Tänään aamu ei valjennut. Nimittäin koko vuori oli paksun sumun peitossa ja vettä sateli kunnon kuuroina.
Aamupalan jälkeen tarkastin Kiasta öljyt (kiitos iskälle oppitunnista!). Hyvältä ne näytti edelleen. Vähän jo eilen pelotti paikoitellen, että kuinka käy. Ja onhan tuosta jo kuulunut vaikka minkälaisia ulinoita ja vinkumisia. Jarrupalatkin on hyvin kuoriutuneet ja mustuttanut vanteet.
Sen jälkeen otettiin suunta kohti Saksaa. Kierrettiin Itävallan kautta ilmaista tietä, koska oli turhaa maksaa 40 km takia vignettestä. Meitsikin pääsi ajelemaan lopulta Itävallassakin, jee! Ja parastahan oli kun pääsi taas Saksan moottoritielle kurvailemaan.
Taukoa pidettiin ihan randomisti Ulm nimisessä kaupungissa. Hitsin pankkiautomaatin etsiminen meinas tuottaa vaikeuksia, joku oli nimittäin tuhlannut kaikki meidän eurot... Nälissään sitten mentiin lopulta syömään lounasta. Ja eihän siellä tietenkään meidän tuurilla käynyt kortti. Sainpahan ohjeet missä lähin automaatti sijaitsee, kun jätin Aten pantiksi ravintolalle.
Atte hyppäsi Ulmissa takaisin kuskin paikalle ja matka jatkui. Nimittäin testaamalla miten kovaa Kialla pääsee. Tulos: 175 km/h alamäessä. Jos olisi rauhassa saanut ajaa, niin varmaan olisi kovempaakin päästy. Mutta rekkaliikenne sotkee niin paljon, että mielenkiinto tosissaan kovaa ajamiseen laimeni äkkiä.
Tämä yö vietetään pienessä Alsfeld nimisessä keskiaikaisessa kaupungissa. Vanha kaupunki on säilynyt todella hyvin ja vanhimmat rakennukset ovat 1300-luvulta. Käytiin syömässä ravintolassa mikä oli erikoistunut perunoihin. Ja sen verran täytyy kommata, että en ole ikinä aikaisemmin jättänyt annoksesta mielummin lihaa syömättä kuin perunoita. Se annos oli ensinnäkin ihan sairaan iso ja ne kermaperunat niin jäätävän hyviä, että luulin joutuneeni vähintäänkin taivaaseen.
Päivän matka tasan 497 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti