin 28 mailia pelkkää siltaa). Eli vieressä ja alla meni syöttötiet molemmin puolin sekä jäätävä määrä ramppeja eri suuntiin eri tasoissa. Välillä olo oli kuin huvipuistossa. Ja Interstate oli lähes koko ajan 7 kaistainen molempiin suuntiin ja viereiset syöttötiet myös useampi kaistaisia. Silkkaa hulluutta, kun kyseiset tiet eivät ruuhka-aikana kuulemma riitä niitä käyttävälle automassalle.

San Antonioon saapuessa tuli vähän säädettyä ajo-ohjeiden suhteen ramppiviidakossa, mutta pienen kiertotien jälkeen löydettiin lopulta perille majoitukselle. Saatiin huone kerrankin alakerrasta, joten ei tarvinnut raahata laukkuja yläkertaan. Einekin pääsi vihdoin toteuttamaan itseään matkalla ostetuilla desinfioivilla pyyhkeillä.

Majoitukselta suunnattiin kävellen kohti keskustan River Walkia. Kävelymatkaa oli alle kilometrin ja toisin kuin moni muu kaupunki jenkeissä, niin täällä kävely on tehty helpoksi sekä miellyttäväksi. River Walkilla parkkeerattiin ensimmäisenä perseemme irkkupubin happy hour:lle. 

Olipa kyllä kiva katsella illan pimenemistä ja jouluvalojen syttymistä. Ennen syömään menemistä käveltiin koko River Walk ympäri ja ihasteltiin upeita puitteita. Syömään päädyttiin tietysti sinne missä oli selkeästi isoimmat margaritat. Texas size, totta kai.

Margaritojen tuhoamiseen meni hetki jos toinenkin. Siitä kun selvittiin, niin yritettiin kuvata upeita jouluvaloja. Niitä on muuten ripustettu ympäri River Walk:a vaatimattomat 2500 valokaapelia, joissa on noin 122 000 yksittäistä valoa.

Iltamme päättyi majoituksen vieressä olevaan Mariachi Baariin. Ihan yhdet vaan otettiin.