Aamiaisen jälkeen loikoiltiin altaalla lukien kirjaa ja pulahdettiin viileään (+29 asteiseen) uima-altaaseen. Aurinko ei paistanut vielä, joten ilmanala oli miellyttävä. Tiputti jopa pari pisaraa vettä. Ennusteiden mukaan olisi saattanut jopa ukostaa, mutta ei sellaista ilmaa ei näkynyt eikä kuulunut. Uimisen jälkeen käytiin altaan vieressä olevassa suihkussa. Siinä oli eilenkin näkynyt suuttimessa amppareita, mutta ne lähtivät suihkun päälle laitamisen jälkeen pois. Tänään oli sama homma, paitsi yksi päätti lähtee myöhässä veden mukaan ja olin jo suihkun alla siinä vaiheessa. Hädissäänhän se sit pisti mua. Ei ihan kunnon pistoa saanut aikaiseksi, mutta tarpeeksi onnistuneen. Eli mitä sairaanhoitaja-Eine tekee ensimmäisenä, no tietenkin hieroo kohtaa koska siihen koskee. Onneksi tajusin hakea jäitä majatalonpitäjältä, niin ei päässyt turpoamaan ihan järkyttäväksi ja turrutti kipuakin.
Pistoksesta toivuttuani lähdettiin kurkkaamaan päästäisikö jonnekin viinitilalle maistelemaan viinejä. Valkattiin lähellä sijaitseva Ščurekin viinitila. Kävimme sopimassa kierroksen kello kolmeksi ja suuntasimme sillä välin Italian puolelle etsimään lounasta. Viinialueella ajaminen on kyllä upeaa ja kaunista. Koko ajan tekimisi mieli pysähdellä ihailemaan ja kuvaamaan köynnöksiä.
Päädyimme Al Giardinetto nimiseen trattoriaan. Molempien teki mieli pastaa ja valitsimmekin pasta carbonaran, joka tehdään kananmunan sijasta zuccini kukkien kera. Pasta oli taivaallista! Täydellinen italialainen lounas.
Lounaan jälkeen kerkesimme vielä kauppaan etsimään balsamicoa ja arancelloa. Mutta jälkimmäistä ei valitettavasti löydetty. Sitten suuntasimme takaisin Ščurekin viinitilalle, jossa meitä oli vastassa viinitilaa toisessa polvessa pitävistä veljeksistä nuorimmainen. Seuraamme kierrokselle liittyi italialainen pariskunta.
Italialainen pariskunta ei ollut sosiaalisia juttelijoita, ainakaan englanniksi, joten viinikellarikierroksen jälkeen istuimme erillään maistelutilassa. Ylivilkkaan oloinen herra viinintekijä vaihtoi pöytien ja kielen välillä suvereenisti kertoen tarinoita ja selittäen mitä viiniä milloinkin maistellaan. Lopulta hän antautui itsekin maistelemaan ja oli loppua kohti hyvinkin puheliaalla tuulella sekä suhteellisen hyvässä nosteessa. Erittäin hauska ja mielenkiintoinen viinitilakokemus tämäkin. Pääsimme maistelemaan yhteensä kymmentä eri viiniä. Extrana saimme vielä yhden valitsemamme viinin uudestaan maisteluun sinä aikana kun heppu lähti hakemaan viinit jotka halusimme ostaa mukaan. Elikkäs, 11 viiniä ja 2 tuntia myöhemmin lähdimme takaisin majoitukselle taas yhden laatikon kanssa, joka sisältää kuusi viinipulloa.
Majoituksella oli uima-altaalla tungosta, joten tyydyimme kylmään suihkuun ja chillailuun iltaruokailua odotellessa. Rankkaa tämmönen lomailu.
Meille oli varattu pöytä majoituksen ravintolasta, joka on avoinna vain viikonloppuisin ja pöytävarauksella. Istuttiin pöytään ja alettiin miettimään mitä viiniä viinilistalta tilattaisi. Kerettiin myös huomata, että ruokalista on vain sloveniankielellä. Sen pidemmälle ei ajatuksessa päästy. Nimittäin viiniä kaadettiin laseihin ja ruokaa tuli lautanen toisensa perään.
Ruokailu kesti yhteensä neljä tuntia, emmekä päässeet sen aikana tilaamaan mitään itse. Tyytyväisenä otimme vastaan kaikki mitä tarjottiin, sen enempää tietämättä mitä seuraavaksi on tulossa. Erikoisin ja toisaalta hienoin ravintolakokemus ikinä. Kymmenen eri ruokalajin, kuuden viinin ja kahden kotitekoisen grappan jälkeen raahauduttiin väsyneinä takaisin huoneeseen nukkumaan.
Tällä päivälle tuli huimat 15 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti