Näytetään tekstit, joissa on tunniste merenelävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste merenelävät. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. tammikuuta 2020

AMSTERDAM 3: lauantai

Lauantaiaamuna suunnattiin suoraan Amsterdamin keskusasemalle junalla. Olimme päättäneet, ettei osteta etukäteen lippuja millekään erityiselle kanaaliristeilylle. Niitä nimittäin lähti aseman läheisyydestä useita vierivierestä toisiaan ja hintaluokassa vaihdellen 10 € - 15 €. Päädyimme valitsemaan randomilla tunnin risteilyn hintaan 13,50 €, jonka lähtöön oli vajaa 10 minuuttia. Opastuksen sai valitsemallaan kielellä kuulokkeiden kautta, joskaan suomea ei ollut tarjolla. Suuret eivät odotukset näitä risteilyitä kohtaan olleet, joten ei tullut onneksi suurta pettymystäkään. Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä taloja ja siltoja kanaalista käsin. Samalla kuuli myös tärppejä kaupungin historiasta.





Risteilyn jälkeen lähdettiin ihastelemaan kanaaleja ja hienoja siltoja myös kävellen. Pyörittiin ensin 7 sillan mestan kautta Rembrandtin aukiolle, missä syötiin vähän suolaista De Belgessä ranujen muodossa. Käytiin myös St. James's Gate Irish Baarissa Guinnesilla.




Pienen paussin jälkeen matkattiin katsastamaan Anne Frankin talo ulkoa päin. Turistirysään sisään meneminen ei kiinnostanut. Sen sijaan käytiin lähellä sijaitsevassa Tulip Museumissa, missä kuultiin tulppaanien historiasta ja siitä, miten ne ovat alun perin päätyneet Alankomaihin. Kyllä oli koko 5 € sisäänpääsyn arvoinen paikka.






Sen jälkeen ilman viileys ja järkyttävä ihmispaljous joka paikassa alkoi riittämään. Joten päädyttiin käymään majoituksella pienellä välikuolemalla. Lepohetken jälkeen suunnattiin virkeämpänä kohti The Seafood Bar Spui 15:sta. Pöytävaraus oli tehty ennakkoon netissä, missä ravintola mainostaa, että varaa ainoastaan 20 % pöytäkapasiteetistaan ennakkoon ja loput pöydät on varattu suoraan ravintolaan tuleville. Kun pääsimme paikalle, ravintola oli ihan tupaten täynnä. Eteisen kaaoksessa kuulimme, että pöytää joutui siihen aikaan odottaa ainakin tunnin ajan. Onneksi siis olimme tehneet pöytävarauksen.

Alkuun otimme lasilliset Colletin champagnea. Alkupalaksi Atte valitsi friteerattua kalmaria, koska grillattu mustekala oli loppu. Eine valitsi valkosipulikatkaravut uunista.




Ruokajuomaksi päädyimme valitsemaan itävaltalaisen valkoviinin.


Pääruuaksi otimme yhteisen Mixed Grill annoksen, joka sisälsi molemmille: kaksi erilaista valkoista kalaa (ruodoton meriahvenfilee nahkan kera ja kokonainen pieni meriantura keskiruodolla ilman nahkaa), pieniä sydänsimpukoita sekä isoja sinisimpukoita tomaattikastikkeessa, mustekalaa, grillattuja kuorittuja katkarapuja, kokonainen scampi sekä puolikas hummeri.


Aivan mahtavat makuyhdistelmät ja vatsa tuli kerralla niin täyteen merenelävää, ettei käynyt mielessäkään että olisi jälkiruokaa vielä päälle jaksanut. Oli muuten ihanan sotkuista syömistä. Onneksi ravintola tarjosi meille tyylikkäät ruokalaput.


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

New Orleans, LA (part 3)

Tänään aamu oli hieman hitaanlainen erinäisistä syistä, kipeydestä sekä kipeydestä... Tässä muuten muutama kuva meidän persoonallisesta majoituksestamme.





Lopulta päädyttiin epävakaan sään vuoksi kävelemään läheiseen World War II museoon, joka oli saanut todella hyvät arvostelut TripAdvisorissa. Pääsymaksua ei kuitenkaan tullut tarkastettua etukäteen. Melkein meinattiinkin lippuluukulla kääntyä kannoillamme, kun nähtiin sisäänpääsyn kustantavan yhdeltä $27 sekä sen päälle $5 lippu 4D elokuvaan, jota oli arvosteluissa erityisesti kehuttu. Eipä sitten kuitenkaan kehdattu enää lähteä, joten luukulle mentiin. Mukava lipunmyyjä kysyi ensimmäisenä onko Atte palvellut armeijassa, johon Atte naureskellen kertoi että ei täällä koska ollaan Suomesta. Kiva täti kertoi, että he kunnioittavat kaikkien maiden armeijoissa palvelleita ihmisiä. Joten lopulta meidän pääsyliput sekä erilliset elokuvaliput maksoivatkin yhteensä verojen jälkeen vain $46. Nice!



Ensimmäisenä suuntasimme katsomaan 4D elokuvan, joka todella hienosti kuvasi toista maailmansotaa jenkkien näkökulmasta. Näytöksen aikana valkokankaan eteen nousi yksittäisiä esineitä liittyen elokuvan kohtauksiin ja sillä tavalla toi elokuvaan todella hienoja yksityiskohtia ja ulottuvuuksia.

Elokuvan jälkeen aloimme käymään läpi museon eri osioita. Niitä olikin vain kolmessa eri rakennuksessa. Museo oli kyllä yksi hienoimpien joukossa, missä on tullut koskaan käytyä. Joka paikka oli täynnä hienoja yksityiskohtia ja lopulta huomattiin, että oltiin pyöritty kolme (KOLME!) tuntia tutkien paikkoja. Siitäkin huolimatta tuntui ettei oltu keretty puoliakaan nähdä. Kondis alkoi olemaan miinuksen puolella ja tuli niin järkyttävä informaatioähky ettei enää kauempaa olisi jaksanutkaan pyöriä.




Teimme pienen neuvoa antavan käännöksen majoituksella ja päädyimme käppäilemään läheiseen ravintolaan, joka sijaitsee Lula tislaamon yhteydessä. Tislaamosta olisi voinut ostaa mukaan heidän omaa rommia, vodkaa taikka giniä. 



Alkuun makustelimme yhdessä Lump Crab & Avokado dippiä wonton sipsien kera. 


Pääruuaksi Atte valitsi Market Fish annoksen ja Eine Hot Garlic Boiled Shrimp. Nam nam nam!!! 



Jälkkäriksi oli vielä pakko maistella tislaamon omasta vodkasta tehtyä Vodka Basil Smash drinkkiä.


tiistai 19. joulukuuta 2017

New Orleans, LA (part 2)

Aamulla oli lähellä ettei kuolema korjannut allekirjoittanutta, kun yskä repi keuhkoja ja nokka vuosi kuin seula. Eipä auttanut itku markkinoilla vaan lopulta kuitenkin oli lähdettävä liikkeelle. Yöllä oli muuten ollut pientä ukkosta, joka oli lämmittänyt ilmaa entisestään. Joten kipeä ihminen lähti järkevästi lyhyemmissä housuissa, kun taas "terve" tyyppi päätti lähteä hikoilemaan farkuissa.

Matkattiin taas raitiovaunu+bussi yhdistelmällä keskustaan, josta käppäiltiin hiljakseen satamaan. Tässä aiemmin lupaamani parit kuvat Bourbon Streetistä.



Satamassa ostettiin liput Steamboat Natchezille yhteishintaan $64. Ehkä pikkasen kallista, mutta kyseessä ainakin New Orleanssissa viimeinen höyryllä toimiva siipiratasalus, niin olihan sen kyytiin hienoa päästä. Risteily Mississippijokea pitkin kesti kaksi tuntia. Aluksen kapteeni kertoi menomatkan ajan kaikkea nippelitietoa New Orleansista ja Mississippijoesta. Paluumatkan ajan aluksella soitti livebändi jazzia. Risteilyllä olisi voinut syödä ihan kunnon lounaankin, mutta siihen ei lähdetty satsaamaan.







Risteilyn jälkeen käveltiin päämäärättä New Orleanssin katuja. Lopulta päädyttiin paikkaan nimeltä Orleans Grapevine - Wine Bar & Bistro. Hauskaa ja erikoista paikassa oli se, että happy hour aikaan sai ilmaista pekonia. Parkkeerattiin perseemme baaritiskille, jossa ensin nautiskelimme pullon valkoviiniä sekä paistettua brietä valkosipulilla. Niin ja tietty pekonia. Jälkkäriksi testattiin baarimikon erikoinen: Ginger-rosemary Collins. Oli niin hyvää, että oli pakko "maistaa" toinenkin. Ja sen jälkeen yhdet nogg eggit vai oliko se sittekin egg nogg martinit...





Lopulta oli pakko lähteä liikkeelle tai olisimme istuneet baaritiskillä pilkkuun asti nautiskellen Sunshinen tekemiä erikoisuuksia. Oikeasti baarimikon, ei kun anteeksi baarihenkilön nimi oli Sunshine. Kuulemma hänen omien sanojensa mukaan nimi johtuu siitä, että hänen vanhempansa ovat psykopaatteja. Tiedä siitä sitten sen enempää, mutta todella mukava ja innovatiivinen baarihenkilö hän oli!

Pier 424 Seafood Market oli seuraava stoppi. Satsattiin täälläkin pullolliseen valkoviiniä, tällä kertaa jenkkiviini, jota myöhemmin harmiksemme huomasimme oleva saatavilla myös Alkossa... Atte valkkasi ruokalistalta Creole Pastan ja Eine Shrimp Creole annoksen. Varsinkin Aten annos oli ihan mielettömän maukas.



Seuraavaksi päädyttiin baariin missä oli pitkät listat erikoisoluita. Joten edelleen kipeä Eine joutui odottamaan vielä useamman tuopin verran majoitukselle pääsemistä. Lopulta tulimme majoitukselle taksilla, mikä kustansi huimat $10. Tästä vielä tämän päivän ostoksesta hörppy naamariin ja nukkumaan.


maanantai 18. joulukuuta 2017

New Orleans, LA

Yöllä oli alkanut satamaan vettä ja omituisesti myös lämpötila oli noussut selkeästi. Matkamme Lafayettesta jatkui ensin kohti Avery Islandilla sijaitsevaa Tabasco Factorya. Vettä satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tehtaalle päästyämme tietenkin satoi kunnolla ja kastuimme kivasti parkkikselta "juostessamme", mutta eipä se lopulta haitannut ilman ollessa niin lämmin. Sisäänpääsy kustansi kahdelta veroineen $11,91. Kierroksen aluksi pääsimme tutustumaan museoon, missä kerrottiin Tabascon historiasta ja kehityksestä sekä kaikkeen mahdolliseen siihen liittyviin asioihin.



Museon jälkeen pääsimme kiertämään tehdasalueella eri pisteissä ja samalla näimme valmistuksen eri vaiheita. Sunnuntaina ei tehtaalla selkeästikään työskennellä, koska tehtaan laskurin mukaan ei päivän aikana oltu pullotettu ainoatakaan Tabascopulloa.






Kierroksen päätteeksi kävimme Country Storessa, jossa pääsi maistelemaan kaikkia 29 eri tabascomakua. Näihin kuului esimerkiksi Tabasco Coca-Cola, jalopeno jätski ja vadelma-tabasco jätski. Kotiin viemiseksi ostettiin vadelma-tabascoa sekä tabasco srirachaa, joka oli ihan mielettömän hyvää. Lopulta olimme viettäneet Avery Islandilla liki kaksi tuntia aikaa.

Seuraavaksi New Orleanssiin suunnatessamme jouduimme jatkamaan huikeakuntoista highway 90 pitkin. Auto tärisi välillä kuin kaikki renkaat olisivat olleet puhki. Joten melkein 165 kilometriä oli tooosi miellyttävää ajelua. Varsinkin kun vettä satoi koko ajan enemmän kuin vähemmän. Matkalla olisi ollut ihan mielenkiintoisen näköistä suistoista maisemaa, mutta eipä siitä mitään kuvia tietenkään saannut.

New Orleansiin saavuttaessa sade oli onneksi vähentynyt pieneksi tihkusateeksi ja majoituskin löytyi helposti. Ihanan persoonallinen ja erilainen B&B. Huoneessamme sänky on niin korkea, että sinne tarvitsee portaat. Sen lisäksi huone on niin pieni ettei meidän kaikki matkalaukut mahdu olemaan auki. Hienointa on se, että lattia on upea puulattia eikä ainainen kokolattiamatto.

Pienen arpomisen ja sääennusteiden tutkailun jälkeen suunnattiin testaamaan paikallista raitiovaunua. Sade oli onneksi loppunut kokonaan, mutta jättänyt todella hiostavan ilmanalan tilalle. Lopulta kun ratikka saapui niin voi hyvää päivää miten kostean hikinen ilma siellä olikaan, tukehtua meinasi. 


Noh, raitiovaunuilu (onneksi?) päättyikin yllättäen heti seuraavalle pysäkille, jossa jouduimme vaihtamaan bussikuljetukseen. Ilmastointi ainakin parani, mutta vähän jäi tyngäksi tuo raitiovaunukokeilu. Bussilla pääsimme sitten vihdoinkin Bourbon Streetin alkuun. Täytyy sanoa ettei nyt ainakaan ihan ensimmäisellä kävelykerralla Bourbon Street luonut mitään suurta vaikutusta. Asiaan tosin vaikutti se, että koko katu oli enemmän tai vähemmän paketissa. Kuvia luvassa joku toinen päivä.

Tarkoituksemme oli ehtiä keskustaan kuudeksi kuuntelemaa perinteistä joululaulujen yhteislaulutilaisuutta puistoon. Puisto löydettiin ja ajoissakin oltiin, mutta pienen pyörimisen ja ihmettelyn jälkeen meille selvisi, että epävakaisen sään takia yhteislaulutilaisuus oli siirretty viereiseen kirkkoon. Sen lisäksi sen ajankohtaa oli myöhästetty tunnilla, koska kirkossa oli kuuden aikaan vielä esiintymässä jonkusortin kuoro. Joten suuntasimme odottelun sijasta syömään.




Löysimme mukavan rennon näköisen Chartres House nimisen ravintolan, mikä osoittautuikin oivalliseksi valinnaksi. Yhteiseksi alkupalaksi otimme Shrimp Remoulade annoksen, missä oli friteerattuja vihreitä tomaatteja ja katkarapuja remoulade kastikkeessa, namskis! Pääruuaksi valitsimme molemmat Jambalyan katkaravuilla. Annos oli aivan taivaallisen hyvää, varsinkin katkaravuissa oli ihan mielettömän hyvä maustehässäkkä.



Syömisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti majoitusta. Matkaa oli 2,4 kilometriä ja sitä käppäillessämme pysähdyimme aluksi parissa baarissa sekä maustekaupassa ostamassa kunnon mausteita kotiinviemiseksi. Lopulta majoitukselle päästyämme Einellä olo oli kuin rekan alle olisi jäänyt. Kipeäksi näköjään väkisin tullut. Nyt ei auttaisi muu kuin parin päivän lepääminen, mutta eipä taida onnistua kun New Orleanssissa on käveltävä joka paikkaan. Huomenna täytyy käydä paikallisesta apteekista etsimässä jotain flunssalääkettä ja kannettava isoa pakettia nenäliinoja mukana.