Päästiin laivasta kolmantena autona ulos. Tasan klo 9:30, kun Tallinkin piti olla aikataulun mukaan satamassa. Tien päälle oli ihan huippua päästä pitkän odotuksen jälkeen. Vanha ystävämme Mr. Burns huuteli meille navigointiohjeita ja juuri huollettu Mondeo hyrräsi alla.
Tuli muuten huomattua suhteellisen äkkiä, miksi ulkomailla on aina niin kiva käydä. Ensinnäkin ihan jo sen takia, että oppii uusia kieliä (Uzmanîbu on latviaa ja Atsargus liettuaa, molemmat tarkoittavat suomeksi tietyötä tai kiertotietä tai ainakin jotakin niihin liittyvää). Toisekseen ulkomailla pääsee tutustumaan erilaisiin kulttuureihin (Latvian jokaiselta viideltä radiokanavalta tulee pelkästään paskaa musiikkia).
Yritimme kuunnella radiota lähinnä siksi ettei haluttu kuluttaa huolella laadittua matkasoittolistaa jo heti ensimmäisen ajopäivän aikana. Taisi myös olla kännyköissä akut hieman liian vajaat ja laturin johdot oli pakattu, totta kai, takakonttiin. Joka tapauksessa alistuimme lopulta hiljaisuuteen (musiikin osalta) ja päivittelemään yhteen ääneen latvialaisten autoilijoiden ohituksia. Vuoden 2013 reissun blogitekstistä, Autoilijan Eurooppa 17.8.2013, voi halutessaan käydä lukemassa meidän huomioitamme eurooppalaisista autoilukulttuureista sillä reissulla vierailtujen maiden mukaan. Eipä ole asiat siitä muuttuneet mihinkään ainakaan Latvian ja Liettuen osalta. Jäädään seuraamaan tilannetta muiden maiden osalta ja jänskätään meille uusien maiden autoiluun tutustumista. Vähän jo ehkä alkoi ahdistamaan valmiiksi seuraavat pari päivää Puolassa...
Tästä ajopäivästä ei lopulta jäänyt muuta käteen kuin tietyöt. Varsinkin Liettuan puolella ajettiin varmaan maksimissaan yhteensä 20 kilometriä ilman, että ajettiin tietyöalueella. Onneksi ei tarvitse tulla samoja teitä takaisin Suomeen. Saa taas Via Baltica odottaa meitä vähintäänkin sen seuraavat viisi vuotta.
Kilometrejä kertyi tälle päivälle Helsinki-Tallinna lauttamatkan lisäksi noin 681 km.
x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti