Tänään päätettiin satsata radiokanavien surffailun sijasta omaan musiikkiin. Spotifyn satunnaistoisto yhteisen soittilistan osalta ei päässyt aluksi ihan vakuuttamaan. Nimittäin listan 300 biisistä meitsi oli laittanut vissiin about 15 biisiä ja ne kaikki alkoi soimaan peräjälkeen ensimmäisenä. Pikkasen meinas alkaa ärsyttämään (ainakin Attea). Kunnes hokasin, että olisikohan minulla jäänyt biisejä aiemmin Spotifyn jonomuistiin. No, oli. Ups, my bad. Ei kerrota Atelle mitään.
Kaiken kaikkiaan oli yllättävän kivuton ajopäivä siihen nähden, että ajettiin Puolassa. Aamupäivällä ei ollut juurikaan liikennettä, mikä selittyi sillä että kaikkien kylien ja kaupunkien kirkkojen parkkipaikat olivat umpitäynnä sunnuntaimessuilijoita. Tietkin olivat varsin hyvässä kunnossa ja päästiin jopa ajamaan uutta motaria 13 kilometrin verran. Sitten tapahtui pieni harhaantuminen, sekä meiltä että Mr. Burnssilta. Voidaan aika varmuudella sanoa, että tämä 15 kilometriä "tietä" menee kärkeen listalle: paskin reittivalinta IKINÄ. Ei paljon haitannut ajaa 60 km/h rajoitusalueella 100 km/h. Periaate oli päästä mahdollisimman nopeasti eroon tästä ahdistuksesta. Onneks tuli Mondeoon iskarit vaihdettua viime viikolla.
Loppumatkasta päästiin kokemaan perinteistä puolalaista valtatietä. Parhaimmillaan kaupunkien rajojen välillä oli sellaiset hätäset 100 metriä, milloin olisi voinut kiihdyttää nopeuden 90 km/h. Eli nytkytellen mentiin.
Lubliniin saapuessamme suuntasimme ensin Majdanekin keskitysleirille. Parkkikselta lähdettiin intopinkeenä käppäilemään ja ensimmäisen 50 metrin jälkeen tehtiin päätös, että ei käännytä enää takaisin hakemaan hattuja ja vesipulloja. Ei varmaan tule yllätyksenä jos kerron sen olleen virhe. Lähes +30 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Se siitä ukkosmyrsky ennusteesta. Kierroksen jälkeen oli aivot hippasen ylikuumentuneen oloiset.
Majdanekin keskityleirin piti alunperin olla 50 000 ihmiselle, mutta sitä laajenettiin niin että sinne mahtui lopulta 250 000 ihmistä. Arviolta leirillä kuoli noin 80 000 ihmistä, joista 18 400 ammuttiin yhden päivän aikana 3.11.1943.
lähes puoli miljoonaa kenkää
Hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen heitettiin kamat huoneeseen. Sänky näyttää olevan just sopivasti sellaiset 140 cm leveä. Perfect.
Hotellin yhteydessä toimii oma panimoravintola, jonne suuntasimme kylmät huurteiset mielessä.
Alkupalaksi maisteltiin yhdessä carpaccio ja naudan tartar. Pääruuaksi Atte otti piparjuuri-possua rapeilla sipuliohukaisilla ja meitsi maisteli vasikka-sieni-brandy keittoa. Perus pubiruokaa.
Eikä nuo oluetkaan huonoja olleet.
Tänään kilometrejä tuli 460 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti