Kotona

Sisälle laivaan ajamisen jälkeen suoriuduimme suorinta reittiä hyttiin. Pää tyynyyn ja unta kaaliin. Oli nimittäin sen verran väsy, että meinas jo ehkä vähän alkaa kiukuttamaan. Meitsi sai ehkä sellasen nelisen tuntia nukuttua ja Atte pari tuntii sen päälle. Siinä sitten pienessä vessassa suihkulla, minkä lämpötilasäädin pyöri mielin määrin ympäri sen isommalti lämpötilaan vaikuttamatta, suihkuttelu auttoi vähän avaamaan silmiä. Myös puhtaiden vaatteiden tuoksu auttoi ymmärtämään, että kyllä, hytissämme haisi vieno urea. Muutenkin siisteyden ja kunnon puolesta voisi kuvitella laivan olevan huomattavasti vanhempi kuin sen 10 vuotta.

Nälkä alkoi olemaan ja pakkohan se oli satsata laivalla syömiseen. Muuten saattaisi syttyä kolmas maailmansota ennen kotiin pääsyä. Suuntasimme laivan Steakhouse ravintolaan. Ruoka oli maittavaa, mutta palvelun taso ja erityisesti henkilökunta alkoi loppua kohdin ihan tosissaan ärsyttämään. Ruokia pöytiin kuljettava täti puhui todella töykeästi ja huokaili avoimesti väsyneen oloisena ravintolassa kulkiessaan. Niin ja se vesipullo (0,7 litraa) maksoi 5,50 €. Ei jatkoon tämä mesta!

Syömisen jälkeen käytiin häviämässä loput rahat pelikoneisiin ja rulettiin. Pyörähdettiin aikaa kuluttaaksemme myös Taxfree myymälän kautta päivittelemässä hintoja ja vertailemassa niitä Rostockin hintoihin. Laivalla ei onneksi ollut hirveästi ihmisiä, joten aika rauhassa saatiin pyöriä.

Sitten seuraava jännitys oli Turkuun tuleminen. Meidän auto oli tällä kertaa sellasessa blokissa parkissa, että oltiin varmoja pääsevämme vasta viimeisinä pois laivasta. Säikähdettiin ihan, kun jonkin onnenkantamoisen johdosta oltiinkin ensimmäisiä laivasta pois pääseviä autoja. Tämä johtui siitä, että oltiin jääty ainoana henkilöautona alimmalle kannelle ja meidän jonossa oli kaikki laivaan tulleet matkailuautot. Muuten alimmalla kannella oli vain rekkoja. Eli meidän jono päästettiin ensimmäisenä pois, kun laivan luukut avautuivat tällä kertaa edestä.

Täytyy sanoa, että aikamoinen pulla kävi tällä reissulla kaikkien lauttamatkojen suhteen. Siinä sitten heiteltiin ensin pienet ylävitoset, jonka jälkeen ajelleltiin iskarit pohjassa vihellellen tullin läpi. Siitäkin ohi päästyämme viattomasti hurrattiin. Kunnes. Helsinki-tienviittoja seuratessa huomattiin olevamme Raisiossa. Mitä hittoa. Ei menny tunteisiin, tietenkään.

Lähikaupan kautta oltiin kotona pikkasen ennen ysiä. Auton tyhjentämiseen meni sellanen vartti tunti. Loppuviikoksi on hommia.

Viimeiset kilsat olivat 132 km.