Tänä aamuna muistin ottaa kuvia aamupalasta, joka oli täysin erilainen kuin eilen.
Niin kiva kuin majoituksemme olikin kokonaisuutena, silti oli mukava päästä jatkamaan matkaa. Ennen Natchezista lähtemistä, kävimme tutustumassa yhteen monista vanhoista taloista mihin oli mahdollista tehdä kierroksia. Troy suositteli parhaimmaksi Longwoodin kartanoa, jonne kierros maksoi $18 per perse. Erikoisen kartanosta tekee se, että se on oktakonin muotoinen ja sen keskellä oleva näköalatornin kupoli muistuttaa ortodoksikirkkojen sipulin muotoisia kupoleja.
Pääsimme yksityiskierrokselle taloon Kenny oppaanamme. Hän kertoi upeita tarinoita talosta ja siitä millainen siitä olisi pitänyt tulla sekä perheen historiasta. Kartanon toinen erikoisuus on se, että sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1860. Rakentaminen jouduttiin kuitenkin lopettamaan reilun vuoden päästä vuonna 1861, kun Amerikan sisällissota puhkesi. Kartanosta valmistui vain sen kellarikerros, missä perhe asui kolmen sukupolven ajan aina 1960-luvulle asti. Kellarikerroksen koko on noin 930 neliötä ja koko kartano on noin 2 790 neliötä. Kartanon muut kerrokset jäivät siis kesken, koska perhe menetti kaiken varallisuutensa sisällissodassa. Texasilainen varakas liikemies osti kartanon 1960-luvulla ja restauroi sen alkuperäiseen kuntoon sekä asensi lattian ensimmäiseen varsinaiseen kerrokseen, jotta sinne voidaan tehdä kierroksia. Sen jälkeen talo luovutettiin Natchezin Pilgrimage Garden Clubille sillä ehdolla, että se säilytetään siinä kunnossa kuin se on ja se avataan yleisölle. Yhdistys omistaa kartanon ja siihen kuuluvan maan edelleen.
Kartanon huonekaluista 95% on alkuperäisiä. Harmillista, että kellarikerroksessa ei saanut ottaa kuvia. Siellä oli paljon upeita yksityiskohtia, kuten ruokalautasen lämmitin eli vähän niin ku entisajan mikro. Kellarikerroksen kierroksen jälkeen pääsimme katsomaan kesken jäänyttä ensimmäistä kerrosta. Siellä on edelleen alkuperäisten rakennusmiesten työkaluja ja esimerkiksi laatikko missä piano on tuotu kartanoon. 1960-luvulla kartanon keskeneräisiin kerroksiin asennettiin myös ikkunoita, siihen asti ne olivat olleet vain laudoitettuna. Ehkä uskomattominta oli se, että talo on rakennettu setripuusta ja näyttää edelleen sen vuoksi ihan tuoreelta, koska tuholaiset eivät pidä siitä. Tässä muutama kuva kesken jääneestä ensimmäisestä kerroksesta.
Kierroksen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Shreveportin kaupunkia. Matka taittui masentavassa vesisateessa, joka taukosi vasta juuri ennen määränpäätä. Majoitus löytyi helposti, mutta sisään pääsemisen kanssa oli pientä ongelmaa. Ei oltu saatu mitään viestiä ja oletettiin, että siellä ollaan paikalla klo 15-18 niin kuin nettisivut väittää. Lopulta Atte joutui soittamaan kalliin puhelun vain jotta kuuli, että meille on jätetty kirjekuoressa avaimet kuistille. Sisään siis lopulta päästiin. Voin kertoa samantien, että on sitten varmana erikoisin majoitus ikinä!
Kuten kuvista voitte päätellä, niin meillä ei ole suihkua vaan poreamme sängyn vieressä. Siinä ei ole edes suihkupäätä, ainoastaan hana. Tuleepa peseytymisestä mielenkiintoista... Taidetaan tältä päivältä jättää suosiolla väliin. Heh... Tässä muutama kuva B&B:n alakerrasta. Kaikki syötävät ja juotavat ovat kuulemma tarjolla.
Tavaroiden sisään kantamisen ja pienen ihmettelyn jälkeen lähdettiin syömään kunnon pihvit. LongHorn Steakhouse ravintolassa otimme ensin yhteiseksi alkupalaksi Sweet chili calamari annoksen.
Pääruuaksi Atte otti New York Strip pihvin ja Eine Outlaw Ribeye pihvin.
Vatsat täynnä ajeltiin kaupungilla ja tarkoitus oli mennä vaikka leffaan, mutta ensimmäisen leffateatterin näytös oli täynnä ja toiseen leffateatteriin ei koskaan onnistuttu löytämään. Joten tulimme majoitukselle viettämään iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti