Tänään oli siis vuorossa retkipäivä. Oli pakko laittaa kello soimaan aamulla ettei vaan myöhästytä paatista. Vaikka lomalla ei saisikaan olla kiire minnekään.
Hyvin kerettiin etuajassa ja ensimmäisinä valkkaamaan paikat paatista. Mietittiin jo ajan kuluessa, että onkohan mukaan tulossa meidän lisäksi ketään muita. Tulihan niitä, nuori suomalaispariskuntakin. Matkaan päästiin lopulta lähtemään ja noin puolen tunnin ajelun jälkeen suunnattiin kohti toista satamaan. Me jo ruettiin epäilemään että onko meitä menty huijaamaan pääsyllä toiselle saarelle. Hah.
Tässä muutama kuva Pythagoriosta mereltä päin.
No eihän siinä satamassa pysähdytty muuta kuin ottamaan lisää saksalaisia kyytiin. Ja matka pääsi jatkumaan. Matkan aikana meille tarjoiltiin yllättäen makeaa kreikkalaista valkoviiniä ja appelsiinisiivuja. Hyvä mieli tuli samantien. Päädyttiin myös hyväksymään matkaan valinnaisena kuuluva lounas. Minä valkkasin lihan ja Atte kalavaihtoehdon. Näin ollen matkan hinnaksi tuli 30 euroa per nassu.
Matka jatkui vielä toisen puolisen tuntia, jonka jälkeen kurvattiin pienelle betoniselle laiturille. Saaressa ei näkynyt olevan mitään muuta kuin kuivaa kasvillisuutta ja kivikkorantaa. Taas heräsi pieni epäilys että onkohan meitä pissattu silmään ja missä se luvattu hiekkaranta oikein on. Tosin siihen nähden että saksalaiset lähtivät rynnimään kohti paatista poistumista hyvissä ajoin ennen laituriin iskeytymistä herätti pienen epäilyksen jostakin hyvästä saarella. Niinpä rynnittiin luonnollisesti perään.
Olisi muuten joutunut tosissaan juoksemaan jos olisi meinannut pysyä höyryveturien perässä. Joten saavuttiin kivikkoista polkua mäen toisella puolella sijaitsevalle pienelle hiekkarannalle parahiksi näkemään miten kaikki aurinkovarjot oli linnoitettu. Löydettiin onneksi pieni varjopläntti kallionkupeesta. Siinä vaiheessa hiki virtasi siihen malliin, että ei kun vaatteet pois ja uimaan. Rantahiekka oli muuten tulikuumaa. Ei paljon tarvinnu jäädä ihmettelemään maisemia paljain jaloin. Mutta uiminen oli ihan super kivaa! Hiekkapohja ja kristallinkirkas lämmin vesi.
Pulikoimisen jälkeen yritettiin pystyä olemaan pienessä varjopläntissämme lukemassa kirjaa. Tosin se kapeni vähitellen uhkaavasti. Ja paikalle saapui myös kytikselle kaksi vuohta, jotka vaikuttivat erehdyttävästi käytökseltään koiria. Onneksi saatiin pieni hengähdystauko lounaan muodossa. Tosin ensin piti kiivetä jäätävän pitkä matka ylämäkeä saaren ainoalle rakennukselle. Hikihän siinä prkl tuli taas. Ja henkikin meinasi loppua. Matkalla törmäsimme myös useampaankin oudon kesyyn vuoheen. Perillä onneksi odotti kylmää juomaa.
Lounaaksi saatiin kreikkalaista salaattia, tsatsikia ja minulle kunnolla grillattu possun T-luupihvi sekä Atelle kaksi grillattua vaaleaa kalaa. Joita ei tietty tunnistettu, eikä muistettu kysyä keneltäkään mitä ne oli. Hyvää olivat joka tapauksessa molemmat! Sen jälkeen kerettiin vielä uimaankin hetkeksi aikaa ennen kuin piti lähteä takaisin paatille.
Kotimatkalla paatilla tarjoiltiin ouzoa ja tomaatti- sekä kurkkusiivuja. Pysähdyttiinpä vielä pieneen poukamaan missä paatista pääsi hyppimään veteen uimaan. Kaikinpuolin retki oli todella mukava ja virkistävää vaihtelua matkaan!
Paattimme kapteeni oli muuten vanha kunnon merikarhu jolle maistui niin viinit kuin ouzotkin. Ja tupakki oli huulessa ihan koko ajan, ohjattiin paattia sitten perinteisesti vai ikkunan kautta yhdellä kädellä. Perheyritykseen kuului myös vaimo ja poika, jotka kaikki olivat todella mukavia ja tekivät matkasta vieläkin mielyttävämmän.
Atte muuten kyselee miksi tämä relaxoituminen on näin rankkaa. Ihan puhki ollaan joka päivä oltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti