Ilmastoidussa huoneessa hyvin nukutun yön jälkeen suunnattiin alakerran ravintolaan aamupalalle. Aamupalavaihtoehtoina oli viisi suolaista annosta ja kolme makeaa annosta. Valitsimme kaksi erilaista suolaista annosta: medium ja makedonia. Saimme lisäksi appelsiinimehua ja cappuccinot. Juomien tulon jälkeen alkoi ruokien odottaminen. Tarjoilija oli yksin ja juoksi ympäri salia kantaen juomia. Sen jälkeen hän kantoi kaikki keittiöstä tulevat ruuat jonnekin muualle. Siinä vaiheessa kun saimme toisen annoksen pöytään, oli jo sen verran nälkä että kuvan ottaminen unohtui täysin. Lopulta myös toinen annos tuli, eikä se kuvaamisen muistamiseen vaikuttanut sen enempiä.
Aamupalan jälkeen käytiin mutka hotellihuoneessa ja päätettiin lähteä Matkan kanjonille. Respasta kysyttiin mistä meidän kannattaisi ottaa taksi. Respan täti sanoi, että on parasta kun hän tilaa sen meille oven eteen. Hän myös varmisti samalla, että hinta tulee olemaan 500 MKD (8,13 €). Hetken odottelun jälkeen taksi saapui paikalle ja päästiin liikkeelle kunhan kuski oli nitkutellut auton ympäri pienellä "kääntöpaikalla". Matkan aikana Atte seurasi silmä kovana liikennettä ja muiden autoilijoiden käyttäytymistä. Pohdinnassa kun olisi se, että vuokrataanko auto perjantaina tai lauantaina. Alustava arvio: autoilu ei ehkä välttämättä kiinnosta. Eli asia jää vielä pohdintaan.
Vähän ennen kuin oltiin perillä taksikuski pysäytti auton ja sanoi, että pysäyttää mittarin. Koska oli sovittu kyydin maksavan sen 500 MKD, niin päästään loppumatka ilmaiseksi. Tie oli muuttunut jo kapeaksi ja paikoitellen erittäin huonokuntoiseksi. Vähän ennen viimeistä tiukkaa ylämäkeä samaan suuntaan kävelevien ihmisten määrä kasvoi yllättäen. Lopulta mäen pohjalla auton eteen hyppäsi vanhempi rouva ja useampi täti viittoili vanhempaa kepeillä kävelevää herrasmiestä kohti. Tätit siis meinasi kaapata meidän taksin. Kuski yritti sanoa, että hän tulee kohta takaisin. Kuitenkin lopulta yksi mamma tunki miehen väkisin taksin etupenkille. Mies kysyi heti kuskilta paljonko hän velkaa, johon kuski vastasi että ystäväsi istuvat takapenkillä. Oli hiukan huvittava tilanne. Mies kertoi olevansa israelilainen sotaveteraani. Lopulta päästiin mäen päälle ja annettiin kuskille 550 MKD (8,95 €) erittäin hyvästä palvelusta.
Ennen Matka kanjonia käveltiin Matka padon ohi.
Treska joen vierustaa kävellessä tuli vastaan ensimmäinen veneretkeä tarjoava kaveri. Hinta oli 200 MKD (3,25 €) per peppu ja kaveri kertoi matkan kestävän noin 25-30 minuuttia. Tartuimme syöttiin ja päädyimme odottelemaan hetkeksi josko seuraksi tulisi muitakin matkailijoita. Oli vielä aikaista ja ihmisiä vähemmän liikkeellä, joten kaveri luovutti hetken yritysten jälkeen ja niinpä lähdimme vain kolmistaan veneilemään. Kanjoni näytti upealta veneestä katsottuna ja veden läheisyys viilensi ja virkisti mieltä mukavasti. Hetken ajelun jälkeen kuski alkoi kyselemään meiltä mitä teemme työksemme ja kertoi avoimesti itsestään. Hän oli juuri valmistunut ilmeisesti lukiosta ja toivoi kovasti pääsevänsä yliopistoon lukemaan matematiikkaa, mutta hänellä ei ollut varaa siihen. Hän oli tullut toiseksi kansallisessa matematiikka kilpailussa, josta oli voittanu puhelimen ja 200 euroa. Nyt hän työskentelee isänsä yrityksessä venekuskina ja tekee yli 12 tunnin työpäiviä. Hän puhui paljon eri maiden palkkatasoista ja työtuntimääristä ja siitä miten eritavalla ihmiset näkevät asiat. Hän oli myös kovasti kiinnostunut miksi olimme matkustaneet Skopjeen ja mitä pidämme maasta. Saimme lopulta kyydin pidemmälle kanjoniin, kunhan vain lupasimme ettemme kerro asiasta hänen isälleen. Oli sen verran hauska kaveri, että meikäläinen heltyi antamaan salassa kaverille 10 euron tipin matkan päätteeksi.
Jatkettiin kanjonin reunan kävelyreittiä pitkin eteenpäin ja käytiin ottamassa muistoksi muutamat kuvat. Kanjonin toisessa päässä olevalle kirkolle matkaa olisi ollut 7 kilometriä, joten ihan sinne asti ei jaksettu kuumuudessa lähteä talsimaan.
Seuraavaksi pysähdyttiin Matka Canyon ravintolaan viinilasilliselle. Maisemista nauttiessa totesimme, että lounaskin voisi maistua.
Niinpä siirryimme terassilta pöytäliinojen äären nauttimaan 3 alkupalaa (kadaif, hard cheese, macedonian pâté) ja paikalliset Shopska salaatit maukkaan rosé pullon kanssa. Kaikki olivat todella hyviä ja vatsat tulivat aivan täyteen.
Tyytyväisinä ja vatsat täynnä suuntasimme takaisin kanjonin suulle, josta huutelimme ensimmäisen (ja ainoan) taksin ikkunasta sisään kyytiä takaisin Skopjeen. Pienen miekkailun jälkeen lupauduimme antamaan lopulta taksikuskille 800 MKD (13 €), jotta päästään takaisin kaupunkiin. Matka Matkalta kesti noin puoli tuntia ja taittui joutuisasti hiljaisen kuskin kyydissä. Tosin huvitti se, että kuski soitteli useampaan kertaan matkan aikana ajo-ohjeita, muun muassa meidän hotellilta jonka kortin Atte oli napannut aamulla respasta mukaan. Kaikista ajo-ohjeista huolimatta kuski ei osannut kääntyä oikealle tielle ja jätti meidät vähän kauemmaksi hotellista, keskelle tietä hätävilkut päällä torvien soidessa sinfoniaa. Seuraavaksi tuli aika maksaa ja meillähän oli vain 1000 MKD seteli, joten takaisin olisi pitänyt saada 200 MKD. Kuskillahan ei tietenkään vaihtorahaa ollut, joten hän lähti rikkomaan meidän seteliä. Naureskeltiin taksin takapenkillä ja katsottiin, kun kaveri kävi kolmessa lähiliikkeessä tuloksetta. Lopulta hän sai rahan rikki ja pääsi eroon meistä.
Ennen hotellille menoa pysähdyttiin Skovinin viinimyymälään ostamaan kuohuviinipullo hotellille nautittavaksi. Olipas mukava rentoutua hotellin ilmastoidussa huoneessa ja odotella päivän viilentymistä.
Lopulta uskaltauduimme lähtemään takaisin ulkoilmaan, koska auringonlasku alkoi lähentymään. Raikkaana ja virkeänä +35 asteen lämpötila iski kivasti vasten kasvoja.
Suuntasimme siis pika pikaa kohti varjossa olevia terasseja. Pienen tsuumailun jälkeen päädyimme Havana Premium Club nimisen ravintolan terassille. Terassilla notkuessa ihmettelimme jo aiemmin huomattuja kulkukoiria ja kissoja. Osa koirista tosin on korvamerkattuja. Mitä lie eroa sillä sitten onkaan.
Drinksujen jälkeen suunnattiin Soul Kitchen nimiseen ravintolaan, jota oli paljon kehuttu internetin ihmeellisessä maailmassa. Päivällä makusteltu upea rosé viini inspiroi jatkamaan rosé linjalla. Ruokien suhteen päädyimme kahteen erilaiseen bruchettaan jaettavaksi alkupalaksi. Pääruuaksi Atte valitsi quattro formaggi gnocchin ja meitsi quattro formaggi spagetin. Miinus keittiölle (tai meidän tilaukselle) oli se, että kaikki ruuat tulivat yhtä aikaa pöytään. Mutta maualtaan ne olivat niin taivaallisia, että asia unohtui alta aikayksikön.
Olipa ihana istua pitkään terassilla nauttien hyvästä ruuasta ja viinistä. Lopulta tilasin vielä jälkiruokaakin, tietenkin laavakakkua. Kaiken kaikkiaan vietimme liki kolme tuntia ravintolassa.
Ihanan rentouttavan ja kiireettömän päivän ja illan jälkeen oli kiva käppäillä takaisin hotellille.
