New Orleans, LA (part 2)

Aamulla oli lähellä ettei kuolema korjannut allekirjoittanutta, kun yskä repi keuhkoja ja nokka vuosi kuin seula. Eipä auttanut itku markkinoilla vaan lopulta kuitenkin oli lähdettävä liikkeelle. Yöllä oli muuten ollut pientä ukkosta, joka oli lämmittänyt ilmaa entisestään. Joten kipeä ihminen lähti järkevästi lyhyemmissä housuissa, kun taas "terve" tyyppi päätti lähteä hikoilemaan farkuissa.

Matkattiin taas raitiovaunu+bussi yhdistelmällä keskustaan, josta käppäiltiin hiljakseen satamaan. Tässä aiemmin lupaamani parit kuvat Bourbon Streetistä.

Satamassa ostettiin liput Steamboat Natchezille yhteishintaan $64. Ehkä pikkasen kallista, mutta kyseessä ainakin New Orleanssissa viimeinen höyryllä toimiva siipiratasalus, niin olihan sen kyytiin hienoa päästä. Risteily Mississippijokea pitkin kesti kaksi tuntia. Aluksen kapteeni kertoi menomatkan ajan kaikkea nippelitietoa New Orleansista ja Mississippijoesta. Paluumatkan ajan aluksella soitti livebändi jazzia. Risteilyllä olisi voinut syödä ihan kunnon lounaankin, mutta siihen ei lähdetty satsaamaan.

Risteilyn jälkeen käveltiin päämäärättä New Orleanssin katuja. Lopulta päädyttiin paikkaan nimeltä Orleans Grapevine - Wine Bar & Bistro. Hauskaa ja erikoista paikassa oli se, että happy hour aikaan sai ilmaista pekonia. Parkkeerattiin perseemme baaritiskille, jossa ensin nautiskelimme pullon valkoviiniä sekä paistettua brietä valkosipulilla. Niin ja tietty pekonia. Jälkkäriksi testattiin baarimikon erikoinen: Ginger-rosemary Collins. Oli niin hyvää, että oli pakko "maistaa" toinenkin. Ja sen jälkeen yhdet nogg eggit vai oliko se sittekin egg nogg martinit...

Lopulta oli pakko lähteä liikkeelle tai olisimme istuneet baaritiskillä pilkkuun asti nautiskellen Sunshinen tekemiä erikoisuuksia. Oikeasti baarimikon, ei kun anteeksi baarihenkilön nimi oli Sunshine. Kuulemma hänen omien sanojensa mukaan nimi johtuu siitä, että hänen vanhempansa ovat psykopaatteja. Tiedä siitä sitten sen enempää, mutta todella mukava ja innovatiivinen baarihenkilö hän oli!

Pier 424 Seafood Market oli seuraava stoppi. Satsattiin täälläkin pullolliseen valkoviiniä, tällä kertaa jenkkiviini, jota myöhemmin harmiksemme huomasimme oleva saatavilla myös Alkossa... Atte valkkasi ruokalistalta Creole Pastan ja Eine Shrimp Creole annoksen. Varsinkin Aten annos oli ihan mielettömän maukas.

Seuraavaksi päädyttiin baariin missä oli pitkät listat erikoisoluita. Joten edelleen kipeä Eine joutui odottamaan vielä useamman tuopin verran majoitukselle pääsemistä. Lopulta tulimme majoitukselle taksilla, mikä kustansi huimat $10. Tästä vielä tämän päivän ostoksesta hörppy naamariin ja nukkumaan.