Tämä päivä alkoikin sitten vähän suunnitelmista poiketen. Meikäläiseltä meinas yöllä loppua happi enkä pystynyt nukkumaan kun kurkku oli niin kipeä. Joten aamupalan jälkeen suunnattiin läheiseen Community Hospitalissa sijaitsevaan Grand Valley Urgent Call päivystykseen. Ainoat matkavakuutuksen suoraan korvaamat klinikat koko Coloradon alueella kun olisi ollut Denverissä. Joten koko lääkärikäynnin ajan mietittiin miten paljon kaikki tulee maksamaan. Toki korvaukset voi hakea sitten kotiin päästyämme If:ltä.
Kun saavuttiin paikalle klo 09:38 oli arvioitu jonotusaika 30 min. Ajateltiin että onpas hyvä ettei tässä mene sittenkään koko päivää. Meidän jälkeen paikalle alkoikin lappamaan lisää ihmisiä, eli kreivin aikaan saavuttiin paikalle. Aluksi pääsin täyttämään neljä sivua kysymyksiä ja allekirjoittamaan sitä ja tätä. Asioiden miettimistä ei helpottanut hengityssuojain, jonka jouduin laittamaan naamalle. Se ei myöskään kumma kyllä auttanut hengitysvaikeuksiin... (Atte otti kuvan minusta, mitä en aio lisätä tänne!)
Aika mateli ja lopulta pääsin sisään noin klo 10:45 (Atte pääsi mukaan, jee!). Hoitaja kyseli suurinpiirtein samat asiat mihin olin jo vastannut plus miljoona tarkentavaa kysymystä. Mittasi myös verenpaineen, kuumeen, happisaturaation ja lopulta tökki kipeetä kurkkua tikulla. Onneksi kyseessä oli pikatesti ja hoitaja lupasi lähtiessään että kohta tullaan kertomaan tulokset. Kello oli tuolloin noin 11.
Seuraavaksi sisään tuli lääkäri klo 11:20. Joka kyseli taas samoja kysymyksiä plus kuunteli keuhkot ynnä muut. Testi oli (onneksi?) negatiivinen. Mutta lääkäri lupasi (onneksi!) kirjoittaa antibioottikuurin, jonka voin syödä jos haluan. Lääkäri poistui sen jälkeen paikalta. Kohta paikalle tuli toinen hoitaja, joka kertoi minulle määrätyistä antibiooteista ja antoi tulosteen jutuista mitä minulle oli tehty. Sen jälkeen pääsin takaisin odotushuoneeseen odottamaan laskua. Joka oli lopulta $240,80. Jäääääätävän paljon yhdestä lääkärikäynnistä, mutta pelättiin sen olevan vieläkin enemmän. Käveltiin lopulta ulos noin klo 11:45.
Parkkipaikalla pienen pohdinnan jälkeen päädyttiin suuntaamaan kohti Palisadea ja viinitiloja. Joka oli siis tämän päivän alkuperäinen ohjelma, jotta minäkin voin maistella muutamia viinejä ennen antibiootteja. Alueen lukuisista viinitiloista valitsimme lopulta kolme joihin kävimme tutustumassa. Ensimmäisenä käväsimme Talon Wineryn tasting roomilla. Samaan tilaan kuului myös St. Kathryn Cellars, joka oli erikoistunut marja-ja hedelmäviineihin. Päädyimme ostamaan maistelun jälkeen kaksi pulloa; Peach Passion, Talon Riesling 2013 ja Talon Aquila Dessert 2009.
Toisena ajelimme Canyon Windin viinitilalle. Paikka oli kolmesta selkeästi kallein, mutta kyllä oli kaikki viinitkin mitä maistettiin erittäin hyviä! Tila oli muutenkin mukavan viihtyisä ja rauhallisella alueella. Puiden varjossa olisi voinut istuskella pidempääkin. Mukaan lähti kaksi jälkiruokaviiniä; Proprietor's Reserve Port 2009 ja IAPYX 2012.
Viimeinen pysähdys oli Plum Creek Cellars. Täältä mukaan tarttui myös kaksi pulloa; Palisade Red ja Cabernet Sauvignon 2012.
Terveiset tullille: Meillä on vielä kolme viikkoa matkaa jäljellä, joten emme ole yrittämässä tuoda näitä (kaikkia) pulloja kotiin.
Alueen viinit olivat yllättävän kalliita, $15 ylöspäin. Eli oli ihan hyvä, että minulla loppui lopullisesti puhti kolmannen viinitilan kohdalla. Ei olisi luottokortti ehkä enää kestänyt montaa tilaa. Sinällään harmittaa, koska tämä oli koko reissun ainoa päivä jonka minä olin suunnitellut. Olisi ollut kiva ajella tilalta toiselle ja hengailla vaan. Nyt jäi vähän tyngäksi tämä käynti.
Seuraavana suunnattiin siis Walgreenssille hakemaan meikäläisen antibiootit. Kauheeta säätöähän sekin oli, kun heppu yritti selvittää käykö mun matkavakuutuskortti vai ei. Pääsin sitten itsekin vastailemaan jälleen kerran miljoonaan kysymykseen, tällä kertaa puhelimessa vakuutusyhtiön ihmiselle. Jouduin lopulta maksamaan lääkkeet itse, $33. Senkin laskun saa sitten lähettää If:lle, kunhan pääsee kotiin.
Olo oli siinä vaiheessa kun vihdoin sain lääkkeeni niin kamala, että ajeltiin hotellille päikkäreille. Illalla oli tarkoitus mennä lähelle Grand Junctionin keskustaa ravintolaan syömään kuuluisia Rocky Mountain Oystereita. Mutta päädyttiin käymään vain läheisessä Carl's Juniorissa hamppareilla. Ei olo kuitenkaan vielä niin paljoa ollut parantunut. Kohta pitäisi varmaan yrittää käydä nukkumaan, koska huomenna on pitkä ajopäivä edessä. Ensin kuitenkin iltapalaksi mansikka J-ELLO kertishaarukalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti