Lentokoneessa kohti Amsterdamia lentäessä saatiin sitten jostain syystä päähämme, että samalle aikavyöhykkeelle ollaan laskeutumassa. Kerettiin siis oikein kunnon stressit saada päälle, kun mietittiin että keretäänköhän me Houstonin jatkolennolle. Onneksi lopulta ymmärrettiin, että kyllä se kello siirtyy tunnin taaksepäin. Joten vaihtoon jäi se vähän reilu tunti aikaa (mikä pitikin). Ei siinä siltikään paljon turhaa aikaa jäänyt. Porttia vaihdettaessa pysähdyttiin vessassa, jonotettiin passin itsepalvelutarkastukseen ja portille päästyämme päästiinkin suoraan boarding jonoon.
Oltiin siis lopulta hyvissä ajoin lentokoneessa istumassa ja olo olikin aika loppu jo ennen kuin päästiin matkaan. Lentokoneessa oli tosi lämmin koko matkan ja perse meinas vähemmästäkin istumisesta puutua.
Tähän väliin voisi kuitenkin vähän kehaista KLM lentoyhtiötä. Palvelu molemmilla lennoilla oli erinomaista ja mukaan matkan hintaan kuului sekä ruuat että juomat. Aamulennolla saatiin lämmin omeletti-panini ja toisella kahvikierroksella minimuffinit. Sitten taas lennolla Houstoniin saatiin ensin savustettuja pähkinöitä juomien kanssa ja sen jälkeen lounasta (lihapullat kahdella muussilla tai kaksi erilaista pastaa) kunnon salaatin, sämpylän ja vadelma-suklaavaahto jälkkärin kera. Myöhemmin oli vuorossa jäätelöä tai sipsejä ja vielä ennen laskeutumista tarjoiltiin margarita pitsaa salaatin ja mokkavaahto jälkkärin kera. Ei oo varmaan koskaan ollut noin hyvin syöty olo lentomatkan jälkeen.
Houstoniin laskeutumisen jälkeen käppäiltiin lentokentällä pitkiä käytäviä pitkin miettien maahantulotarkastusta. No missään ei sit lopulta ollut montaakaan ihmistä. Tsekattiin itsemme self-service laitteilla sisään ja maahantulotarkastuksen täti jaksoi tehdä vain minimi duunin ilman turhia löpinöitä. Lopulta oltiin siis matkalaukkuhihnalla odottamassa laukkuja. Siis oikeesti odottamassa, että ne tulee! Varmaan eka kerta jenkkeihin tultaessa (yleensä ne on nostettu pois hihnalta jo aika päiviä sitten)... Molemmat laukut tuli ehjinä perille ja saatiin hyvillä mielin jatkaa matkaa tullin läpi, jossa sielläkään ei ketään kiinnostanut meidän liikkumiset. Lopulta ulkona autovuokraamon dösässä tuli sellainen olo, että ihanku ei olis kaikkea tarvittavaa tehnyt maahantulon yhteydessä. Ketään ei edes kiinnostanut kerätä lentokoneessa (kolmeen kertaan) täytettyä U.S. Customs lappua. Loistavan nopea putkemme jatkui Aviksen tiskillä, missä saatiin autokin vuokrattua ennätysvauhtia ja sekin ilman mitään turhia löpinöitä ja jankutuksia! Tällä kertaa saatiin autoksemme Chevy Malibu. Atte tykkää. Sekä autosta, että siitä ettei tartte jaaritella turhaan autovuokraamojen virkailijoiden kanssa.
Autovuokraamolta löydettiin suhteellisen lähellä olevalle majoitukselle helposti. Vanha kunnon TomTom:kin näyttää toimivan edelleen, ainakin tällai pikaisesti testattuna. Navigaattorihan on vaatimattomat 7 vuotta vanha ja jo viime reissulla kaksi vuotta sitten kertoi meille, että 55 % kartoista on vanhentunut. Hetken majoituksella huokaisun jälkeen päivän ohjelmassa oli enää iltaruokailu ja aamupalan hankkiminen. Syömään suunnattiin Red Lobster ravintolaan, jonka menusta molemmat valkattiin Bar Harbor Lobster Bake-annokset. Ruoka oli mahtavaa ja sen jälkeen meinasi väkisin iskeä väsymys.
Ruokailun jälkeen käväistiin kuitenkin reilu tunti pyörimässä Walmartilla ja hakemassa tarvittavat eväkset. Lopulta reilu 25 tunnin valvomisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti