maanantai 18. joulukuuta 2017

New Orleans, LA

Yöllä oli alkanut satamaan vettä ja omituisesti myös lämpötila oli noussut selkeästi. Matkamme Lafayettesta jatkui ensin kohti Avery Islandilla sijaitsevaa Tabasco Factorya. Vettä satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tehtaalle päästyämme tietenkin satoi kunnolla ja kastuimme kivasti parkkikselta "juostessamme", mutta eipä se lopulta haitannut ilman ollessa niin lämmin. Sisäänpääsy kustansi kahdelta veroineen $11,91. Kierroksen aluksi pääsimme tutustumaan museoon, missä kerrottiin Tabascon historiasta ja kehityksestä sekä kaikkeen mahdolliseen siihen liittyviin asioihin.



Museon jälkeen pääsimme kiertämään tehdasalueella eri pisteissä ja samalla näimme valmistuksen eri vaiheita. Sunnuntaina ei tehtaalla selkeästikään työskennellä, koska tehtaan laskurin mukaan ei päivän aikana oltu pullotettu ainoatakaan Tabascopulloa.






Kierroksen päätteeksi kävimme Country Storessa, jossa pääsi maistelemaan kaikkia 29 eri tabascomakua. Näihin kuului esimerkiksi Tabasco Coca-Cola, jalopeno jätski ja vadelma-tabasco jätski. Kotiin viemiseksi ostettiin vadelma-tabascoa sekä tabasco srirachaa, joka oli ihan mielettömän hyvää. Lopulta olimme viettäneet Avery Islandilla liki kaksi tuntia aikaa.

Seuraavaksi New Orleanssiin suunnatessamme jouduimme jatkamaan huikeakuntoista highway 90 pitkin. Auto tärisi välillä kuin kaikki renkaat olisivat olleet puhki. Joten melkein 165 kilometriä oli tooosi miellyttävää ajelua. Varsinkin kun vettä satoi koko ajan enemmän kuin vähemmän. Matkalla olisi ollut ihan mielenkiintoisen näköistä suistoista maisemaa, mutta eipä siitä mitään kuvia tietenkään saannut.

New Orleansiin saavuttaessa sade oli onneksi vähentynyt pieneksi tihkusateeksi ja majoituskin löytyi helposti. Ihanan persoonallinen ja erilainen B&B. Huoneessamme sänky on niin korkea, että sinne tarvitsee portaat. Sen lisäksi huone on niin pieni ettei meidän kaikki matkalaukut mahdu olemaan auki. Hienointa on se, että lattia on upea puulattia eikä ainainen kokolattiamatto.

Pienen arpomisen ja sääennusteiden tutkailun jälkeen suunnattiin testaamaan paikallista raitiovaunua. Sade oli onneksi loppunut kokonaan, mutta jättänyt todella hiostavan ilmanalan tilalle. Lopulta kun ratikka saapui niin voi hyvää päivää miten kostean hikinen ilma siellä olikaan, tukehtua meinasi. 


Noh, raitiovaunuilu (onneksi?) päättyikin yllättäen heti seuraavalle pysäkille, jossa jouduimme vaihtamaan bussikuljetukseen. Ilmastointi ainakin parani, mutta vähän jäi tyngäksi tuo raitiovaunukokeilu. Bussilla pääsimme sitten vihdoinkin Bourbon Streetin alkuun. Täytyy sanoa ettei nyt ainakaan ihan ensimmäisellä kävelykerralla Bourbon Street luonut mitään suurta vaikutusta. Asiaan tosin vaikutti se, että koko katu oli enemmän tai vähemmän paketissa. Kuvia luvassa joku toinen päivä.

Tarkoituksemme oli ehtiä keskustaan kuudeksi kuuntelemaa perinteistä joululaulujen yhteislaulutilaisuutta puistoon. Puisto löydettiin ja ajoissakin oltiin, mutta pienen pyörimisen ja ihmettelyn jälkeen meille selvisi, että epävakaisen sään takia yhteislaulutilaisuus oli siirretty viereiseen kirkkoon. Sen lisäksi sen ajankohtaa oli myöhästetty tunnilla, koska kirkossa oli kuuden aikaan vielä esiintymässä jonkusortin kuoro. Joten suuntasimme odottelun sijasta syömään.




Löysimme mukavan rennon näköisen Chartres House nimisen ravintolan, mikä osoittautuikin oivalliseksi valinnaksi. Yhteiseksi alkupalaksi otimme Shrimp Remoulade annoksen, missä oli friteerattuja vihreitä tomaatteja ja katkarapuja remoulade kastikkeessa, namskis! Pääruuaksi valitsimme molemmat Jambalyan katkaravuilla. Annos oli aivan taivaallisen hyvää, varsinkin katkaravuissa oli ihan mielettömän hyvä maustehässäkkä.



Syömisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti majoitusta. Matkaa oli 2,4 kilometriä ja sitä käppäillessämme pysähdyimme aluksi parissa baarissa sekä maustekaupassa ostamassa kunnon mausteita kotiinviemiseksi. Lopulta majoitukselle päästyämme Einellä olo oli kuin rekan alle olisi jäänyt. Kipeäksi näköjään väkisin tullut. Nyt ei auttaisi muu kuin parin päivän lepääminen, mutta eipä taida onnistua kun New Orleanssissa on käveltävä joka paikkaan. Huomenna täytyy käydä paikallisesta apteekista etsimässä jotain flunssalääkettä ja kannettava isoa pakettia nenäliinoja mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti