Wizz Air, Skopje - Turku

Kello soi 3:30. Oli pikkasen väsy fiilis muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen. Muistin ihme ja kyllä viime hetkellä ottaa kuvan meille erikseen valmistetusta aamiaisesta.

Väsymyksestä huolimatta tavarat oli äkkiä kasassa ja kyyti oli onneksi paikalla 5 minuuttia ennen sovittua määräaikaa. Kuskimme myös ajeli hippasen nopeampaa vauhtia ja ruuhkattoman kellonajan avustuksella olimme lentokentällä yhdessä huijauksessa. Toisin sanoen 20 minuutissa.

Suunnattiin passin tarkastukseen, josta pääsi kapeaa käytävää suoraan turvatarkastukseen. Jono olikin mukavan mittainen ja vähän jo mietittiin, kuinkahan kauan tässä menee. Lopulta oltiin lähtöportilla klo 5:15. Viisi minuuttia myöhemmin portti avautui. Hyökättiin jonoon ja hyvin äkkiä tajuttiin ettei erikseen ostetulla Wizz Prioritylla ollut tällä lentokentellä minkään sorttista hyötyä. Jonon vieressä kulki kaksi lentokenttätyöntekijää jotka tarkastivat passit ja portilla yksi työntekijä näytti tietokoneelle matkaliput. Tämän jälkeen ihmiset jakautuivat kahteen karsinaan sen mukaan millä rivillä paikka lentokoneessa on. Me olimme rivillä 26 eli menimme kauempaan karsinaan. Oven vieressä oleva karsina oli koneen etuosan ihmisille. Siinä vaiheessa, kun oli jäljellä alle 10 ihmistä joita ei oltu tsekattu sisään, ovet ulos avautuivat ja ihmiset alkoivat siirtyä ulkona odottavaan bussiin. Samaan aikaan myös meidän karsina vapautettiin. Joten ulko-ovelle muodostui äkkiä kauhea härdelli. Useampi työntekijä yritti ohjata ensimmäiseen bussiin koneen etuosan ihmisiä ja toiseen bussiin takaosan ihmisiä. Joiltakin tarkastettiin tässä vaiheessa istuinpaikkoja lipuista, kun yrittivät nousta bussiin, toisilta ei. Pikkasen huvittavaa ja vähintäänkin sekavaa toimintaa. Lentokoneeseen päästyämme nauratti myös se ettei ketään kiinnostanut myöskään ihmisten laukut. Ei siis sillä, että niitä olisi pitänyt alkaa punnitsemaan tai mittaamaan. Vaan sillä, että meillä olisi voinut käsimatkatavaroina olla laukut ilman Wizz Priorityakin.

Lentokone lähti parkista liikkeelle aikataulun mukaan tasan klo 6:00. Mikä oli ehkä aavistuksen yllättävää siihen nähden miten sekavasti kentällä toimittiin. Kun lentoa oli mennyt puoli tuntia, lentokapteeni ilmoitti että joudumme laskeutumaan Budapestin lentokentälle tarkastamaan jotain lentokoneesta. 20 minuuttia tämän tiedon jälkeen lentokapteeni ilmoitti ettemme voikaan laskeutua Budapestin lentokentälle, koska emme voi uudelleen nousta sieltä painon vuoksi, joten jatkamme Vilnan lentokentälle. Edelleenkään ei tietoa tarkastuksen laadusta. Tässä vaiheessa jo pähkäiltiin onkohan meidät kaapattu?

Vähän ennen Vilnan lentokentälle laskeutumista kuulimme, kun takana ihmiset puhuivat siitä, että lentokone olisi ilmeisesti nousun yhteydessä lentänyt lintuparven läpi ja tästä johtuisi ylimääräinen tarkastus. Laskeuduttiin Vilnan lentokentälle klo 9:10. Alle tunti olisi ollut enää matka-aikaa Turkuun.

Lopulta tarkastuksessa ei löydetty mitään ja lentokone lähti takaisin liikenteeseen klo 10:05. Vähän ennen Turkuun saapumista kapteeni kertoi syyn miksei voitu tulla suoraan Turkuun, koska Turussa ei ole mekaanikkoja ja huoltohenkilökuntaa.

Laskeuduttiin Turun lentokentälle klo 11:10. Passin tarkastukseen jonottamisessa meni lähes puoli tuntia ja sitten pääsi vihdoinkin omalla autolla kohti kotia.

Skopje, ensipuraisu

Lentokoneessa päätettiin repäistä ja kerrankin ostaa jotkin alkoholipitoiset juomat. Istuttiin rivillä 26 ja yhteensä rivejä koneessa oli 30. Joten tietenkin oltiin viimeisten joukossa tarjoilun suhteen. Tarjoilukärrystä olikin kerennyt loppua suurin osa tuotteista. Ajatuksenamme oli ottaa Wizz Airin hyvä baaritarjous; 2 kpl viiniä/olutta pienen suolaisen kera yhteensä 10€. Kerettiin pohtia ja muuttaa mieltä useaan otteeseen ostettavien tuotteiden laadusta ennen kärryn tuloa kohdallemme. Arvuuttelimme myös minkähän maalaista viiniä on tarjolla, olisiko määränpään Pohjois-Makedonia vai kenties lentoyhtiön kotimaa Unkari. Lopulta kärry oli kohdallamme ja päädyttiin tilaamaan 2 kpl valkoviiniä nacho-sipsien kanssa. Ensin saimme yhden valkkarin, joka oli taskunlämmin yhdysvaltalainen chardonnay, mikä oli valtaisa pettymys. Lentoemo hyökkäsi koneen takaosaan etsimään toista valkkaripulloa. Sitten selvisi, että myös nachot ovat loppu. Myöskin toinen vaihtoehtomme makeat keksirullatkin olivat loppu. Hemmetti. Pringleseihin en suostunut, joten vaihtoehdoksi jäi pepperonimakkarat ja viinit vaihtui samalla punaiseen. Onneksi myös maa vaihtui ja saimme makedonialaista punaviiniä. Namskis! Tästä se loma alkoi.

Lentokentällä meitä odotti hotellin kautta tilattu autonkuljettaja. Automatka hotellille kesti reilu 20 minuuttia ja se meni mukavasti uudenkarhean Mersun takapenkillä. Hotellin respassa kohdattiin pieni takaisku. Atte oli varannut meille junior sviitin omalla parvekkeella, mutta tiskin takana olevat kaksi naista selittivät toistensa päälle "teknisestä ongelmasta" jonka vuoksi he joutuvat valitettavasti siirtämään meidät kolmen hengen huoneeseen. Järkyttävän nopeaa selittelyä vaan tuli ja tuli, josta lopulta ymmärrettiin sen verran, että uusi huoneemme tulee maksamaan 20€ yöltä vähemmän. Polemiikin jälkeen toinen naisista saattoi meidät meidän astetta huonompaan huoneeseen ja höpötti litanian asioita aamupalasta ja huoneen luovutuksesta ja valoista ja safetyboxista ja lopulta pahoitteli taas ja poistui äkkiä paikalta. Huone oli kyllä hyvän kokoinen, mutta hieman kaiveli se ettei meillä ollutkaan odotettua parveketta, eikä sitä näkymää keskusaukiolle. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että "tekninen ongelma" oli joko meitä tärkeämpi vieras (eli joku ärsyttävä instagramin törröhuuli) tai päälekkäisistä varausjärjestelmistä johtuva tuplabuukkaus. Päädyimme olemaan kiukkuisia oletetulle instagramin törröhuulelle ja lähdimme etsimään terassia sekä kylmää olutta.

Löydettiin Makedonia-aukiolta paikallisen Temovin panimon terassi minne parkkeerattiin perseemme. Lentokoneen salameista oli jo sen verran aikaa, että päätettiin syödä Makedonia pizzat, ettei pääse kuumuudessa huono olo yllättämään.

Muutamien juomien jälkeen suunnattiin kohti Vanhaa basaaria, jossa iskeydyttiin pieneen kahvilaan nauttimaan turkkilaisetkahvit ja ihmettelemään kapeiden kujien ihmisvilinää. Täydellinen vastine joen toisella puolen olevalle Makedonia-aukiolle.

Seuraavaksi kuljimme kujia pitkin ylöspäin suuntana Skopsko Kale. Kale on turkinkieltä, joka tarkoittaa linnoitusta. Kukkulan ensimmäinen linnoitus tuhoutui vuoden 518 maanjäristyksessä täysin. Uudelleen rakennettu linnoitus on kokenut vuosien aikana sodan jos toisenkin sekä vuonna 1963 uuden tuhoisan maanjäristyksen. Tuolloisessa järistyksessä tuhoutui 80% koko Skopjen kaupungista. Linnoitukselle oli ilmainen sisäänpääsy ja sieltä oli ihan kivat näköalat kaupunkiin. Itse linnoituksessa ei sisäpuolella ollut hirveämmin nähtävää ja linnoituksen 70:sta tornista on enää jäljellä vain kolme.

Linnoitukselta laskeuduttiin Vanhan basaarin liepeellä sijaitsevalle Old Town Breweryn terassille. Linnoituksen valloitus toi hien pintaan ja kylmä olut maistui taivaalliselta. Illan lähentyessä lämpötila alkoi pikku hiljaa laskeutumaan siedettävän ja jopa mielyttävän tasolle. Lopulta päädyttiin tilaamaan myös sapuskaa, koska ei jaksettu lähteä etsimään muuta ravintolaa.

Turusta Skopjeen

Lentokentällä taas. Tosin tällä kertaa Turussa.

Wizzair avasi tänä vuonna lentoreitin Turusta Skopjeen, Makedoniaan. Atte hyökkäsi heti myyntiintulopäivänä kiinni lentolippuihin. Sen jälkeen maan nimi on kerennyt vaihtua Pohjois-Makedoniaksi, koska kreikkalaisten mielestä aito ja oikea Makedonia on Kreikassa.