Bled, Slovenia part 2.

Lähdettiin aamulla ajoissa klo 9 kohti Vintgar rotkoa. Tarkoitus oli keretä pelipaikoille ajoissa, saada parkkipaikka ja välttää ruuhkat. Parkkipaikka saatiin, mutta valitettavasti vaan valitsimme aluksi väärän patikointireitin. Pakko sen verran selitellä, että parkkikselle tuli liukuhihnalla autoja ja kaikista autoista (siltä se ainakin vaikutti) purkautuvat ihmiset lähtivät yhteen suuntaan kävelemään. Ja mitä sopulit tekee, ne lähtee perään. Siinäpä sitten pystysuoraan (en muuten edes liioittele) mentiin ylöspäin metsikköä puolen kilometrin verran. Lopulta kun polun loppua ei näkynyt, jos mahdollista polku vain jyrkkeni ja muutkin sopulit alkoivat kääntymään takaisin päin, mekin luovutimme. Google maps myös kertoi meidän menneen päin vit***. Päästiin takaisin autolle ja Sports Tracker kertoi meidän tehneen kilometrin mittaisen harhautumisen. Eikä tässä vielä kaikki! Meidän auton vieressä on kyltti, mikä osoittaa oikean suunnan! Ja kaksi autoa välissä, mistä menee portaat alaspäin. Tästä tulee kyllä maailmankaikkeuden suurin facepalm itselle. Ansaittiin todellakin se kiipeämisen tuoma hikoilu ja vetelät jalat.

Lopulta kun sitten päästiin sinne mistä kävelyreitti rotkolle lähtee, niin lippuluukulle oli parin sadan metrin jono. Se siitä ruuhkan välttämisestä. Siinäpä sitten puhalleltiin ja pääsi hiki laskeutumaan, kun puoli tuntia jonoteltiin.

Rotkolle päästyämme pääsimme vielä joissain kohdissa kuvaamaan rauhassa alaspäin mennessä. Kävelyreitillä oli paljon kohtia missä mahtui kävelemään vain yksi ihminen kerrallaan ja koska samaa reittiä tullaan myös takaisin ylöspäin, niin välillä joutui odottelemaan ja antamaan vastaan tulevalle liikenteelle tilaa. Takaisin ylöspäin tullessa ihmisiä alkoi olla ihan tosissaan ruuhkaksi asti. Liikkumista ei myöskään helpottanut ihmisten kantamat isot reput, lapset, hitaat vanhukset, pysähtely kuvaamaan ja yhdet lastenrattaat. Oikeasti. Lastenrattaat. Takaisin autolle päästyämme Sports Tracker näytti mukavat 7,93 km.

Seuraava suunnitelma oli mennä Bledin linnan näköalapaikalle. Ylhäälle päästyämme oli parkkipaikalla aika kaoottinen tunnelma, mutta kuin ihmeen kaupalla meille avautui saman tien parkkipaikka. Iskimme 3 € rahastajalle kouraan ja suuntasimme ihmismassan mukana kohti linnaa. Nopeasti bongasimme että linnaan olisi 11 € pääsymaksu per nokka, siihen ei sitten kiinnostunutkaan sijoittaa. Eikä ilmaisilta paikoilta juuri kummempia nähnyt järvelle.

Sen jälkeen oli tarkoitus etsiä paikka rannasta kaupungin puolelta, josta näkisi linnan ja saaressa olevan kirkon. Parkkipaikan löytyminen muistutti samaa kuin voittaisi päävoiton lotossa. Joten ihmismassat, autojonot ja tuhatlukuiset fillaristit alkoi mennä tosissaan tunteisiin. Niinpä kaasuteltiin vauhdilla pois kaupungista lähivuorille syömään. Löysimme onneksi läheisestä kylästä kivan ravintolan, jossa pääsimme maistamaan Bled kaupungin omaa kermaleivosta Kremšnita.

Majoitukselle takaisin tultuamme, ruokakaupan kautta, tulimme siihen tulokseen ettei todellakaan enää jakseta lähteä kaupungille turistien sekaan kävelemään. Meinasi nimittäin ruokakaupallakin mennä tunteisiin, kun parkkipaikkaa ei löytynyt. Kaupunkiin olisi majoitukselta ollut about kilometrin matka. Samainen matka olisi Straža kukkulan huipulle. Eipä siis ollut vaikea päätös lähteä harrastamaan lisää liikuntaa metsään. Huipulle olisi päässyt myös kaupungin kautta hiihtohissillä, mutta me suunnattiin mielummin metsäreitille. Siellä taas hikoiltiin itsemme lopullisesti kuiviin. Suussa maistuu veren lisäksi majoituksen pakastimeen jätetty erinomainen kuohuviini.

Sports Trackerin mukaan saimme lenkistä vielä kivat 2,29 km tauluun. Pohkeet alkoivat olla jo sen verran hapoilla, että piti heittää parit magnesiumit naamariin heti suihkussa käymisen jälkeen. Iltapalaksi kuohuviiniä ja juustoja. Parasta.

Kilometrit autolla 32 km. Kilometrit kävellen 10 km.